1. T&Y-lehti
2. "Meillä on työkaluja tukea niin sanottua kovaa turvallisuutta."

“Meillä on työkaluja tukea niin sanottua kovaa turvallisuutta.”

Komissaari Jutta Urpilainen kokee ajavansa myös Euroopan ja Suomen asiaa samalla kun kolmansien maitten. Hän muistuttaa, että Afrikan mullistusten mainingit keinuttavat myös Suomea.

Mitkä ovat innovaation ja talouskasvun pääasialliset painopistealueet liittyen Euroopan ja Afrikan kumppanuuksiin ja yhteistyöhön?

Julkistimme 2020 maaliskuussa uuden Afrikka-strategian. Siinä määriteltiin viisi painopistettä, joissa haluamme kumppanuutta Afrikan kanssa erityisesti vahvistaa. Näitä ovat vihreä siirtymä, digitalisaatio, kestävä kasvu ja työpaikat, rauha sekä hyvä maahanmuutto ja liikkuvuus. Sanoisin, että nämä teemat ovat edelleen hyvin ajankohtaisia.

Mutta totta kai niiden lisäksi johtuen pandemiasta entistä enemmän kumppanuudessa korostetaan myöskin terveydenhuoltoa ja inhimillistä pääomaa, mikä on noussut agendalle ikään kuin kuudenneksi teemaksi. Kaikki teemat olivat esillä myös Afrikan Unionin ja Euroopan Unionin huippukokouksessa, joka järjestettiin helmikuussa tänä vuonna ja jossa oli yli 40 afrikkalaista johtajaa ja heidän eurooppalaiset vastinparinsa paikalla.

Haluamme myöskin olla hyvin vahvasti Afrikassa tukemassa heidän vihreää ja digitaalista siirtymäänsä samalla lailla kuin sitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa tuetaan koko tämän elpymisrahaston ja näiden elpymissuunnitelmien kautta.

Millä tavoin maanosat voivat lisätä vaurauttaan, esimerkiksi Afrikka tässä? Miten me voimme auttaa Afrikkaa siinä?

Afrikassa on paljon luonnonvaroja, mutta kysymys on siitä, miten he kykenevät käyttämään niitä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Julkistimme osana Afrikan unionin ja Euroopan unionin huippukokousta, että Eurooppa on seuraavan 7 vuoden aikana valmis investoimaan Afrikkaan yhteensä 150 miljardia euroa. Se ei ole pelkästään EU:n budjetista tulevaa rahaa, vaan mukaan halutaan myös jäsenmaat, eurooppalaiset kehitysrahoituslaitokset ja yksityinen sektori. Ajatus on, että me pystyisimme rakentamaan mahdollistavaa liiketoimintaympäristöä ja tukemaan muun muassa uusiutuvaan energiaan siirtymistä Afrikassa.

Afrikka on hyvin nuori maanosa, siellä on 1,2 miljardia ihmistä, joista 60 prosenttia on alle kaksikymmentäviisivuotiaita nuoria. Ennusteiden mukaan Afrikan väkimäärä tulee tuplaantumaan seuraavan vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana noin 2,5 miljardiin ihmiseen. Näin ollen esimerkiksi panostukset ja investoinnit koulutukseen ovat todella tärkeitä, koska siten me luomme edellytyksiä näille maille työllistää nuoria ja toisaalta synnyttää uusia yrityksiä ja sitä kautta olla luomassa talouskasvun edellytyksiä. Olemme investoimassa infrastruktuuriin, mutta sen lisäksi pitää investoida inhimilliseen pääomaan.

Maailmanpankin tutkimus jokunen vuosi sitten kertoo huolestuttavia tietoja siitä, että Afrikan koululaiset käyvät kyllä koulua, mutta he eivät opi…

Kyllä, ja se ei koske pelkästään Afrikkaa, vaan on tilanne monissa kolmansissa maissa. Puhutaan globaalista oppimisen kriisistä. On pystytty kyllä parantamaan koulutuksen saavutettavuutta, mutta jos katsotaan koulutuksen läpäisyä, niin vaikka nuoret ovat käyneet koulussa, oppimistulokset voivat silti olla erittäin heikot. Sen takia me olemme investoimassa hyvin paljon myöskin globaalisti koulutukseen ja koulutuksen laatuun.

Aikaisemmin komissio käytti noin 7 prosenttia kehitysyhteistyövaroistaan koulutushankkeisiin. Nyt minun päätökselläni 13 prosenttia kehitysyhteistyövaroistamme vastuullani olevissa kumppanimaissa kohdennetaan koulutushankkeisiin, ja kiinnitämme entistä enemmän huomiota nimenomaan koulutuksen laatuun. On kolme erityisaluetta, joihin panostamme erityisen paljon. Ensimmäinen niistä on pääsy perusopetukseen erityisesti tytöille. Monissa kumppanimaissa myöskin Afrikassa edelleen pojat pääsevät helpommin kouluun.

