1. T&Y-lehti
2. Helikopterirahaa koko kansalle

Helikopterirahaa koko kansalle

Pankkiekonomistina aiemmin työskennellyt Frances Coppola on suosittu talouskommentaattori mm. BBC:ssä, Forbesissa ja Financial Timesissa. Hän visertelee hyvin aktiivisesti Twitter-tilillään, jolla on yli 50 000 seuraajaa.

Coppola kutsuu ”Suureksi Kokeeksi” määrällistä keventämistä, jota monet keskuspankit ovat toteuttaneet finanssikriisin jälkeen. Hän pitää sen perimmäisenä arkkitehtina edesmennyttä talousnobelistia Milton Friedmania, joka väitti Yhdysvaltain rahan tarjonnan vähenemistä syyksi 1930-luvun Suureen Lamaan ja ehdotti, että vastaavassa tilanteessa rahaviranomaiset syytäisivät rahaa suoraan talouteen.

Coppolan mielestä määrällinen keventäminen ei ole ollut riittävän tehokasta. Keskuspankit ovat ostaneet valtionvelkakirjoja ja muita arvopapereita, mutta lisärahat ovat ohjautuneet suureksi osaksi pankkien tukemiseen sekä varallisuuden sijoituskohteiden kuten osakkeiden ja velkakirjojen hintoihin. Toisaalta pankkien sääntelyn kiristäminen on vähentänyt niiden luotonantohalukkuutta. Lisäraha ei ole vahvistanut tarpeeksi tavaroiden ja palvelusten kokonaiskysyntää ja siten työllisyyttä. ”Suuri Koe” on saattanut estää uuden laman, mutta olemme juuttuneet hitaaseen kasvuun, stagnaatioon, ja tavoiteltua matalampaan inflaatioon.

Sijoituskohteiden hintojen nousu on hyödyttänyt etupäässä rikkaita, joilla on keskimääräistä alhaisempi menoalttius. Muilla ei ole ollut niin paljoa myytäviä arvopapereita, eivätkä velkaiset kuluttajat ole olleet kovin halukkaita ottamaan lisävelkaa ennätysmatalista koroista huolimatta. Näkymien ollessa heikot eivät alhaiset korot myöskään ole kannustaneet yrityksiä investoimaan velkarahalla. Ne ovat sen sijaan ostaneet takaisin omia osakkeitaan, mikä on lisännyt osakkeenomistajien tuottoja.

”Kansan määrällinen keventäminen” on tarkoitettu ohjaamaan rahan tarjonnan lisäys paremmin kokonaiskysyntään keskuspankin jakaessa rahaa suoraan kansalaisille. Termi on peräisin Muellbauerilta (2014), joka ehdotti, että EKP antaisi 500 euroa kaikille EU:n aikuisille kansalaisille. Idean esitti kuvaannollisessa mielessä helikopterirahana Friedman jo puoli vuosisataa sitten. Sekä Muellbauer että Coppola uskovat, että se auttaisi myös vähentämään kansan tyytymättömyyttä EU:ta ja muita poliittisia instituutioita kohtaan sekä torjumaan populismia ja tuhoisaa nationalismia.

Rahaa tarvitaan vahvistamaan suoraan kysyntää ja työllisyyttä.

Useimmiten helikopteriraha käsitetään tosiaan rahan jakamiseksi suoraan kansalle. Keskuspankki voi tehdä sen pankkisiirtojen, sekkien tai maksukorttien muodossa. Vaikutusta kysyntään voidaan tehostaa asettamalla rahan käytölle takaraja. EU-puheenjohtaja Suomen johdolla valmistellaan digitaalista keskuspankkirahaa, johon saattaisi liittyä kansalaisten omat tilit EKP:ssä – ilmeinen helikopterirahan jakelukanava.

Helikopteriraha voidaan toteuttaa monilla muillakin tavoilla (Taimio 2016), joita Coppolakin käsittelee laajasti. Näitä ovat mm. keskuspankkirahoitus veronkevennyksille tai tulonsiiroille ja yksityisten velkojen mitätöimiselle sekä erilaisille julkisille ja jopa yksityisille investointihankkeille.

Kirjoittaja intoutuu perustelemaan kansan määrällistä keventämistä muullakin kuin talouskasvun ja inflaation vauhdittamisella. Sillä voitaisiin rahoittaa mm. ilmastonmuutoksen torjuntaa, työtakuuta, palkkatukea ja perustuloa. Lukija saattaa ihmetellä, meneekö Coppola jo liian pitkälle pohtiessaan helikopterirahan käyttämistä talouden pääasiallisena ohjauskeinona.

Helikopterirahaa vastaan väitetään usein viittaamalla hyperinflaatioon esimerkiksi Saksan Weimarin tasavallassa sekä viime vuosina Zimbabwessa ja Venezuelassa. Coppolan mielestä tässä on kyse irrationaalisesta pelosta, koska hyperinflaatioon liittyy aina kyvytön hallitus, jonka takia puhkeaa luottamuskriisi ja ihmiset hylkäävät valuutan. Vastuuntuntoinen, luotettu hallitus ja keskuspankki voivat taata, että inflaatio kiihtyy vain maltillisesti. Hän on ehkä kuitenkin liian optimistinen siinä, ettei luottamus hallituksiin ja keskuspankkeihin voisi horjua. Ennen sitä inflaatio- ja velkakammoinen Saksa liittolaisineen kuitenkin torjuisi EKP:n kaikki helikopterirahan suuntaiset kaavailut.

Tiivis pamfletti alkaa vetävästi ja varsin yleistajuisesti, mutta loppua kohti mentäessä argumentointi olettaa paljon enemmän taloustieteellisiä taustatietoja. Sen voi sanoa jopa vähän karkaavan käsistä.