1. T&Y-lehti
2. Minne perhevapaan jälkeiset työmarkkinapolut vievät?

Minne perhevapaan jälkeiset työmarkkinapolut vievät?

Miesten ja naisten urat jatkuvat perhevapaiden jälkeen eri tavalla, mutta naisetkaan eivät ole yhtenäinen joukko. Tärkeää ei ole ainoastaan se, miten nopeasti vanhemmat työelämään palaavat, vaan myös se, päätyvätkö he osa- vai kokoaikatyöhön ja miten pysyviksi heidän työsuhteensa perhevapaan jälkeisinä vuosina osoittautuvat.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on yksi suomalaisen työelämän keskeisistä kysymyksistä. Lasten syntymä muuttaa usein vanhempien työuria, mutta muutokset eivät jakaudu tasaisesti äitien ja isien välillä. Vaikka isien perhevapaiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina, pitkät perhevapaat ja erityisesti kotihoidon tuki kasaantuvat edelleen pääosin naisille¹.

Aiemmissa tutkimuksissa erityisesti naisilla perhevapaiden on havaittu liittyvän esimerkiksi hitaampaan palkkakehitykseen, urakatkoksiin, heikompaan työmarkkina-asemaan ja pienempiin eläkekertymiin². Lisäksi Suomesta on laajaa näyttöä 2010-luvulta alkaen siitä, että kotihoidon tuki pidentää kotihoitojaksoja, viivästyttää äitien työhön paluuta sekä heikentää työllisyyttä ja ansioita myös pidemmällä aikavälillä³. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa lasten syntymään liittyviä sukupuolieroja työmarkkinoilla onkin kuvattu niin sanotun child penalty -käsitteen kautta⁴.

Toistaiseksi keskustelu perhevapaiden vaikutuksista työuriin on keskittynyt erityisesti työllisyyteen, palkkakehitykseen ja sukupuolten välisiin eroihin työmarkkina-asemassa. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, millaisiksi työmarkkinapolut käytännössä muodostuvat heti perhevapaiden jälkeen. Työhön voidaan palata nopeasti kokoaikaisesti, osa-aikaisesti tai useiden peräkkäisten perhevapaiden jälkeen, mutta näiden siirtymien ajoittumisesta, pysyvyydestä ja eriytymisestä eri sosiodemografisissa ryhmissä on niukasti tietoa.

Erityisesti osa-aikatyön merkityksestä osana perhevapaan jälkeisiä työuria tiedetään edelleen melko vähän, vaikka se voisi olla esimerkiksi tuleville sukupolville myönteinen mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseksi.

Tässä artikkelissa tarkastelemme perhevapaan jälkeisiä työmarkkinapolkuja. Keskitymme erityisesti naisten ja miesten tilanteiden eroihin, ja huomioimme myös eri koulutustasot.

Perhevapaajärjestelmän uudistus pyrki tasamaan vapaiden käyttöä

Vuosina 2010–2017 suomalainen perhevapaajärjestelmä koostui äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta maksettavista vanhempainpäivärahoista sekä kotihoidon tuesta. Äitiysvapaan kesto oli noin neljä kuukautta, ja jo ennen sitä äidin oli mahdollista jäädä työstään erityisäitiysvapaalle, mikäli työtehtävät olivat vaaraksi äidille tai tulevalle lapselle. Äitiysvapaan jälkeen seurasi noin puolen vuoden mittainen vanhempainvapaa, jonka jakamisesta vanhemmat saivat sopia keskenään (enintään kaksi erillistä jaksoa kummallekin vanhemmalle). Isille oli lisäksi korvamerkitty enintään noin yhdeksän viikon mittainen isyysvapaajakso.

