1. T&Y-lehti
2. Taloutta ei voi erottaa ympäristöstä

Taloutta ei voi erottaa ympäristöstä

Ympäristötaloustieteellä on ollut Suomessa virallinen asema vasta vuosituhannen alusta. Uudesta tutkimusalasta ei silti ole kyse, vaan ympäristökysymyksiä pohtivat jo taloustieteen klassikot 1700- ja 1800-luvuilla. Heistä alkanut tutkimus tarjoaa ratkaisuja myös meidän aikamme ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisemiseen.

Ympäristötaloustiede tutkii taloudellisen toiminnan ja erilaisten politiikkatoimien vaikutuksia ympäristöön ja toisaalta ympäristön ja luonnon merkitystä taloudelliselle toiminnalle ja laajemmin yhteiskunnalle. Tavaroiden ja palveluiden tuotanto voi kuormittaa ympäristöä – esimerkiksi metsien voimakas taloudellinen hyödyntäminen heikentää biodiversiteettiä. Myös kotitalouksien kulutusvalinnat vaikuttavat ympäristöön – esimerkiksi liikkuminen bensiini- tai dieselkäyttöisellä autolla tuottaa hiilidioksidipäästöjä ja lämmittää ilmastoa.

Ympäristöongelmien ratkaisu vaatii ihmistoiminnan sovittamista luonnon raameihin. Erilaisten ympäristön ja talouden syy-yhteyksien tunnistamisen lisäksi ympäristötaloustiede tuottaa tietoa ohjauskeinoista, joilla taloudellisen toiminnan vaikutusta ympäristöön voidaan hillitä. Jotkut keinot vähentävät ympäristökuormitusta pienemmillä kustannuksilla kuin toiset, ja jotkut toimet ovat oikeudenmukaisempia kuin toiset. Ja osa toimista koetaan toisia hyväksyttävämmiksi.

Ympäristötaloustieteen tutkimus auttaa ymmärtämään ongelmia ja sovittamaan yhteen taloudellisen toiminnan hyödyt ja ympäristölle aiheuttamat haitat niin, että hyvinvointia tuotetaan kokonaisuudessaan, ympäristön arvo huomioiden, mahdollisimman paljon. Tälle osaamiselle on ympäristöongelmien pahenemisen myötä kasvava kysyntä.

Ympäristötaloustieteellä on pitkät perinteet

Ympäristökysymykset ovat olleet kiinteä osa taloustieteen perinnettä sen alkuajoista lähtien, sillä jo klassiset taloustieteilijät tarkastelivat edelleen relevantteja ympäristöön liittyviä kysymyksiä.

Ranskalainen filosofi ja matemaatikko Nicolas de Condorcet (1743–1794) pohti ympäristön tilan ja omistusoikeuksien välistä ristiriitaa ja päätyi siihen, että valtion puuttuminen ympäristösääntelyn avulla on perusteltua. Sama omistuksen ja sääntelyn välinen kitka näkyy suomalaisessa metsäkeskustelussa tänäänkin. Englantilainen filosofi ja taloustieteilijä John Stuart Mill (1806–1873) taas puolusti alkuperäisluonnon säilyttämistä sen sijaan, että koko maa-ala otettaisiin tuottavaan käyttöön. Sama pyrkimys on taustalla kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen 30 prosentin suojelutavoitteessa, johon myös Suomi on sitoutunut.

Englantilainen taloustieteilijä Alfred Marshall (1842–1924) kehitti ulkoisvaikutukseksi kutsutun markkinahäiriön käsitteen käyttämällä yhtenä esimerkkinä kalastusta ja kalakantojen romahdusta. Yksittäisen kalastajan ei kannata ottaa huomioon oman saaliinsa vaikutusta kalakantaan, vaikka kokonaisuudessaan kalastus voi pienentää kantaa, kuten Itämeren silakkakannalle on käynyt. Kalastus tuottaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia, kun muille aiheutettu haitta ei ole mukana yksittäisen kalastajan päätöksenteossa. Yleisemmin ulkoisvaikutus syntyy, kun yritysten tai kuluttajien toiminta tuottaa muille haittaa tai hyötyä, joka ei vaikuta yrityksen omaan tulokseen tai kuluttajan hyvinvointiin.

Ulkoisvaikutusten teoriaan pohjaa ympäristötaloustieteen perustulos, jonka mukaan luontoa ei voida jättää vapaasti toimivien markkinoiden varaan. Esimerkiksi ylikalastuksen aiheuttama kalakantojen romahdus ja niiden elvyttäminen sääntelyn keinoin noudattaa teorian ennustuksia hyvin tarkkaan.

