Finntopia-kirjassa Suomi on maa lähimpänä maanpäällistä taivasta
Finntopia – What we can learn from the world’s happiest country. Nidottu painos uudella esipuheella 2021, Agenda Publishing 2021.
SUOMALAISEN MEDIAN, POLITIIKAN ja tutkimuksen välittämä kuva Suomen tilasta viestii usein ongelmista ja epäkohdista, jotka kytkeytyvät tulevaisuutta koskeviin kielteisiin odotuksiin tai pelkoihin. Ongelmia ja epäkohtia löytyy yhteiskuntapolitiikan jokaiselta alueelta. Jos jotain hyvää on joskus saavutettu, sen vievät huomenna tai viimeistään seuraavan vaalikauden aikana mukanaan ilmestyskirjan petojen lailla meitä vaanivat kilpailukyvyn menetys, väestörakenteen muutos, rakenteelliset jäykkyydet ja julkisen velan kasvu.
Kaiken tämän synkkyyden ja epätoivon keskellä olisi kuitenkin hyvä mainita ainakin alaviitteessä, että viimeiset parikymmentä vuotta Suomi on ollut kansainvälisesti tarkastellen eräs maailman parhaista maista, jollei sitten aivan paras. Jos hyvän elämän mittarina käytetään tyytyväisyyttä elämään, Suomi on maa lähimpänä maanpäällistä taivasta.
Nämä hyvät uutiset on perinteisesti kuitattu toteamalla, että muualla täytyy mennä aika kurjasti. Suomen ymmärtämisen kannalta viisaampi tapa lähestyä tätä poikkeuksellista tulosta olisi kuitenkin analysoida Suomea menestyvänä yhteiskuntana, joka pystyy muuttamaan käytössä olevat voimavarat elämänlaaduksi poikkeuksellisen menestyksekkäästi.
TÄHÄN HAASTEESEEN ovat osaltaan vastanneet Danny Dorling ja Annika Koljonen. Professori Dorling, jota on haastateltu tämän numeron kansijutussa, on toistuvasti korostanut Suomen roolia globaalina esikuvana ja toivon tuojana. Koljonen oli kirjan kirjoittamisen aikaan opiskelijana Cambridgessä ja tunsi suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteita. Kahden kirjoittajan tiimi mahdollisti sillanrakentamisen suomalaisen ja vertailevan tutkimuksen välillä: erikseen tarkastellaan Ison-Britannian ja Suomen välisiä eroja.
Kirja itsessään on satunnaisen kohtaamisen miellyttävä lopputulos. Finntopia on kansainväliselle yleisölle suunnattu kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta. Se on sen kiistaton vahvuus. Kuitenkin myöskään suomalaisille ei ole haitaksi tutustua hiukan paremmin oman mallinsa myönteisiin puoliin ja suhteellisiin vahvuuksiin sellaisina kuin ne ulkoapäin katsoen ja muihin maihin vertaillen näyttävät.
Kirja kertoo perusasioita alkaen maantieteellisestä sijainnista, ilmastosta ja muista suomalaisille varsin tutuista asioista. Maantieteilijätaustainen Dorling kaivautuu aluksi Suomen maaperään monilta eri kulmilta. Itsenäisyyden ajan poliittisen historian kuvaus on isossa kuvassa kohdallaan. Kansalaissodan jälkeinen uudelleenrakennus on enimmäkseen asianmukaisesti kuvattu, mutta 1930-luvun kuvaus jää hataraksi: turhia yksityiskohtia on esimerkiksi Mannerheimin Hermann Göringin kanssa tekemä metsästysreissu, jonka informaatioarvo jää vähäiseksi.
