Etätyö ei ole ilmainen lounas

Labore-blogit Marko Ikävalko

Koronapandemia ja sitä seuranneet rajoitukset johtivat etätyön yleistymiseen globaalisti. Ilmiö on ollut erityisen pysyvä Suomessa, sillä täällä tehtiin vielä vuonna 2023 eniten etätyötä koko Euroopassa (Eurostat, 2024). Etätyöllä tarkoitetaan yleensä kotona tehtävää työtä, jonka voisi tehdä myös toimistolla. Etätyön lisääntyminen on tuonut osalle työntekijöistä lisää joustavuutta työelämään, kun ei tarvitse enää matkustaa työpaikalle yhtä usein kuin aiemmin. Työmatkoihin ennen kuluneen ajan ja rahan voi nyt käyttää esimerkiksi perheen kanssa ajan viettämiseen. Kuka voisi vastustaa tätä? 

Etätyöjärjestelyjä on toisaalta myös kritisoitu erityisesti työnantajien osalta (Apu, 1.11.2024). Työnantajat saattavat esimerkiksi epäillä, että työntekijät eivät käytä aikaansa oikeisiin asioihin. Toisaalta onko sillä väliä, jos työasiat tulevat kuitenkin tehdyiksi? Uusien ideoiden kehittäminen sekä hiljaisen tiedon välittäminen voi kuitenkin olla vaikeampaa, jos kohtaamiset tapahtuvat Teamsissä kahvihuoneen sijaan. Menetämmekö etätöissä jotain syvällisempää? 

Työmatkojen taloustiede 

Miksi ihmiset ylipäänsä matkustavat töihin? Eräs tulkinta on se, että työmatkojen avulla voidaan siirtää ihmisiä matalan tuottavuuden paikoista korkeamman tuottavuuden paikoille. Korkeamman tuottavuuden paikoilla eli toimistolla tai muulla työpaikalla on tuottavaan työhön tarvittavaa infrastruktuuria, asiakkaita sekä työkavereita. Etätyötä tekevä työntekijä siis hankkii kotitoimistoonsa laitteistoa, joka mahdollistaa työmatkojen välttämisen. Suomessa näitä hankintoja jopa tuetaan verovähennyksin (Verohallinto, 31.12.2024). 

Erään kaupunkitaloustieteen keskeisen mallin mukaan työntekijät valitsevat asuinpaikkansa tasapainotellen asumisen hintatason ja työmatkakustannusten välillä. Työmatkakustannusten pienetessä esimerkiksi etätyön takia työntekijät siis asuvat kauempana työpaikasta. Tästä on näyttöä esimerkiksi Saksasta, jossa toimistotyöntekijöiden etäisyys työ- ja asuinpaikan välillä on lisääntynyt merkittävästi etätyön yleistyttyä (Coskun ym., 2024). Toisin sanoen työmatkat ovat keskimäärin pidentyneet, ja niitä tehdään vähemmän. 

Etäisyyden monet ulottuvuudet 

Etätyössä katoaa kuitenkin muutakin kuin vain työmatka. Etätyöntekijä etääntyy työpaikasta ja -yhteisöstä paitsi maantieteellisesti, myös kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Siteet työyhteisön muodostaman verkoston sisällä heikkenevät päivä päivältä, kun työkavereita ei kohdata enää säännöllisesti. Tämä pätee erityisesti niissä tilanteissa, joissa vain osa työpaikan työntekijöistä voi tehdä etätyötä. Lisäksi uusien työntekijöiden integroiminen työyhteisöön ja sen kulttuuriin muuttuu vaikeaksi, jos työyhteisöä hädin tuskin on olemassa.  

Työmarkkinoiden digitalisaation näkökulmasta koronapandemia osui varsin erikoiseen kohtaan. Etätyön mahdollistava teknologia oli pitkälti jo olemassa, mutta ei kuitenkaan ollut kovin laajassa käytössä. Kenties hyppy tuntemattomaan oli liian raju, ja oli vain omiaan luomaan vastareaktion etätyötä vastaan? Tai ehkäpä ilman pandemiaa etätyöntekijä olisi yhä kummajainen jopa suomalaisessa työelämässä? Etätyötä tekevien osuus on joka tapauksessa laskenut selvästi korona-ajan huipusta (Tilastokeskus, 7.5.2024). Vain aika voi kertoa, millaiseen tasapainotilaan lopulta päädymme. 

Viitteet: