Ilmastokriisin taloudelliset vaikutukset kansalaisiin
Ilmastonmuutoksen ja sen hillitsemiseksi tarvittavien ilmastotoimien mahdolliset vaikutukset huolestuttavat monia. Molempien vaikutuksia yksittäisten kotitalouksien tuloihin tai työllisyyteen on haastavaa arvioida. On kuitenkin selvää, että hillitsemättömän ilmastonmuutoksen tuomat yhteiskunnalliset muutokset olisivat merkittävästi pahempia pitkällä aikavälillä kuin ilmastotoimien kustannukset. Ilmastotoimien positiiviset ja negatiiviset vaikutukset riippuvat kriittisesti siitä, mitä ohjaustoimia tehdään ja miten. Toimia suunniteltaessa olisi hyvä tarkastella laajemmin hyvinvointivaikutuksia pelkkien taloudellisten vaikutusten sijaan.
Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien, kuten luontokadon, luonnonvarojen ylikäytön ja jäteongelmien hillitsemiseksi tarvittavien toimien vaikutuksista tavallisiin kansalaisiin ja erityisesti heidän taloudelliseen tilanteeseensa on keskusteltu paljon viime aikoina. Osaa on huolettanut esimerkiksi liikenteen päästövähennystoimien tuomat mahdolliset lisäkustannukset maaseudulla, toisia ilmastotoimien vaikutukset työpaikkoihin.
Näissä keskusteluissa iso kuva jää kuitenkin usein vaillinaiseksi. Vaikka ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen1, tulee ilmastonmuutoksesta itsestään kansalaisille ensinnäkin merkittäviä kustannuksia, jotka eivät jakaudu tasaisesti. Toiseksi ilmastotoimien vaikutukset kansalaisiin riippuvat kriittisesti tehtävistä toimenpiteistä, joita ei olla vielä monelta osin päätetty tarpeeksi tarkalla tasolla, jotta arviointeja olisi mahdollista tehdä. Toimien vaikutuksia kotitalouksille voidaan kuitenkin hillitä hyvällä politiikkavalmistelulla, jossa tulisi OECD:n viimeisten suositusten mukaisesti tarkastella laaja-alaisemmin hyvinvointivaikutuksia eikä pelkkiä taloudellisia vaikutuksia.
Ilmastonmuutos vaikuttaa laaja-alaisesti kotitalouksien taloudelliseen tilaan
Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien vaikutukset talouteen, terveyteen ja sosiaalisiin ongelmiin ovat selkeästi suurempia kuin ilmastotoimien vaikutukset. Sternin (2006) raportti herätteli päättäjiä ensimmäisenä siihen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat merkittävästi kalliimmiksi kuin niiden hillitseminen.
Sternin ja kollegoiden uusi raportti (DeFries ym. 2019) taas varoittaa aikaisempien tutkimusten aliarvioineen pahasti monia ilmastonmuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (2018, 2019) raporttien viesti on myös selvä: mitä enemmän ilmasto pääsee lämpenemään, sitä suuremmat negatiiviset taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset sillä on, ja monet niistä voivat pahimmillaan ylittää ihmiskunnan sopeutumisen rajat.
Vaikka ilmastonmuutoksen tuomia kustannuksia on äärimmäisen vaikeaa laskea tarkasti ja niitä systemaattisesti aliarvioidaan (DeFries YM. 2019), on niistä olemassa joitakin (minimi)arvioita. Esimerkiksi Hoegh-Guldberg et al. (2018) arvioivat, että vaikka ilmaston lämpeneminen onnistuttaisiin rajaamaan 1,5 asteeseen, se luo silti nettonykyarvona 54 biljoonan dollarin taloudelliset vahingot vuonna 2100 mm. infrastruktuurille, rakennuksille ja ekosysteemeille. Kyseinen summa vastaa noin kahta kolmasosaa vuoden 2018 globaalista bkt:sta. Jos maapallo lämpenee noin 2 astetta, kustannusarvio olisi 69 biljoonaa dollaria. Nykytoimilla olemme menossa vähintään 3 asteen lämpenemiseen.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen tulee halvemmaksi kuin itse ilmastonmuutoksen vaikutukset, joista monet saattaisivat ylittää ihmiskunnan sietokyvyn.
Kompas et al. (2018) arvioivat ilmastonmuutoksen taloudellisten tuhojen vastaavan noin kolmea prosenttia maailman bkt:sta joka vuosi vuonna 2100, mikäli ilmasto kuumenee noin kolme astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Monille Afrikan maille arviot ovat jopa yli 25 prosenttia bkt:sta vuosittain. Suomen osalta he arvioivat vaikutusten vastaavan pitkällä aikavälillä noin 0,15 prosenttia bkt:sta vuosittain, jos lämpeneminen rajataan enintään kahteen asteeseen ja noin 0,38 prosenttia bkt:sta vuosittain neljän asteen maailmassa. Nämä summat vastaavat nykyrahassa Suomelle noin 0,4-1 miljardin euron kustannusta joka vuosi. Mitä enemmän maapallo pääsee lämpenemään, sitä suurempia ja epävarmempia vaikutukset ovat taloudellisesti (IPCC 2018, 2019).