Vuonna 2022 järjestelmää uudistettiin siten, että aiemmat erilliset äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmät yhdistettiin raskausvapaata lukuun ottamatta ja molemmille vanhemmille osoitettiin noin 6,5 kuukauden mittaiset henkilökohtaiset vanhempainvapaakiintiöt, joista osan voi luovuttaa toiselle vanhemmalle. Uudistuksen tavoitteena oli tasata perhevapaiden käyttöä vanhempien välillä sekä vahvistaa erityisesti isien perhevapaiden käyttöä.

Vanhempainvapaan ja raskausvapaan sekä aiemmin äitiys- ja isyysvapaan ajalta Kela maksaa vanhempainpäivärahaa, jonka suuruus määräytyy pääosin aiempien työtulojen perusteella. Päiväraha maksetaan joko työntekijälle tai – jos henkilö saa palkkaa vapaan ajalta – työnantajalle.

Vanhempainvapaan jälkeen vanhempi voi jäädä hoitamaan lasta kotiin ja saada kotihoidon tukea siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, mikäli lapsi ei osallistu kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Kotihoidon tuki koostuu kiinteästä hoitorahasta, tuloihin sidotusta hoitolisästä ja mahdollisesta kunnallisesta lisästä. Kotihoidon tuki jää yleensä huomattavasti aiempiin työtuloihin sidottua vanhempainpäivärahaa matalammaksi.

Vanhempainvapaa ja kotihoidon tuki ovat siis vanhempien kesken jaettavissa, mutta käytännössä äidit käyttävät niistä edelleen valtaosan⁵.

Aineisto mahdollistaa työmarkkinatilanteiden pitkän aikavälin seurannan

Tutkimuksessamme seurattiin vuosina 2010–2017 vanhempainpäivärahaa tai kotihoidon tukea saaneiden Suomessa asuvien miesten ja naisten työmarkkinatilanteita viiden vuoden ajan perhevapaan päättymisen jälkeen. Seurattavat henkilöt olivat perhevapaata edeltävän vuoden lopussa vähintään 18-vuotiaita ja viidennen seurantavuoden lopussa korkeintaan 68-vuotiaita. Tarkastelu kohdistui kunkin henkilön osalta mainittuina vuosina olleen ensimmäisen perhevapaajakson jälkeiseen aikaan. Tämä perhevapaajakso ei siis ollut välttämättä kyseisen henkilön elämän ensimmäinen perhevapaajakso. Analyysin ulkopuolelle jätettiin yrittäjinä toimivat sekä täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat henkilöt. Aineistoon kuului 174688 miestä ja 187987 naista.

Hyödynsimme Työkyvyn tila Suomessa –rekisteriaineistoa⁶, jossa yhdistyvät useiden rekisterinpitäjien tiedot Suomessa asuvasta työikäisestä väestöstä. Aineisto mahdollistaa työmarkkinatilanteiden seuraamisen pitkällä aikavälillä.

Tarkastelussa eroteltiin kokoaikatyö, osa-aikatyö, työttömyys, uusi perhevapaa sekä muut työmarkkinatilanteet sukupuolen ja koulutuksen mukaan. Koska rekisterit eivät sisällä suoria tietoja työajoista, osa-aikatyötä arvioitiin työtulojen perusteella suhteessa samankaltaisissa työtehtävissä työskentelevien tyypillisiin työtuloihin.

Eri työmarkkinatilanteiden yleisyyttä kuvattiin tilanteiden keskimääräisinä kertyminä vuosittain eli henkilöittäin laskettiin eri työmarkkinatilanteissa vietettyjen päivien suhteellinen osuus koko vuoden kalenteripäivistä ja näistä osuuksista laskettiin edelleen keskiarvo.

Perhevapaan jälkeinen työmarkkinoille paluu tapahtuu nopeasti

Tarkastelussamme keskeisimmät työmarkkinasiirtymät tapahtuvat nopeasti perhevapaan jälkeen, erityisesti kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana, mikä näkyy selvästi kuviossa 1. Tämän jälkeen työmarkkinatilanteet näyttävät pitkälti vakiintuvan.

