Kestääkö velkapyramidi?
Euroopan poliittinen eliitti on päättänyt hoitaa ainakin Kreikan, Irlannin ja Portugalin kriisejä rakennuttamalla huikean suurta julkisesta velasta koostuvaa velkapyramidia. Pyramidia rakennettaessa toivotaan parasta ja luotetaan kriisimaiden talouksien kääntyvän selvään nousuun ennen kuin pyramidista tulee kestämättömän suuri.
Mutta pysyykö nopeasti kasvava pyramidi pystyssä?
Jo nyt on tiedossa, että noin vuosi sitten tehdyt arviot Kreikan osalta osoittautuivat liian optimistisiksi. Kreikka on hyvää vauhtia tulossa maksukyvyttömäksi, eli Kreikan osalta pyramidi on romahtamassa. Myös Irlantia ja Portugalia uhkaa sama kohtalo.
Romahdusta voi verrata huijaustarkoituksessa synnytetyn sijoituspyramidin murentumiseen. Tuore esimerkki Suomesta on tapaus Wincapita. Sijoitusklubi lupasi jäsenilleen muhkeat tuotot. Tuotot olivatkin hyviä niin kauan kun löytyi uusia sijoittajia, jotka olivat valmiita kasvattamaan sijoituspyramidia. Tällainen pyramidi romahtaa lopulta aina, koska uusia sijoittajia ei riitä loputtomiin. Uudet sijoittajat kärsivät suurimmat tappiot.
Julkisen sektorin velkapyramidi romahtaa, kun uutta velkaa ei enää voida tai saada ottaa vanhojen velkojen maksamiseksi. Velkapyramidin romahtamisessa ei ole kyseessä huijaus vaan ensisijaisesti valtava virhearvio. Pyramidi voi myös pysyä pystyssä kauemmin kuin yksityinen sijoituspyramidi, koska sen kasvattaminen riippuu poliittisesta tahdosta. Uuden velan ottaminen on viime kädessä poliittinen päätös.
Jos poliittisen eliitin arvio mahdollisuudesta ostaa aikaa velkapyramidia kasvattamalla osoittautuu vääräksi, eurooppalaisille veronmaksajille koituu massiivinen ja tarpeeton lisälasku. He joutuvat samaan asemaan kuin uudet sijoittajat yksityisen sijoituspyramidin romahtaessa.
Vaihtoehto nykylinjalle eli pyramidin kasvattamiselle olisi velkasaneeraus. Kreikka on ajankohtaisin esimerkki. Velkasaneeraus mahdollistaisi parhaassa tapauksessa pyramidin purkamisen tavalla, johon liittyisi myös pyramidin kasvattamisesta hyötyvien sijoittajien vastuun toteutuminen edes osittain. Uutta velkaa ottamalla pelastetaan parhaillaan näiden sijoittajien, muun muassa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien, tekemiä sijoituksia. Ne hyötyvät kaikkein eniten velkapyramidin kasvattamisesta.
Vaikka esimerkiksi Kreikan velkasaneerauksessa keskustellaan myös poliittisen eliitin keskuudessa, sitä pidetään pois suljettuna vaihtoehtona ainakin vuoteen 2013 asti. Tuolloin aloittaa toimintansa Euroopan vakausmekanismi (EVM), jonka suunnittelussa myös velkasaneeraus ja sijoittajavastuu on otettu huomioon. Velkasaneerausta ennen vuotta 2013 on vastustanut erityisesti Saksan liittokansleri Angela Merkel, jonka linjasta on tullut myös EU:n linja.
Velkasaneerausten viivyttely perustuu viime kädessä toiveeseen, että aikaa voittamalla velkasaneeraukset paitsi Kreikassa myös Irlannissa ja Portugalissa voidaan välttää, eli näiden maiden velkapyramidit eivät ehdi kasvaa kestämättömän suuriksi. Jos poliittisen eliitin arvio pyramidin kestävyydestä on väärä, seurauksena on velkasaneerausten yhdistyminen Euroopan laajuiseen pankkikriisiin.
Pankit joutuisivat epäilemättä kriisiin myös velkasaneerauksia aikaistettaessa. Mutta mitä suurempi velkapyramidi on, sitä rajumpi on romahdus – ja sitä suurempi on paitsi kriisimaiden myös muiden euromaiden veronmaksajien taakka.