Laine ym. (2018) nostivat esiin kahdeksan rajattua esimerkkiä ilmastoriskeistä Suomessa ja arvioivat niiden kustannuksista. Nämä sisälsivät hyönteisten ja myrskyjen aiheuttamat tuhot metsissä, sähköverkon sääriskit, maanteiden kunnon huononemisen, sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat satomenetykset, vektorivälitteisten tautien lisääntymisen (sisältäen kaikki eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit, kuten koronavirus), helteistä aiheutuvien terveysongelmat sekä ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän masennuksen.
”Ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset kansalaisille eivät jakaudu tasaisesti.”
Näiden esimerkkitapausten aiheuttamat vuosittaiset kustannukset Suomelle vaihtelivat kymmenistä miljoonista euroista miljardeihin euroihin. Muita tärkeitä kustannuksia Suomessa koituu esimerkiksi merenpinnan noususta, rankkasateista ja tulvista sekä rakennusten lisääntyvistä kosteusvaurioista. (Tuomenvirta ym. 2018) Nämä muutamat rajatut esimerkit eivät sisällä heijastusvaikutuksia maailmalta globaalien arvoketjujen, pakotetun siirtolaisuuden, konfliktien ja maailmantalouden hiipumisen myötä.
Ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset kansalaisille eivät jakaudu tasaisesti Suomessakaan. Maanviljelijä kärsii sään ääri-ilmiöiden vaikutuksista satoihin, metsänomistaja hyönteisten ja myrskyjen tuhoista, ja helle rasittaa eniten vanhuksia ja perussairaita. Rakennusten kosteusvaurioista kärsivät monet kiinteistöjen omistajat. Toisaalta maa- ja metsätalous voi osin myös hyötyä pidemmistä satokausista. Sekä Laine ym. (2018) että Tuomenvirta ym. (2018) suosittelevat, että ilmastonmuutoksen tuomia vaikutuksia erilaisille kotitalouksille Suomessa tulisi tutkia tarkemmin.
Ilmastonmuutoksen lisäämien myrskyjen takia sähkönjakelun toimitusvarmuutta on jo jouduttu parantamaan esimerkiksi maakaapeloinnin avulla. Tämä on nostanut sähkön siirtokustannuksia merkittävästi. Sähkönkäyttäjien on arvioitu kohtaavan noin 8-10 prosentin keskimääräinen korotuksen sähkön hinnassa (Laine ym. 2018). Toteutuneiden sähkön siirtohintojen on raportoitu olleet selvästi suurempia harvaan asutuilla alueilla, ja täten ne ovat laittaneet kotitalouksia epätasa-arvoiseen asemaan (Yle 2018).
SUURTA OSAA ILMASTONMUUTOKSEN AIHEUTTAMISTA KUSTANNUKSISTA EI KORVATA VAKUUTUKSISTA.
Lisäksi ilmastonmuutoksen kansalaisille tuomien taloudellisten vaikutusten kohdalla on tärkeää huomata, ettei edes kaikkia luonnonkatastrofien tuomia vaikutuksia välttämättä korvata vakuutuksista. Tilastojen mukaan maailmanlaajuisesti luonnonkatastrofien kustannuksista suuri osa on jäänyt vakuutusturvan ulkopuolelle, kuten kuvio 1 esittää. Vuosien 2011 ja 2017 vahinkojen määrät olivat myös jo korkeita ja vastasivat noin 0,4–0,5 prosenttia maailman bkt:sta. Valtioille ja kotitalouksille yksittäistenkin katastrofien kustannukset voivat olla talouden romauttavia. Maapallo on lämmennyt nyt noin 1,1 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, joten jopa lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen tulee tuomaan väistämättä nykyistä enemmän kustannuksia kotitalouksille ilmastonmuutoksesta (WMO 2020).
Kokonaisuudessaan WHO (2018a) arvioi pelkästään ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän ruoan puutteen, malarian, ripulitautien ja kuumuuden tappavan joka vuosi noin 250 000 ihmistä maailmassa vuosina 2030–2050. Lisäksi fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvien ilmansaasteiden aiheuttamat terveysongelmat, kuten sydän- ja verisuonitaudit, keuhkosyöpä ja astma ovat jo nousseet viime vuosina. Vuonna 2016 ne aiheuttivat 4,2 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa (WHO 2018b). Vuonna 2060 pelkästään ilmansaasteista koituvien suorien kustannusten arvioidaan vievän yhden prosentin maailman bkt:sta ilman lisätoimenpiteitä (OECD 2019). Inhimillistä kärsimystä ei voi arvioida rahassa.
