Taloustiede ja yhteinen hyvä
Yleinen mielikuva on, että taloustieteessä oletetaan ihmiset ahneiksi ja omaa etua tuijottaviksi psykopaateiksi ja että taloustiede jopa elokuvahahmo Gordon Gekkon (”Wall Street”, 1987) tapaan haluaisi edistää ahneutta. Tämä on tietysti sangen kapea näkökulma, varsinkin kun monet taloustieteilijät ovat vanhastaan puhuneet köyhien hyvinvoinnin lisäämisestä. Toisaalta pitänee paikkansa, että oletukset ihmisten käyttäytymisestä taloustieteen malleissa ovat usein olleet yksinkertaistettuja. Tätä asiaa on finanssikriisinkin yhteydessä tuotu esiin.
Paitsi että taloustiede ei ehkä näkemyksissään ole niin ahdas kuin usein kuvitellaan, uudempi tutkimus on myös hieman valottanut sitä, miten tarkemmin ottaen ihmisten käyttäytyminen riippuu muustakin kuin omasta hyvinvoinnista ja mihin avokätisyys ja yhteisön hyvinvointia lisäävä käyttäytyminen perustuvat. Uuden tutkimuksen tuloksia on käsitelty mm. Stephan Meierin artikkelissa, joka on julkaistu Bruno Freyn ja Alois Stutzerin toimittamassa kirjassa Economics and Psychology.
Oletus hyötyä maksimoivista ihmisolennoista ei sinänsä sulje pois sitä, etteivätkö ihmiset olisi huolissaan myös muiden hyvinvoinnista. Useimmat meistä maksavat kiltisti veronsa saamatta niistä välttämättä välitöntä samansuuruista vastinetta, ja sellaisissakin yhteiskunnissa, joissa julkinen sektori ja tulonsiirtojen osuus on paljon pienempi, hyväntekeväisyys vapaaehtoispohjalta on verrattain suosittua toimintaa.
On myös havaittu, että ihmisten anteliaan käytöksen taustalla ei ole puhdas altruismi siinä mielessä, että antamisen lopputulos saajalle olisi ainoa merkittävä seikka. Tällaisessa tilanteessa nimittäin muiden kontribuutiot vähentäisivät täysimääräisesti henkilön hyväntekeväisyyttä. Empiirisesti näin ei näytä olevan asian laita. Mitä ilmeisimmin antajalle on tärkeää nimenomaan se, että hänen kontribuutionsa myötävaikuttaa muiden hyvinvointiin.
Toisaalta koetilanteessa kuitenkin altruismi näkyy vähenevän ajan myötä, ja ihmisten käytöksen päämääränä on joskus jopa muiden rankaiseminen. Joidenkin tutkijoiden mukaan syy muita huomioon ottavaan tai rankaisevaan käytökseen on se, että ihmiset tuntevat epämukavuutta suurista tuloeroista. Koetilanteessa kuitenkin myös yhteisön kokonaishyödyn on havaittu vaikuttavan lopputulokseen joskus tasa-arvon kustannuksellakin.
On loogista ajatella hyväntahtoisuuden syyn olevan se, että pidemmän päälle antaja tietää tai otaksuu saavansa takaisin jotain vastinetta, ennen kaikkea samanlaista suopeaa kohtelua. Pahantahtoiseen käytökseen taas vastataan rankaisemalla. Hyväntahtoisuus liittyy siis enemmän itse prosessiin kuin oman antamisen välittömään lopputulokseen. Tieto tai oletus vastapuolen ystävällismielisistä aikeista vaikuttaa positiivisesti ihmisten haluun jakaa omastaan. Tutkimuksissa on mm. todettu, että tietämys muiden korkeista lahjoituksista saa monet ihmiset toimimaan anteliaammin, kun heiltä pyydetään avustusta johonkin yleishyödylliseen.
Erityisesti on tuotu esiin myös se, että yhteisön hyväksi toimiminen saattaa vaikuttaa positiivisesti ihmisen minäkuvaan. Tämä riippuu kuitenkin keskeisesti siitä, mitä pidetään ihmisen viiteryhmässä ”hyvänä” eli sosiaalisista normeista ja toisaalta siitä, miten tehokkaasti vallitsevissa olosuhteissa voi viestittää ”hyvyyttään” käytöksellään.
Edellä kuvatut ihmisten toimintatavat eivät suinkaan ole riippumattomia siitä, millaisten sääntöjen alaisuudessa he toimivat, eikä kaikkien ihmisten halu yhteisen hyvän tuottamiseen ole samanlainen. Ihmiset ovat esimerkiksi halukkaampia jakamaan rahan, jonka he ovat saaneet lahjaksi kuin jonka kokevat ansainneensa. Ihmiset ovat myös anteliaampia henkilöityä saajaa kohtaan kuin kasvotonta massaa. Se, ketkä koetaan ”omaan” ryhmään kuuluvaksi, vaikuttaa myös auttamishaluun.
Toisaalta rahallisten kannustimien tarjoaminen voi pahimmillaan vähentää sellaista yleishyödyllistä toimintaa, jonka ensisijaisena motivaationa on halu toimia yhteisöä hyödyttävästi. Ihmiset alkavatkin mieltää toiminnan vaihtokaupaksi ja arvioida sen kannattavuutta eri perustein. Yhteiskunnan instituutioita suunnitellessa on siis tärkeää ottaa huomioon se, miten saadaan valjastettua ihmisten halukkuus osallistua toimintaan yhteisön hyväksi. Tämän täsmentämiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta.