1. T&Y-lehti
2. Amiksesta yliopistoon?

Amiksesta yliopistoon?

Suomessa toteutettiin vuosina 1999–2001 uudistus, joka helpotti siirtymää ammatillisesta koulutuksesta jatko-opintoihin. Uudistusta ennen ammatilliset tutkinnot antoivat kelpoisuuden vain ammattikorkeakouluun, mutta eivät yliopistoon.

Kevään jälleen koittaessa peruskoulun 9-luokkalaiset ovat suuren valinnan edessä. Päätös ammiksen ja lukion välillä tuo mukanaan kauaskantoisia seurauksia. Ammatillinen koulutus tarjoaa nopean väylän työelämään, kun taas lukio valmistaa oppilaita jatko-opintoihin.

Ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen erilaiset vaikutukset ovat herättäneet myös taloustieteilijöiden mielenkiinnon. Tutkimuskirjallisuudessa nousee esiin kaksi keskeistä tulosta¹. Ensimmäinen havainto on, että ammatillinen koulutus johtaa yleissivistävää koulutusta helpompaan siirtymään koulusta työelämään. Ammatillinen koulutus tarjoaa oppilaille ammattikohtaisia taitoja, joille on suoraan kysyntää työmarkkinoilla sekä suoria kontakteja potentiaalisiin työnantajiin esimerkiksi työharjoittelun kautta.

Toisen huomion mukaan ammatillisen koulutuksen etu työmarkkinoilla voi hävitä pidemmällä aikavälillä. Ammatillisesta koulutuksesta saadut taidot ovat hyödyllisiä yhdessä ammatissa, mutta eivät välttämättä toisessa. Mikäli koulutusta vastaavia ammatteja katoaa esimerkiksi teknologisen kehityksen tai globalisaation vuoksi, voi yksilön olla vaikeaa löytää osaamistaan vastaavaa työtä. Yleissivistävän koulutuksen tuomat taidot taas eivät välttämättä sovi täydellisesti yhteen tiettyyn ammattiin, mutta voivat antaa yleisempiä valmiuksia useampaan ammattiin. Myös uudelleenkouluttautuminen voi olla helpompaa.

Kahden kerroksen amislaisia

Ennen uudistusta ammatilliset tutkinnot eivät siis tarjonneet väylää yliopistoon. Myös kelpoisuudessa ammattikorkeakouluun oli eroja sen suhteen, oliko suoritettu tutkinto kaksi- vai kolmevuotinen. Kaksivuotinen tutkinto antoi kelpoisuuden hakea vain oman alan opintoihin ja kolmevuotinen kaikille aloille.

Vuosina 1996–1998 noin 40 prosenttia ammatillisista opiskelijoista suoritti kaksivuotisia tutkintoja. Uudistuksen myötä kaksivuotisista tutkinnoista luovuttiin, ja jatkossa kaikki ammatilliset tutkinnot kestivät kolme vuotta (kts. kuvio 1). Samalla vähennettiin tutkintojen määrää yhdistämällä kapeita tutkintoja aiempaa yleisemmiksi. Opintoihin lisättiin pakollinen puolen vuoden työharjoittelujakso, jolla pyrittiin parantamaan koulutuksen työelämävastaavuutta.

Kuvio 1. Kaksi- ja kolmevuotisten tutkintojen osuudet kaikista tutkinnoista

Vastaavia uudistuksia toteutettiin samoihin aikoihin myös muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa uudistusta puolustettiin sillä, että väylien avaaminen ammatillisesta koulutuksesta korkeakoulutukseen voisi vähentää niin sanottuja koulutuksellisia ”umpikujia”². Tällöin nuorena valittu koulutussuuntaus ei enää sulkisi yliopiston ovia loppuiäksi. Uudistusten voidaan nähdä myös lisäävän ammatillisen tutkinnon suorittaneiden myöhempiä kouluttautumismahdollisuuksia ja siten pienentävän aiemmin mainittua kapeaan osaamiseen liittyvää riskiä.

Yliopistokelpoisuudella saattaa kuitenkin olla myös kääntöpuolensa. Lisääntyneet vaatimukset oppilaita kohtaan esimerkiksi opintojen keston pidentämisen kautta voivat lisätä opintojen keskeyttämisen riskiä. Lisäksi monet oppilaat saattavat valita ammattikoulun juuri nopean työelämään siirtymisen vuoksi, eivätkä jatko-opinnot kiinnosta heitä. Yhteiskunnan näkökulmasta voi olla tehotonta resurssien käyttöä panostaa ammatillisen tutkinnon suorittaneiden yliopistokelpoisuuteen, mikäli tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan käytetä.

Taulukko 1. Uudistuksen vaikutukset eri muuttujiin

Artikkelissamme³ tarkastelimme, minkälaisia vaikutuksia Suomen uudistuksella oli myöhempään kouluttautumiseen, työllisyyteen, tuloihin tai opintojen keskeyttämiseen. Arvioimme uudistuksen vaikutuksia eri tulemiin erot eroissa -menetelmän avulla (engl. difference-in-differences). Menetelmä hyödyntää uudistuksen vaiheittaista toteutusta eri alojen välillä ja sen avulla voidaan estimoida syy-seuraussuhde uudistuksen ja eri tulemien välillä. Tarkastelimme 15–17-vuotiaita ensimmäistä kertaa ammatilliseen koulutukseen vuosina 1998–2001 hyväksyttyjä opiskelijoita. Uudistuksen keskeisimmät vaikutukset on tiivistetty taulukkoon 1.

Mitä uudistuksesta seurasi?

Merkittävämpänä tuloksena havaitsimme uudistuksen lisänneen opintojen keskeyttämistä. Määrittelimme keskeyttämisen tilanteeksi, jossa oppilas ei suorita mitään toisen asteen tutkintoa viiden vuoden kuluessa opintojen aloittamisesta. Tulosten mukaan opintojen keskeyttäminen lisääntyi 1,8 prosenttiyksikköä. Keskeyttämisaste tarkastelemallamme ajanjaksolla oli noin 28 prosenttia, jolloin uudistus lisäsi keskeyttämistä suhteellisesti 6,5 prosenttia. Keskeyttämisen lisääntymisen keskeisimpänä syynä lienee kaksivuotisten tutkintojen pidentäminen kolmevuotisiksi.

Ei vaikutusta yliopistolla kirjoilla oloon.

Vaikka uudistus helpotti jatko-opintoihin pääsyä, emme havainneet vaikutusta ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa kirjoilla oloon 24-vuotiaaksi mennessä. Uudistus ei myöskään vaikuttanut ylioppilastutkinnon suorittamiseen ammatillisen tutkinnon lisäksi. Arvelimme, että uudistus olisi voinut vähentää ylioppilastutkintojen suorittamista lisätessään ammatillisen tutkinnon jatko-opintomahdollisuuksia.

Uudistus vähensi tulostemme mukaan työllisyyttä noin viidellä prosenttiyksiköllä ja vuosittaisia ansioita n. tuhannella eurolla 1–3 vuotta aloittamisen jälkeen, mikä selittyy opintojen pidentämisellä. Pidemmällä aikavälillä, 4–13 vuotta uudistuksen jälkeen, emme kuitenkaan havainneet vaikutuksia työmarkkinatulemiin. Pidemmän aikavälin työmarkkinavaikutuksia voi osaltaan pienentää opintojen keskeyttämisen lisääntyminen. Nollavaikutukset voivat myös kieliä siitä, että uudistuksen tuoma lisävuosi koulutusta ei ollut työmarkkinoilla arvokkaampaa kuin lisävuosi työkokemusta.

Karhunpalvelus?

Tuloksemme antavat viitteitä siitä, että vuosien 1999–2001 uudistus ei saavuttanut tavoitteitaan, kun mittarina käytetään työmarkkinamenestystä tai jatko-opintoihin osallistumista. Tulokset antavat aihetta pohtia ammatillisen koulutuksen roolia tulevaisuudessa. Mikäli ammatillisen koulutuksen halutaan todella antavan yleiset valmiudet jatko-opintoihin, tulisi tähän panostaa nykyistä enemmän. Kuten tutkimuksessamme havaitsimme, jatko-opintokelpoisuus itsessään ei lisää niihin osallistumista vaan todennäköisesti vaadittaisiin myös muutoksia opintojen sisältöön, esimerkiksi enemmän yleissivistäviä opintoja.

Tutkimuksemme kuitenkin varoittaa aiemman tutkimuskirjallisuuden tapaan vaatimustason lisäämisestä ammatillisessa koulutuksessa. Kaikki oppilaat eivät välttämättä hyötyisi esimerkiksi yleissivistävien opintojen lisäämisestä, ja osalla opinnot saattaisivat venyä tai jopa keskeytyä. Tämänkaltaiset mahdolliset haitalliset vaikutukset korostavat uudistusten luotettavan arvioinnin tärkeyttä, erityisesti ammatillisen koulutuksen kohdalla, joka koskettaa useammin esimerkiksi huono-osaisempia nuoria.