TALOUS- JA TYÖMARKKINAPOLITIIKASSA muun muassa Pauli Kettusen ja Juhana Vartiaisen tutkimuksiin perustuvat näkemykset antikeynesiläisyydestä ja tulopoliittisista kokonaisratkaisuista mainitaan, mutta talouspolitiikan devalvaatiosyklisen regiimin ja tulopolitiikan (sosiaalisen korporatismin) merkitykset Suomen mallin kehitykselle jäävät tulkinnoille avoimeksi. Minun silmissäni niiden rooli on ollut kirjassa kuvattua keskeisempi.
Lamahistorian kuvaus on 1990-luvun osalta lyhyt ja ytimekäs, mutta se sivuuttaa Jaakko Kianderin johtaman tutkimusohjelman tulokset. Lamasta nousu kirjoitetaan ennen kaikkea siirtymänä tietotalouteen ja talous- ja rahaliittoon sopeutumista edistävänä talous- ja työmarkkinapolitiikkana. Viimeiset vuosikymmenet – mukaan luettuna jo kuuluisat ”kymmenen menetettyä vuotta” – on kuvattu vakiintuneiden viisauksien mukaisesti.
Sosiaalipolitiikassa painottuu päivähoidon toimivuuden, koulutuksen maksuttomuuden ja lukukausimaksujen puuttumisen myönteinen vaikutus sosiaaliseen liikkuvuuteen. Asianmukaisesti on kuvattu myös tuloerojen vähäisyys ja (kirjoittamisen aikaan vielä poikkeukselliset) Pisa-tulokset sekä koulutustason nousun myönteiset vaikutukset elinkeinoelämään ja yhteiskunnan toimintakykyyn.
Poikkeuksellisesti kirjoittajat kiinnittävät systemaattista huomiota julkisten menojen rahoitukseen. Tuloerojen muuttumattomuus ja rikkaimpien osuuden pysyminen vakaana saavat laajalti huomiota mutta kontekstuaaliset selitykset vakaudelle ja muutokselle jäävät huomiotta.
Sosiaaliturvan kehityksen kuvaus on enimmäkseen asianmukaista, joskin ansiosidonnainen työttömyysturva kuvataan ay-liikkeeseen sidotuksi ja asumistukimenojen arvioinnissa on jäänyt huomaamatta opiskelijoiden integroiminen asumistukeen. Terveyspalveluihin ja vanhuuteen liittyvät uudistukset on asianmukaisesti kuvattu. Samaten on onnistuneesti analysoitu Suomen kipuilut maahanmuuttopolitiikassa. Eräät suhdeluvut on mainittu osuuksina BKT:sta, mitä ne eivät tietenkään ole. Kaikkineen kokonaisuus on hyvin rakennettu.
Tulevaisuudenkuvauksen alku on kirjoitettu Sanna Marinin hallituksen tuoman kansainvälisen profiilin näkökulmasta. Keskeisinä tulevaisuuden teemoina ovat muun muassa sukupuolten tasa-arvo, maahanmuutto, väestörakenteen muutos ja julkisen talouden tila sekä ympäristöpolitiikka. Samalla Suomelle annetaan globaali tehtävä edistää tasa-arvoisen yhteiskunnan mahdollisuuksia.
KAIKEN KAIKKIAAN Finntopia on samanaikaisesti myynninedistämispalkintoa ennakoiva Suomen mallin ylistys ja systemaattisesti rakennettu kuvaus suomalaisen yhteiskunnan rakenteesta ja toiminnasta. Se on myös poikkeuksellisen hienosti visualisoitu.
Jotain suomalaiskansallista on myös siinä, että hyvät uutiset Suomesta täytyy kertoa ulkoapäin, arvostettujen tutkijoiden toimesta.
Jotain suomalaiskansallista on myös siinä, että hyvät uutiset Suomesta täytyy kertoa ulkoapäin, arvostettujen tutkijoiden toimesta. Tässä on peiliin katsomisen paikka: eikö suomalaisilla tutkijoilla ole kykyä ja halua kertoa hyviä uutisia menestyvästä yhteiskunnasta?
