1. Julkaisuhaku
2. Marxin korkoteoria ja nykyaika

Marxin korkoteoria ja nykyaika

Johdanto

Viimeaikaisessa rahateoreettisessa keskustelussa on myös kysymys korosta noussut korostetusti esille. Esitetään näkemyksiä, joiden mukaan kasvava työttömyys ja kiihtynyt inflaatio heijastavat talouselämän sellaista tasapai­nottomuutta, jonka ovat aikaansaaneet ekspansiivinen finanssipolitiikka ja valtion liian laaja rahankäyttö. Tasapainoiseen tilanteeseen voidaan päästä supistamalla valtion taloutta ja harjoittamalla oikeaa rahapolitiikkaa. Inflaa­tion taltuttamista pidetään pelkästään tahdon ja taidon eli rahapoliittisena kysymyksenä. Jatkuva ja säälimätön kireys rahamäärän säätelyssä palauttaa talouden tasapainon ja kun tämä ennemmin tai myöhemmin on tapahtunut, alkaa myös työllisyys parantua. Korkea korko on kireän rahapolitiikan keino tai tulos. Se on myös osa tämän päivän USA:n talouspolitiikan käytäntöä, jota sekä kritisoidaan että kiitetään.

Korkoon siis liittyy ja on liittynyt erimielisyyksiä. Tämä on näkynyt jo pitkään Suomessa. Varsinkin pankinjohtajapiireissä on usein vaadittu korkojen nostamis­ta rahankäytön hillitsemiseksi, “ylikuumenemisen” ehkäisemiseksi ja tämän välityksellä inflaation jarruttamiseksi. Sen sijaan ay-puolella on todettu korkojen korotusten merkitsevän kustannusten nousua ja inflaatiopaineiden kasvua. Välillä onkin vaadittu korkojen alentamista inflaatiopaineiden vähentämiseksi.

Tässä erimielisyyksien ja ristiriitojen kohteena olevassa kysymyksessä voi myös marxilainen näkemys olla perusteltu. Sen esittäminen elegantissa ja viimeistellyssä muodossa on kuitenkin mahdotonta kahdestakin syystä. Marxin yhteiskuntatieteellinen ote on voimakkaasti historiallinen. Tämä pätee myös hänen korkoteoriaansa. Siksi ei voida olettaa, että Marxin 1800-luvun puolivälin, kapitalismia käsittelevät korkonäkemykset täysin vastaisivat nykypäivän tilannetta ja tarpeita. Kapitalismi on monella tavoin muuttunut ja tämä pitäisi myös huo­mioida korkoteoriassa.

Marxin kansantaloustieteelliset jälkeläiset ovat kuitenkin olleet suhteellisen vähän kiinnostuneita korko-ongelmista; kapitalismin monet muut ongelmat ovat olleet etualalla. Ei edes viime aikojen ahkeroiminen voiton suhdeluvun kehitystendens­sin parissa ole antanut aihetta syventyä korkokysymykseen. Tämä rajoittaa mah­dollisuuksia antaa monipuolisempi näkemys siitä, mikä on marxilainen näkökanta tämän päivän kapitalismin korko-ongelmiin.

Myös Marx pitää rahapääoman kysyntää ja tarjontaa määrääjänä: “toisaalta lainatta­vissa olevan pääoman tarjonnan ja toisaalta sen kysynnän suhde määrää koron kulloi­senkin markkinatason”. (Marx III, s. 363). Tämän vuoksi Marxin korkoteorian esit­tely on paras aloittaa erittelemällä luoton kysyntää ja tarjontaa. Samalla voidaan tuoda esiin Marxin peruskäsitykset korkokysymyksistä. 

• ISSN: 0357-9603
• ISBN: 951-9281-33-9
• Julkaisu PDF-muodossa