Toinen painopistealue on ammatillinen koulutus, koska työmarkkinoille tulevien nuorten taidot ovat edelleen varsin puutteelliset. Kolmas painopistealue on opettajankoulutus, koska pelkästään Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa tarvitaan vuoteen 2030 mennessä lähes 20 miljoonaa uutta opettajaa. Pula ammattitaitoisista opettajista on valtava haaste, siksi investoimme opettajankoulutukseen.

Jos joku suomalainen haluaa kysyä, mitä hyötyä tästä on hänelle, että hänen verovarojansa kipataan sinne Afrikkaan, niin miten hyöty näkyy sitten Suomessa?

Mielestäni korona on osoittanut meille hyvin näkyvällä tavalla, miten riippuvaisia toisistamme me olemme. Mitä Aasiassa tai Afrikassa tapahtuu, vaikuttaa Suomeen ja Eurooppaan. Elämme tavallaan avoimessa taloudessa ja hyvin paljon vaikutuksille alttiina.

Afrikka on kasvava markkina.

Ajattelen niin, että meillä on toisaalta moraalinen velvollisuus auttaa esimerkiksi afrikkalaisia, koska edelleenkin he ovat kuitenkin monin paikoin maailman köyhimpiä kansalaisia. Toisaalta meillä on myöskin oma intressi auttaa heitä, koska haluamme, että nämä maat kehittyisivät mahdollisimman vakaina, että lähialueillamme ei syntyisi konflikteja.

Afrikka on myös kasvava markkina. Se on valtavan iso manner niin väestöllisesti kuin maantieteellisesti. Se tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisille, mutta myös muille eurooppalaisille yrityksille investoida.

Tuomme ympäristö- ja energiateknologiaa, ja samaan aikaan olemme ratkaisemassa ilmastokriisiä Afrikassa. Luomme työtä, toimeliaisuutta ja sitä kautta verotuloja, jotka auttavat kumppanimaita vahvistamaan omia yhteiskunnallisia rakenteitaan ja vähentämään riippuvuutta kehitysavusta. Siinä mielessä näen paljonkin syitä siihen, miksi suomalaisten yritysten kannattaa olla aktiivisia ja investoida Afrikkaan.

Minulle komissaarina on tärkeää, että EU:n ulkosuhdetoiminta on tavoitteellista ja tuottaa tuloksia. Eurooppalaisten veronmaksajien varoja käytetään erittäin kontrolloidusti ja tarkasti valvoen järkeviin kohteisiin.

Maailmanpankin raportti ”Elite Capture of Foreign Aid: Evidence from Offshore Bank Accounts” totesi, että keskimäärin 7,5 prosenttia 22 maan saamista Maailmanpankin kehitysapumaksatuksista päätyy ulkomaisiin veroparatiiseihin.

Raportti, johon viittaat, ei käsitellyt EU:n kehitysapua. Meillä on hyvin tarkka sisäinen valvonta, EU:n tilintarkastustuomioistuin tarkastaa toiminnan ja Euroopan parlamentti päättää vastuuvapauden myöntämisestä. Toimimme esimerkiksi YK:n järjestöjen kautta tai olemme rahoittamassa kansalaisjärjestöjä siellä ihan paikallisella tasolla.

Yksi rahoituselementti on budjettituki, joka myönnetään kumppanimaan hallitukselle hyvin tiukoin ehdoin.

Meillä on ehdot, joitten pitää täyttyä. Myös asetettujen tavoitteiden saavuttamista seurataan. Jos nähdään, että tavoitteita ei ole saavutettu tai ehtoja on rikottu, niin maksatukset laitetaan jäihin. Olen itse esimerkiksi tehnyt Etiopian osalta tällaisen päätöksen.

Laitonta toimintaa toki joissakin kumppanimaissa esiintyy, mutta me omalta osaltamme pystymme myöskin tukemaan kumppanimaitamme torjumaan laittomien pääomavirtojen syntymistä ja rahanpesua. Jos tuntuu, että kumppanimaat eivät täytä heille asetettuja kriteereitä, siirrämme ”mustalle listalle” maita, joiden kanssa meillä on ollut ongelmia esimerkiksi korruption tai rahanpesun osalta.

Veronkierto on suuri ongelma kehittyvissä maissa. Onko EU:lla verotuksen ja finanssipolitiikan hankkeita?

On totta, että Afrikassa veroaste on noin 17 prosenttia BKT:sta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kun se Euroopassa keskimäärin on noin 40 prosenttia.

Kun tarkoitus on vähentää tukiriippuvuutta ja lisätä näiden maiden omia tuloja ja kykyä järjestää ja rahoittaa palveluita, aivan keskeistä on, että ne pystyisivät saamaan virallisen talouden piiriin mahdollisimman paljon taloudellista toimeliaisuutta. Harmaa talous on hyvin isossa osassa edelleenkin monessa Afrikan maassa.

Kun puhun kumppanimaidemme valtiovarainministereiden kanssa, he tunnistavat ongelman ja pyrkivät toimimaan laittomia pääomavirtoja vastaan.

EU:lla on tähän liittyviä hankkeita käynnissä eri maissa ja pyrimme vahvistamaan verohallintoja, jotta niillä olisi osaamista ja kapasiteettia. Uskon, että digitalisaatio on aidosti yksi iso mahdollisuus, koska sen avulla voidaan lisätä läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, mikä tekee valvonnan helpommaksi. EU tekee verotuksen digitalisaation eteen yhteistyötä esimerkiksi IMF:n ja OECD:n kanssa.

Onko nähtävillä, että vähiten kehittyneet maat (LDC) pyrkisivät hidastamaan siirtymistä pois vähiten kehittyneiden maiden kategoriasta, kun se voisi merkitä apuriippuvaisten maiden tukien vähentämistä. Eli onko olemassa kannustinloukku?

En ole sellaista havainnut. Päinvastoin. Esimerkiksi Bangladesh, jonka ulkoministerin tapasin tänä vuonna Pariisissa ulkoministerikokouksessa, on yksi maista, joka toivoo nousevansa seuraavaan kategoriaan. Maat ovat vähän ylpeitä myöskin siitä, että ovat prosessissa mukana ja siirtymässä keskitulotason maihin.

Missä vaiheessa vihreä siirtymä on kolmansissa maissa?

Esimerkiksi Senegalissa merkittävä määrä energiantuotannosta nojaa jo uusiutuviin energialähteisiin. Sitten on maita, joissa tilanne on hyvin erilainen.

Kun ajattelen reilua kahta vuottani komissaarina, näen ymmärryksen ja sitoutumisen vihreään agendaan kasvaneen kumppanimaissamme. Silloin kun aloitin, vähän koettiin, että tämä vihreä ”green deal” ja vihreän kehityksen agenda on enemmän eurooppalainen agenda, jota halutaan edistää. Nyt kun puhun samojen afrikkalaisten johtajien kanssa, niin he ymmärtävät, että usein ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat juuri kaikesta kielteisempiä Afrikan maissa johtuen tietenkin kuivuudesta, tuholaisista ja monista muista ilmiöistä.

Kun ajatellaan Afrikkaa ja valtioita, joiden oma investointikapasiteetti on aika rajallinen, silloin tarvitaan toisaalta pääomaa, mutta myös asiantuntemusta ja osaamista. Pidän tärkeänä, että EU mukaan lukien Suomi ja suomalaiset, näkisivät sen potentiaalin ja halukkuuden, joka näissä maissa on ottaa investointeja vastaan. Suomellahan on ympäristö- ja energiateknologiaan liittyen paljon huippuosaamista.

Mikä rooli päästökaupalla on Afrikassa?

Afrikan osalta vaikutus on vielä hyvin, hyvin rajallinen. Keskeistä on se, miten me pystymme edistämään kaupungistumista kestävällä tavalla, koska kaupungistuminen on vallalla oleva trendi.

Mitä siihen liittyy? Liikenne, asuminen, koko urbaani infrastruktuuri. Jätteiden käsittely, jätevesien puhdistaminen. Jos kaikki jätteet menevät suoraan mereen, se tarkoittaa vesien pilaantumista, millä on omat vaikutuksensa kalastamiseen, ekosysteemiin ja biodiversiteettiin. Sanoisin, että keskeinen kysymys on perusinfrastruktuurin rakentaminen tilanteessa, jossa väestö keskittyy entistä enemmän kaupunkeihin.

Kaupungistuminen on megatrendi, joka etenee vääjäämättä. Mutta toki täytyy muistaa, että kyllähän edelleenkin iso osa afrikkalaisista saa elantonsa maataloudesta.

Miten maataloustuotantoa voidaan muuttaa entistä ympäristöystävällisemmäksi ja kestävämmäksi? Tärkeä kysymys eritoten tilanteessa, jossa tulvat ja toisaalta kuivuus lisääntyvät ilmastonmuutoksesta johtuen ja vaikuttavat ruoantuotantoon. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on myös alleviivannut, miten riippuvaisia monet Afrikan maat ovat tuontiviljasta ja elintarvikkeista.

Miten sodat vaikuttavat kehitysyhteistyöhön?

Ei ole rauhaa ilman turvallisuutta tai kehitystä, eikä kehitystä ilman rauhaa. Kun tapasin Sahelin alueen päämiehiä Afrikka-huippukokouksen yhteydessä, heidän yksiselitteinen viestinsä oli, että rauha on mahdollinen vain, jos ihmisille pystytään tarjoamaan toivoa ja näköaloja tulevaisuuteen.

Samaan aikaan konflikteja tulee pyrkiä aktiivisesti ratkaisemaan. Tasapainon hakeminen ei ole aina kovin helppoa erityisesti niissä valtioissa, joissa instituutiot ovat todella hauraita eikä hallitusten asema ole vahva.

Meillä on työkaluja tukea niin sanottua kovaa turvallisuutta. Niistä on vastuussa ensisijaisesti korkea edustaja Josep Borrell. Kehitys on minun vastuullani. Meillä on erittäin hyvä yhteistyö.