Englantilainen Arthur Pigou (1877–1959) tarjosi verotusta ratkaisuksi markkinahäiriöiden korjaamiseen jo vuonna 1920 julkaistussa kirjassaan The Economics of Welfare. Esimerkkinä hän käytti kivihiilen polton aiheuttamia kustannuksia: Teollistuneessa Manchesterissa oli kivihiilen polton vuoksi huono ilmanlaatu, mikä näkyi konkreettisesti muun muassa vaatteisiin kertyvänä likana – ja sen vuoksi pyykkien peseminen oli keskimäärin 7,5 penniä kalliimpaa kuin maatalousvaltaisessa Harrogatessa. Pigou osoitti, että ympäristöhaitan perusteella asetettu vero saa teollisuusyritykset ottamaan tuotannon negatiiviset ulkoisvaikutukset huomioon tuotantopäätöksissään ja vähentämään kuormitusta ympäristölle. Yli satavuotias ”Pigoun vero” on tänäänkin käytössä Suomessa, joskin nykyään tiedostamme fossiilisten polttoaineiden aiheuttaman haitan olevan huomattavasti suurempi kuin pyykin likaisuus.

Nykyinen Euroopan unionin ilmastopolitiikka puolestaan nojaa pohjoisamerikkalaisten taloustieteilijöiden John Dalesin ja Thomas Crockerin 1960-luvulla kehittämään kaupattavien päästöoikeuksien järjestelmään, joka luo järjestelmän piirissä oleville päästöille hallinnollisesti säädettävän katon. Järjestelmä vähentää päästöjä myös käytännössä ja sitä ollaan Euroopan unionissa laajentamassa teollisuus- ja energiasektoreilta myös muille talouden aloille. Globaalisti ohjauskeinon käyttöönotto on kuitenkin ollut vielä hidasta.

Tutkimusaiheita päästökaupasta ilmastonmuutoksen kustannuksiin

Nopea katsaus alan johtaviin tieteellisiin julkaisuihin osoittaa, että ympäristötaloustiede on muun taloustieteen tapaan siirtynyt yhä enemmän empiiriseen tutkimukseen. Tutkimus ei synny ainoastaan ruutupaperilla, vaan käyttää yritysten ja kuluttajien todelliset päätökset dokumentoivia rekisteriaineistoja – kuten yritysten tilinpäätöstietoja ja todennettuja hiilidioksidipäästöjä tai kotitalouskohtaisia tietoja sähkönkulutuksesta. Toisaalta teoriakehikko on tärkeä empiiristen tulosten tulkinnassa ja ymmärtämisessä.

Monet tutkimukset hyödyntävät niin sanottuja luonnollisia koeasetelmia, joilla voidaan osoittaa ympäristöön ja talouteen liittyviä syy-seuraussuhteita silloinkin, kun ei ole mahdollista jakaa ihmisiä tai yrityksiä satunnaisesti koe- ja verrokkiryhmiin. Ympäristötaloustieteilijät ovat tutkineet esimerkiksi EU:n päästökaupan vaikutuksia yritysten päästöihin ja taloudelliseen menestykseen. Se onnistuu hyödyntämällä päästökaupan sääntöjen luomaa jakoa säänneltyihin ja sääntelyn ulkopuolelle jääviin yrityksiin tällaisena koeasetelmana. Yritysten liiketoimintaa kuvaavien tietojen perusteella päästökaupan alaiset yritykset ovat keskimäärin pystyneet sopeutumaan sääntelyyn ilman, että niiden on tarvinnut supistaa tuotantoaan¹. Päästökauppa ei heikentänytkään taloudellisen toiminnan edellytyksiä, vaikka aiemmin niin pelättiin.

Miten käy maatalous­tuotannon ja ruokaturvan, kun ilmasto lämpenee? Minkä verran tuottavuus heikkenee lisääntyvien helteiden vuoksi? Entä miten kasvavat tulvariskit vaikuttavat asuntojen hintoihin rannikkoalueilla?

Ympäristötaloustiede tuottaa myös tietoa ympäristöhaitoista. Miten käy maataloustuotannon ja ruokaturvan, kun ilmasto lämpenee? Minkä verran tuottavuus heikkenee lisääntyvien helteiden vuoksi? Entä miten kasvavat tulvariskit vaikuttavat asuntojen hintoihin rannikkoalueilla? Kaikkia ilmastomuutoksen vaikutuksia ei toki pystytä tiivistämään yhteen numeroon tai edes vaihteluväliin. Perustellusti voidaan ajatella pahimpien ilmastoriskien realisoitumisesta aiheutuvan haitan lähestyvän ääretöntä. Konkreettiset arviot ilmastonmuutoksen kustannuksista auttavat kuitenkin ymmärtämään, kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat ulottumaan kaikkialle yhteiskuntaan. Haittojen ymmärtäminen on myös välttämätöntä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien toimien suunnittelussa ja valinnassa.

Olennaisena osana ympäristötaloustiedettä on läpi sen historian ollut tiivis yhteistyö luonnontieteilijöiden, kuten ilmastotieteilijöiden ja biologien, kanssa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien taloudellisten vahinkojen arviointiin tarvitaan taloustieteen menetelmien ohella ilmastomallinnusta, ja luontokatoon liittyvien taloudellisten kysymysten tarkasteluun ymmärrystä eläinpopulaatioiden dynamiikasta.