Kuvio 1. Työmarkkinatilanteet perhevapaan jälkeen

Kokoaikatyöhön siirtyminen tapahtuu pääosin tämän heti perhevapaata seuraavan vaiheen aikana. Ensimmäisen vuoden jälkeen hieman yli kolmannes seuratuista on kokoaikatyössä, mutta toisena vuonna osuus nousee jo lähes kahteen kolmasosaan. Viidentenä seurantavuonna kokoaikatyössä on noin kolme neljäsosaa.

Samalla uusien perhevapaiden osuus vähenee nopeasti ensimmäisten vuosien aikana. Ensimmäisenä seurantavuonna lähes puolet seuratuista on uudella perhevapaalla, mutta viidentenä vuonna osuus on enää noin seitsemän prosenttia. Työmarkkinapolut näyttävät siis jäsentyvän melko nopeasti perhevapaan jälkeen.

Osa-aikatyö lisääntyy hieman ensimmäisten vuosien aikana, mutta sen osuus muuttuu tämän jälkeen vain vähän. Tämä viittaa siihen, että osa-aikatyö ei näyttäydy vain lyhyenä siirtymävaiheena kokoaikatyöhön, vaan myös pidempiaikaisena työ­markkinaratkaisuna.

Osa-aikatyö puolestaan lisääntyy hieman ensimmäisten vuosien aikana, mutta sen osuus muuttuu tämän jälkeen vain vähän. Tämä viittaa siihen, että osa-aikatyö ei näyttäydy vain lyhyenä siirtymävaiheena kokoaikatyöhön, vaan myös pidempiaikaisena työmarkkinaratkaisuna.

Miesten ja naisten työmarkkinapolut eroavat selvästi

Kuvio 2 osoittaa, että miesten ja naisten työmarkkinapolut perhevapaan jälkeen eroavat selvästi toisistaan. Miehillä siirtymä kokoaikatyöhön on nopea: jo toisena seurantavuonna perhevapaan jälkeen yli 80 prosenttia miehistä on kokoaikatyössä, eikä osuus juuri enää kasva tämän jälkeen. Samalla miesten uusien perhevapaiden osuus laskee nopeasti hyvin matalalle tasolle.

Kuvio 2. Työmarkkinatilanteet perhevapaan jälkeen sukupuolen mukaan

Naisilla työmarkkinapolut ovat selvästi monimuotoisempia. Kokoaikatyöhön siirtyminen tapahtuu hitaammin, ja uusia perhevapaita esiintyy vielä useita vuosia ensimmäisen perhevapaan jälkeen. Myös osa-aikatyö on naisilla miehiä yleisempää koko seurannan ajan. Kuvion perusteella naisten työurat eivät ole vain miesten työurien hitaampia versioita, vaan työmarkkinapolut rakentuvat useammin kokoaikatyön, osa-aikatyön, uusien perhevapaiden ja muiden työmarkkinatilanteiden yhdistelminä.

Vaikka naisten kokoaikatyön osuus kasvaa tasaisesti koko perhevapaan jälkeisen seurannan ajan, se ei nouse seurannan aikana miesten tasolle. Tämä viittaa siihen, että sukupuolten väliset erot työmarkkina-asemassa jatkuvat pitkälle (yli 5 vuotta) perhevapaajakson jälkeen.

Naisilla uusien perhevapaiden osuus säilyy korkeana vielä useita vuosia tarkastellun ensimmäisen perhevapaan jälkeen, mikä viittaa siihen, että työurat rakentuvat monesti useiden peräkkäisten perhevapaiden ympärille. Aineistomme perusteella ilmiö korostui erityisesti nuorilla naisilla.