Ilmastonmuutos saattaisi aiheuttaa ympäristökriisejä ja ekosysteemien hajoamisia, joita ei voida mitata rahassa.
Samaan tapaan kuin nyt koronakriisin hoidossa ilmasto- ja ympäristötoimia tulee tehdä, jotta vältyttäisiin kaikista pahimmilta ympäristökriisien vaikutuksilta ja saataisiin hillittyä lämpeneminen globaalisti edes 1,5 asteeseen. Ympäristökriisien luomia kustannuksia ei voi kuitenkaan verrata vain ilmastotoimien kustannuksiin, koska nämä kriisit voivat johtaa jopa massiivisiin ekosysteemien hajoamisiin, jota ei voi rahalla arvottaa (DeFries et al. 2019). Kuten tämä usein muotoillaan: ”There are no jobs in a dead planet”.
Miten Suomi voisi saavuttaa hiilineutraaliuden vuonna 2035?
Vaikutusarvioinnit mahdollistavat kustannustehokkaat ja sosiaalisesti hyväksyttävät ilmastotoimet. Niitä varten tarvittavat ilmastotoimet tulisi kuitenkin tietää hyvin tarkalla tasolla. Ilmastopolitiikan toimenpidepaletti on laaja, ja yksittäisellä sektorillakin voidaan käyttää monia erilaisia ohjauskeinoja päästöjen vähentämiseksi joko yksistään tai useiden ohjauskeinojen pakettina.
Kunkin ohjauskeinon vaikutusmekanismit kotitalouksien tuloihin tai työllisyyteen ovat erilaisia. Esimerkiksi hiiliverojen korotukset voivat nostaa suoraan hiili-intensiivisten tuotteiden hintaa kuluttajille, kun taas vähähiilisten uusien teknologioiden tukeminen energiaintensiivisillä toimialoilla ei välttämättä vaikuta suuremmin yksittäisiin kotitalouksiin. Tarkat toimenpiteet hiilineutraaliustavoitteemme saavuttamiseksi vuonna 2035 ovat monelta osin vasta valmisteluvaiheessa.
Ilmastotoimien vaikutusten arviointi edellyttää hyvin tarkkaa tietoa näistä toimista.
Jonkinlaiseen alkuun vaikutusten arvioinnissa päästään kuitenkin sillä, että tarkastellaan yleisesti tarvittavia muutoksia hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi. Ilmastopaneelin (Seppälä ym. 2019) ja Pitko -projektin (Koljonen ym. 2020) pitkän aikavälin ilmastotoimien tarkastelun mukaan tärkein toimenpide on vähentää merkittävästi päästöjä energian tuotannossa ja sen käytössä. Esimerkiksi kivihiilen ja turpeen käytöstä sekä öljylämmityksestä erillislämmityksessä tulisi päästä eroon. Teollisuuden puolella merkittäviä päästövähennyksiä voitaisiin saada 2035 mennessä teräksen tuotannossa ja öljynjalostuksessa.
Tärkeintä on vähentää päästöjä merkittävästi energian tuotannossa ja sen käytössä.
Liikenteessä fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulisi vähentää voimakkaasti. Käyttöön pitäisi saada enenevässä määrin biopolttoaineita, sähköautoja ja kaasuautoja. Lisäksi liikenne palveluna -ratkaisuilla sekä julkisen liikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistämisellä tulisi alentaa liikennesuoritteiden määrää. Raskaaseen liikenteeseen tarvitaan erityisesti uusiutuvaa dieseliä ja biokaasua.
Maataloudessa turvepeltojen päästöjä pitäisi vähentää ja maatalouden tarvitsemaa pinta-alaa alentaa muuttamalla ruokavalioita kasvispainotteisempaan suuntaan. Myös metsänraivausta pitäisi karsia ja turvemailla sijaitsevien metsien hoitotapaa muuttaa. Materiaalinkäytössä tulisi siirtyä kohti kiertotaloutta2, ja kulutusvalinnoissa tulisi painottaa kestävyyttä, tuotteiden jakamista ja ostamista palveluna niiden itse omistamisen sijaan.
Ilmastotoimien taloudelliset vaikutukset kotitalouksille riippuvat toimenpideyhdistelmästä
Monet yllämainituista ilmastotoimista, kuten teollisuuden päästövähennykset, eivät ole suoraan yhteydessä kotitalouksien taloudelliseen tilanteeseen. Ohjauskeinot liikennesektorilla, lämmöntuotannossa ja kulutuksen ohjaamisessa taas voivat vaikuttaa erityisesti kuluttajien kustannuksiin ja ostovoimaan. Lisäksi monilla toimilla voi olla työllisyysvaikutuksia. Vaikka tulonjako- ja työllisyysvaikutukset ovat keskiössä kotitalouksien talouden näkökulmasta, ilmastotoimilla on myös monia muita vaikutuksia kansalaisiin, joita ei tule unohtaa politiikkatoimien harkinnassa.