Viime vuosina ympäristöpolitiikan oikeudenmukaisuus ja hyväksyttävyys ovat myös nousseet ympäristötaloustieteen isojen tutkimusteemojen joukkoon. Suomessa on tutkittu esimerkiksi alueellisia eroja siinä, minkä verran polttoaineiden hiilidioksidiverot nostavat pumppuhintoja² sekä erilaisia keinoja kompensoida polttoaineverojen korotuksia ympäristöohjaus säilyttäen³. Lisäksi on tutkittu liikenteen päästöleikkausten hyväksyttävyyttä⁴ sekä viime talven sähkökriisin ja sen yhteydessä jaettujen sähkötukien tulonjakovaikutuksia⁵.

Ympäristötaloustiede on edennyt johtaviin julkaisuihin hitaasti

Ympäristötaloustieteelliseen tutkimukseen keskittyviä tieteellisiä julkaisusarjoja on laskutavan mukaan viidestä kymmeneen. Ympäristöongelmien vakavuudesta huolimatta ympäristötaloustiede on kuitenkin vasta hiljalleen vakiintumassa yleistaloustieteen arvostettuihin lehtiin.

Esimerkiksi Nicolas Sternin ja Andrew Oswaldin vuonna 2019 esittämän laskelman mukaan taloustieteen johtaviksi rankatuissa lehdissä oli tuohon mennessä julkaistu vain joitakin kymmeniä artikkeleita ilmastonmuutoksesta – mikä on hämmästyttävän vähän, kun huomioi ilmiön taloudellisen merkityksen⁶.

Suomessa ympäristötaloustiede sai virallisen aseman oppiaineena vasta vuosituhannen alussa, eikä ympäristötaloustieteen professuureja edelleenkään ole yliopistoissa kuin muutama. Taloustieteistä voi siis Suomessa suorittaa tutkinnon tutustumatta juurikaan siihen, miten taloustieteellisissä malleissa voi ottaa huomioon ympäristövaikutukset tai millaisia ratkaisuja taloustieteellä on tarjota ympäristöongelmiin.

Toisaalta laajat ympäristöongelmat, kuten ilmastonmuutos ja luontokato, ovat yhä enemmän politiikan agendalla niin kansallisesti kuin Euroopan unionissakin. Tämä heijastuu myös politiikkavalmisteluun Suomessa, ja ympäristötaloustieteilijöitä on palkattu useisiin ministeriöihin.

Taloustieteen tutkijakoulu ja tutkimusyksikkö Helsinki GSE:ssä toimii ympäristötaloustieteen tutkimusryhmä. Valtion sektoritutkimuslaitoksista Luonnonvarakeskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa on myös vankkaa osaamista ympäristötaloustieteessä, ja Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on nykyään yksi viidestä tutkimustyön painopisteestä.

Ympäristö mukaan talouspolitiikkaan

Pitkään on kenties ajateltu, että ympäristökysymykset kuuluvat muiden tieteenalojen tontille. Nykyään ymmärrys on kuitenkin laajentunut. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat ongelmia, jotka koskettavat taloutta ja yhteiskuntaa laajasti. Ongelmien taustalla on ihmisten ja yritysten toiminta.

Taloustieteen työ­kaluja voidaan hyödyntää siten, että ympäristön raameissa pysytään mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja niin, että lopputulos on oikeudenmukainen ja kansalaisten kannalta hyväksyttävä.

Ratkaisut näiden ongelmien hillitsemiseen ja niihin sopeutumiseen eivät löydy erillisestä ympäristöpolitiikan lokerosta vaan kietoutuvat esimerkiksi elinkeino-, energia-, teollisuus- ja veropolitiikkaan. Taloustieteellä on työkaluja tuottaa ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ja tasapainottavat ympäristö- ja talousnäkökulmat, etenkin ympäristöpolitiikan arkkitehtuurin suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa. Kun ympäristötoimet suunnitellaan huolellisesti, kustannukset toiminnasta jäävät pienemmiksi kuin toimimatta jättämisestä. Taloustieteen työkaluja voidaan hyödyntää siten, että ympäristön raameissa pysytään mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja niin, että lopputulos on oikeudenmukainen ja kansalaisten kannalta hyväksyttävä.

Talouspoliittisen päätöksenteon tukena käytettävissä malleissa ympäristö on ainakin Suomessa kuitenkin edelleen harvoin mukana. Jos poliittisissa päätöksissä tai niiden taustana käytettävissä mallinnuksissa ei huomioida ympäristövaikutuksia, syynä ei kuitenkaan ole se, etteikö sopivia malleja olisi käytettävissä. Ja kun ympäristöongelmien ratkaisu tuntuu tuskastuttavan hitaalta, syynä ei ole toimivien ohjauskeinojen puute. Taloustiede tieteenalana on tarjonnut ratkaisuja ympäristöongelmiin jo sata vuotta.