Koulutus eriyttää työmarkkina­polkuja erityisesti naisilla

Koulutustaso näkyy selvästi siinä, kuinka nopeasti työmarkkinoille palataan ja kuinka vakaaksi työmarkkina-asema muodostuu perhevapaan jälkeen. Kuvio 3 osoittaa kuitenkin, että miehillä koulutusryhmien väliset erot jäävät melko pieniksi. Kaikissa koulutusryhmissä valtaosa miehistä siirtyy perhevapaan jälkeen nopeasti kokoaikatyöhön ja työmarkkinatilanteet vakiintuvat nopeasti. Matalammin koulutetuilla miehillä työttömyyden ja muiden työelämän ulkopuolisten tilanteiden osuudet ovat hieman korkeampia kuin korkeasti koulutetuilla, mutta kokonaisuutena miesten työmarkkinapolut ovat koulutustasosta riippumatta varsin samankaltaisia.

Kuvio 3. Miesten työmarkkinatilanteet perhevapaan jälkeen koulutustason mukaan

Kuvio 4. Naisten työmarkkinatilanteet perhevapaan jälkeen koulutustason mukaan

Naisilla koulutukseen liittyvät erot ovat selvästi suurempia (kuvio 4). Korkeasti koulutetut naiset palaavat perhevapaan jälkeen nopeammin kokoaikatyöhön, ja heidän työmarkkina-asemansa vakiintuu muita nopeammin. Sen sijaan matalammin koulutetuilla naisilla kokoaikatyön osuus jää selvästi alemmaksi vielä viiden vuoden jälkeen.

Korkeasti koulutetut naiset palaavat perhe­vapaan jälkeen nopeammin kokoaikatyöhön, ja heidän työmarkkina-asemansa vakiintuu muita nopeammin. Sen sijaan matalammin koulutetuilla naisilla kokoaikatyön osuus jää selvästi alemmaksi vielä viiden vuoden jälkeen.

Erityisesti korkeintaan peruskoulun suorittaneilla naisilla työttömyyden ja muiden työelämän ulkopuolisten tilanteiden osuudet pysyvät korkeina koko seurannan ajan. Tämä viittaa siihen, että perhevapaan jälkeinen työmarkkinoille kiinnittyminen on tässä ryhmässä selvästi epävarmempaa kuin korkeasti koulutetuilla naisilla.

Kuvio 4 osoittaa myös, että korkeasti koulutetuilla naisilla uusien perhevapaiden osuus on alkuvuosina melko korkea, vaikka heidän siirtymänsä kokoaikatyöhön on samalla muita nopeampaa. Tämä voi osittain heijastaa koulutusryhmien välisiä eroja syntyvyydessä ja perheellistymisen ajoittumisessa.

Koulutusryhmien väliset erot eivät juuri kavennu perhevapaan jälkeisen seurannan aikana, mikä viittaa siihen, että työmarkkinasiirtymät voivat vahvistaa jo aiemmin olemassa olleita työmarkkinaeroja.

Työn ja perheen yhdistämiseen on erilaisia vaihtoehtoja

Perhevapaan jälkeiset työmarkkinapolut näyttävät muodostuneen varsin nopeasti vuosina 2010–2017 perhevapailla olleilla vanhemmilla. Suurimmat muutokset työmarkkina-asemissa tapahtuvat kahden ensimmäisen seurantavuoden aikana, minkä jälkeen tilanteet muuttuvat enää melko vähän. Tämä viittaa siihen, että perhevapaan jälkeinen varhainen vaihe voi olla työurien kannalta erityisen merkittävä ajanjakso.

Tulokset osoittavat selviä eroja miesten ja naisten perhevapaan jälkeisissä työmarkkinapoluissa. Miehillä työmarkkina-asemat vakiintuvat nopeasti ja valtaosa siirtyy kokoaikatyöhön jo ensimmäisten vuosien aikana. Naisilla työmarkkinapolut ovat huomattavasti monimuotoisempia: kokoaikatyöhön siirtyminen tapahtuu hitaammin, uusia perhevapaita esiintyy vielä useita vuosia tarkastellun perhevapaan jälkeen, ja osa-aikatyö säilyy yleisenä koko viiden vuoden seurannan ajan. Naiset eivät myöskään tässä ajassa saavuta miesten kokoaikatyön tasoa.

