1. T&Y-lehti
2. Tutkimustieto ei leviä kouluihin asti

Tutkimustieto ei leviä kouluihin asti

Vuoden rehtori Vesa Raasumaa kaipaa laajaa keskustelua perus­koulusta ja arvostaa tutkimuksia, joista on mahdollista saada koulukohtaiset tulokset ja tulkinnat.

Miltä julkinen keskustelu koulutuksen tilasta kuulostaa ammattilaisen korvaan?

”Pitkään on menty niin, että yleissivistävän koulutuksen saama palstatila on ollut vähäistä. Usein keskustelu liittyy kapea-alaisiin teemoihin kuten koulujen turvallisuuteen, työrauhaan tai oppimisympäristöjen kehittämiseen. Ehkä perusopetuksesta ja lukiokoulutuksesta on tullut itsestäänselvyyksiä, että ne nyt aina hoituvat. Mutta ollaankohan nyt vihdoin siinä pisteessä, että viimeisimpien tutkimustietojen jälkeen keskustelua on pakko käydä?”

Mitä ajattelet viime vuosien koulutus­uudistuksista?

”Viimeaikaisista peruskoulun uudistuksista hyviä ovat olleet oikeus oppia -ohjelma ja sitouttavan kouluyhteisön toimintamalli, mutta veikkaan, että pelkästään niillä peruskoulumme ei palaudu maailman kärkeen. Kaipaan kokonaisvaltaista ja eri tahoja yhteen kokoavaa keskustelua peruskoulusta, että myös koulun tasolla syntyisi ymmärrys siitä, mikä on olennaista yleissivistävässä koulutuksessa ja mihin suuntaan koulua kannattaa kehittää. Helposti käy niin, että tutkijat, päättäjät, hallinto ja kouluväki keskustelevat kukin omilla foorumeillaan.”

Miten hyvin tieto koulutustutkimuksesta välittyy kouluihin asti?

”Herkullisia aiheita on paljon, mutta eivät ne oikein kentälle asti leviä. Pitäisi luoda joku mekanismi, että vuoropuhelu olisi aktiivisempaa. Ehkä enemmän on kyse viestinnästä, mutta tuntuu, että tutkimus ei ole tuottanut tietoa esimerkiksi siitä, miksi koulutustason nousu on pysähtynyt vuonna 1975 syntyneisiin, mikä selittää oppimistulosten laskun kirjoittamisen ja matematiikan perustaidoissa ja ennen kaikkea: mitä meidän pitäisi tehdä, että tilanne kääntyy hyvälle uralle?”

Etenkin korona-aikana monessa koulussa valiteltiin tutkimusähkyä. Oliko teillä tällaista?

”Erityisesti yläkoululaisille, eniten 8.–9.-luokkalaisille, tulee paljon tutkimuksia. On riski, että tutkimuksen laatu voi heikentyä, jos nuoret eivät jaksa vastata. Erityisesti tämä korostuu keväisin, se on tiedonkeruun kulta-aikaa.”

Onko tutkimuksista hyötyä kouluille itselleen?

”Ymmärrän, että kaikista valtakunnallisista ja kansainvälisistä tutkimuksista ei aina voida jälkeenpäin raportoida kouluille. Mutta tutkimukset, joista on saanut koulukohtaiset tulokset tai jopa tulkinnatkin, ovat tervetulleita. Esimerkiksi Karvin B1-ruotsin oppimistulosten arvioinnista saimme käyttöömme koulukohtaiset johtopäätökset. Pääsimme niiden avulla nopeasti eteenpäin siinä, mitkä ovat meidän kipupisteemme ja mihin meidän pitää kiinnittää huomiota.”