1. T&Y-lehti
2. Yrittäjyyden ontologia

Yrittäjyyden ontologia

Yrittäjyys on pinnalla. Yrittäjyydestä kirjoitetaan, yrittäjyyteen koulutetaan, yrittäjyyttä toivotaan, yrittäjyyteen sijoitetaan. Mutta mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse? Mitä yrittäjyyttä ajatellessa ajatellaan?

Vaikka yrittäjyyttä ei ole koskaan tutkittu yhtä paljon kuin nyt, ei tutkimuskentällä ole yksimielisyyttä yrittäjyyden perusmääritelmästä¹. Sen sijaan on sopeuduttu erimielisyyteen yhteisen tutkimusobjektin luonteesta².

Asioiden perusolemuksen tutkimusta kutsutaan ontologiaksi, toiselta nimeltään metafysiikaksi. Yhdysvaltalaisen metafyysikon Graham Harmanin mukaan ontologia, siis asioiden itsensä tutkimus, on unohtunut nykyteoreetikoilta, jotka keskittyvät enemmän asioiden koostumuksiin tai ulkoisiin vaikutuksiin.³

Ainakin yrittäjyyden tutkimuksen suhteen Harman on oikeassa – ontologiaan omana tutkimusalueenaan on kiinnitetty hyvin vähän huomiota⁴. Kesäkuussa 2022 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululla tarkistetussa väitöskirjassani kehittelen ontologista otetta yrittäjyyden tutkimukseen. Tätä etsintää kutsun ”metayrittäjyydeksi.” Metayrittäjyys koostuu kahdesta osa-alueesta, joita käsittelen alla.

Mitä on yrittäjyys?

Otsake on mitä ilmeisin ontologinen kysymys yrittäjyydelle. Mitä siis olet, yrittäjyys, joka meitä jostain syystä niin kovin kiinnostat?

Yrittäjyys – englanniksi entrepreneurship – ilmaantui ranskalaiseen kielenkäyttöön keskiajalla, tarkoittaen ihmistä joka ”saa asioita aikaan.”⁵ 1700-luvun fysiokraattista taloustiedettä kehittänyt Richard Cantillon teorisoi yrittäjyyttä hyödykkeiden ostamisena ilman tietoa niitten jälleenmyyntiarvosta.⁶ Yrittäjyys assosioitiin vahvasti talou­dellisen riskin kantamiseen.

Nykyaikaisen yrittäjyysteorian kantaisänä pidetään usein Joseph Schumpeteria. Schumpeterin mukaan yrittäjyys on se yhteiskunnan mekanismi, josta luova tuho kumpuaa.⁷ Kapitalismi on yrittäjyydelle ta­lout­ta kasvattavan maineensa velkaa.

Nykytutkimuksessa yrittäjyydellä useimmiten tarkoitetaankin jonkinlaista schumpeterilaisen innovatiivisen yrittäjyyden sovellutusta jollekin yhteiskunnalliselle erityisosa-alueelle. Näitä ovat perinteisen markkinavetoisen yrittäjyyden lisäksi esimerkiksi institutionaalinen yrittäjyys, kestävä yrittäjyys ja sosiaalinen yrittäjyys. Yrittäjyys on schumpeterilaisessa katsannossa lukuisten toiminta-alueidensa sisältä kumpuavaa mullistusvoimaa.

Toinen teoreettinen kehityskulku on ollut teoria yrittäjyydestä uusien liiketoimintamahdollisuuksien havaitsemisena ja niihin reagoimisena.⁸ Tällöin yrittäjyyden vastuulla on markkinoilla olevien epätäydellisyyksien korjaaminen.

Kapitalismi on yrittäjyydelle taloutta kasvattavan maineensa velkaa.

Ontologisesti tarkasteltuna kumpikaan näistä määritelmistä ei kerro mitä yrittäjyys on, vain sen mitä se tekee. Harman kutsuu tällaista ajattelua nimellä ”overmining”, joka tarkoittaa asioiden redusointia niiden ulkoisiin vaikutuksiin.⁹

Redusointi onnistuu myös toiseen suuntaan, nimittäin asioiden samaistamiseen niiden sisältämiin aineksiin. Tällaista ajattelua Harman kutsuu nimellä ”undermining,” ja sitä voi havaita erityisesti organisaatioteoriasta ammentavassa yrittäjyyden tutkimuksessa, jossa yrittäjyys nähdään prosessina, joka koostuu tietyistä toiminnallisista vaiheista alun ja lopun välissä.¹⁰

Yrittäjyyden vastuulla on markkinoilla olevien epätäydellisyyksien korjaaminen.

Uudet yritykset ovat kuitenkin aina jotain muuta kuin osiensa summa. Tätä ilmiötä kutsutaan englanniksi nimellä ”emergence”, ja redusoimalla yrittäjyys sen ”rakennuspalikoihin” unohdetaan, että uusi yritys on (ainakin määritelmällisesti, jos ei aina tosiasiallisesti) ainutlaatuinen organisaatio, jolla on ainakin jonkinlainen kyky määritellä itsensä ja samalla vastustaa ja valikoida sen itsensä ulkopuolelta tulevia vaikutteita.

Yrittäjyyden ontologisella tutkimuksella olisikin ehkä eniten annettavaa juuri organisaatioteorialle, jonka parissa tutkitaan uusia yrityksiä.¹¹ Tehtävä on vaikea, sillä vaikka yrityskentän uudistumiskyvyn yhteiskunnallinen merkitys on lähes selviö¹², niin teoreettiset työkalut todella uusien ja ainutlaatuisten yrityksien tunnistamiseen puuttuvat.

Yrittäjämäistä yrittäjyyttä

Miksi uusien yrityksien tutkimus on sitten niin vaikeaa? Yrittäjyyden tutkimus on pitkälti perustunut muiden tutkimusalojen (erityisesti taloustieteet, sosiologia, psykologia) metodeihin ja taustaoletuksiin. Yrittäjyyden tutkimus ei ole ollut kovinkaan yrittäjämäistä.¹³ Toinen metayrittäjyyden osa-alue onkin yrittäjyyteen liitettyjen ominaisuuksien – esimerkiksi luovan tuhon, riskinoton ja uusien yhdistelmien – soveltaminen yrittäjyyteen itseensä.

Väitöskirjani johdannossa olen argumentoinut, että ontologinen tutkimus (siis metafysiikka) avaa uusia väyliä kohti yrittäjämäisempää käsitystä yrittäjyydestä. Ontologiselle tutkimukselle olennaista on piilevien rakenteiden ja periaatteiden syväluotaaminen, teorian filosofisten pohjamutien tonkiminen, tuntemattoman kohtaaminen, uusien kysymysten kysyminen, outouden hyväksyminen. Rajojen koettelu yhdistää metafysiikkaa ja yrittäjyyttä.