Miehillä uudet perhevapaat painottuvat selvästi seurannan alkuvuosiin, kun taas naisilla uusia perhevapaita esiintyy yleisesti vielä myöhemminkin. Tämä korostaa sitä, kuinka eri tavoin perhevapaat jäsentävät miesten ja naisten työuria.

Tulokset osoittavat kuitenkin myös, että naiset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Koulutustason mukaiset erot naisten perhevapaiden jälkeisissä työmarkkinapoluissa ovat huomattavia. Korkeasti koulutetut naiset kiinnittyvät suhteellisen nopeasti kokoaikatyöhön, vaikka samalla uudet perhevapaat ovat heillä yleisiä. Sen sijaan matalammin koulutetuilla naisilla työttömyys ja muu työelämän ulkopuolella oleminen korostuvat vielä viiden vuoden jälkeen. Miehillä vastaavat koulutusryhmien väliset erot jäävät huomattavasti pienemmiksi.

Erityisen kiinnostava havainto liittyy osa-aikatyöhön. Osa-aikatyön tekeminen säilyy erityisesti naisilla melko vakaana perhevapaan jälkeen sen sijaan, että se vähenisi nopeasti ensimmäisten vuosien jälkeen. Tämä viittaa siihen, ettei osa-aikatyö ole vain väliaikainen siirtymä kokoaikatyöhön.

On hyvä huomioida, että perhevapaiden jälkeisiin työmarkkinapolkuihin vaikuttaa keskeisesti kulloinenkin perhevapaajärjestelmä. Tässä tutkimuksessa seurasimme vanhempia, joiden perhevapaa määräytyi aiemman, vuoden 2022 uudistusta edeltäneen järjestelmän mukaan.

Perhevapaiden käyttö jakautuu edelleen selvästi sukupuolittuneesti, mutta vuoden 2022 uudistuksen jälkeen isien vanhempainvapaiden käytössä on ollut havaittavissa kasvua: miehille korvattujen vanhempainpäivärahapäivien osuus oli noin 12 prosenttia vuonna 2022 ja noin 23 prosenttia vuonna 2025⁷.

Hiljattain perhevapaajärjestelmän jatkokehittämisestä on tehty uusi ehdotus. Sosiaali- ja terveysministe­riön tilaamassa selvityksessä ehdotetaan kotihoidon tuen lakkauttamista ja vanhempainrahakauden pidentämistä osoittamalla kummallekin vanhemmalle muutaman kuukauden pituinen lisäjakso. Selvityksessä tämän arvioidaan lisäävän äitien työllisyyttä, parantavan heidän työmarkkina-asemaansa ja kasvattavan pitkällä aikavälillä äitien eläkekertymää. Lisäksi isien vapaiden käytön lisääntyminen voisi kaventaa sukupuolten välisiä työssäkäynti- ja palkkaeroja8. Toteutuessaan näiden muutosten arvioidaan heijastuvan myös siihen, millaisiksi perhevapaiden jälkeiset työmarkkinapolut ja niissä ilmenevät sukupuolierot muodostuvat tulevilla sukupolvilla.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perhevapaan jälkeisiä työuria on hyödyllistä tarkastella työllisyyden ja työmarkkinoille palaamisen lisäksi erilaisten työmarkkinapolkujen näkökulmasta, etenkin tulevilla sukupolvilla. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset korostuvat, kun aiempaa pienempien sukupolvien odotetaan osallistuvan työelämään mahdollisimman kattavasti.

Työmarkkinakeskustelussa huomio kohdistuu usein siihen, kuinka nopeasti vanhemmat palaavat työelämään perhevapaiden jälkeen. Tulostemme perusteella olennaista näyttää kuitenkin olevan myös se, millaisiin työmarkkina-asemiin vanhemmat kiinnittyvät ja kuinka pysyviksi nämä työmarkkinapolut muodostuvat.