Mikäli Suomessa asetettaisiin joku yleinen hiilivero kattamaan tasaisesti kaikkia kulutuksesta johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä, rikkaammat kotitaloudet maksaisivat absoluuttisesti eniten näitä veroja (Tamminen ym. 2019). Vuonna 2016 pienituloisimmat kotitaloudet aiheuttivat kulutuksellaan noin 7 tonnia CO2-päästöjä vuodessa kulutusyksikköä3 kohti, kun vastaavasti suurituloisimmat aiheuttivat 19 tonnia CO2-päästöjä.
Erityisesti liikkumisesta, asumisesta ja kulutuksesta tulevat päästöt nousevat Suomessa tulojen myötä (Nurmela 2018). Mm. polttoaine- ja lentokustannukset vievät suurituloisilla myös suuremman osan tuloista kuin pienituloisemmilla, kun taas esimerkiksi sähkö- ja lämmityskustannukset muodostavat suhteellisesti suuremman kuluerän pienituloisille. Erilaisten hiiliverojen suhteellinen vaikutus kotitalouksiin vaihteleekin sen mukaan, minkä hyödykkeiden verotusta kiristettäisiin.
Hiiliveroilla voi olla tulonjakovaikutuksia riippuen niiden kohteina olevista hyödykkeistä.
Ilmastotoimien kokonaisvaikutukset riippuvat kuitenkin eniten siitä, minkälaisena ”pakettina” ne tehdään. Hiiliverojen nostamisen vaikutus talouteen ja kotitalouksiin riippuu siis eniten siitä, miten lisäverotuottoja käytetään. Mikäli tuloja käytetään alentamaan muuta verotusta, erityisesti esimerkiksi työn tai yrittämisen verotusta, jäävät kokonaisvaikutukset merkittävästi pienemmiksi kuin silloin, jos rahat jäävät vain nostamaan julkisen talouden kokoa. Tällaisilla ns. kestävän kehityksen verosiirtymillä on löydetty olleen jopa positiivisia vaikutuksia talouteen ja työllisyyteen kokonaisuudessaan (Pigato 2019).
Tammisen ym. (2019) tekemät skenaariot erilaisista kestävän kehityksen verosiirtymistä Suomessa päätyvät samaan tulokseen. Skenaarioissa ympäristöverojen laaja-alaisillakaan nostoilla ei ole negatiivisia vaikutuksia talouteen, työllisyyteen tai tulonjakoon, kun muutokset tehdään yhdistettyinä muiden verojen alennuksiin ja tulonsiirtojen lievään nostoon. Suurimmat iskut kulutukseen kohdistuvat näissä suurituloisille. Yksittäisten ilmastotoimien kohdalla pätee sama logiikka. Honkatukia ym. (2020) löysivät, että dieselin alennetun verokannan poistaminen ei laskisi kulutusta käytännössä laisinkaan, jos käyttövoimavero poistetaan samalla ja lisäverotuotot käytetään alentamaan tuloverotusta.
Vaikutusanalyyseissa on hyvä kiinnittää huomiota myös niiden kokoluokkaan. Sipilä ym. (2018) raportoivat yhdeksän prosentin hinnan nousun polttoaineiden pumppuhinnassa uuden jakeluvelvoitteen myötä korottavan matalatuloisimpien kotitalouksien kuluja yhteensä 0,9 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla 0,6 prosenttia. Muiden kotitaloustyyppien vaikutukset olivat tätä alempia. Alimmissa tuloluokissa tämä 0,9 prosentin korotus tarkoittaisi noin 15 euron lisäkustannusta kuukaudessa (Tilastokeskus, tulot ja kulutus).
YMPÄRISTÖVEROJEN KOROTUSTEN VAIKUTUKSET KOTITALOUKSIIN VOIDAAN KOMPENSOIDA ALENTAMALLA MUITA VEROJA JA/TAI LISÄÄMÄLLÄ TULONSIIRTOJA.
Chiroleu-Assouline ja Fodha (2014) toteavat, että vaikka tietyn ympäristöveron vaikutus olisi kuinka regressiivinen (eli kohdistuisi suhteessa enemmän alimpiin tuloluokkiin), sen voi suunnitella osaksi sellaista toimenpidekokonaisuutta, että köyhimmät kuluttajat eivät kärsi siitä suhteettomasti. Pigato (2019) toteaa tarkemmin, että muutamien mallinnusten mukaan kehittyneissä maissa alle 12 prosenttia ympäristöverojen tuloista riittäisi kompensoimaan niistä tulevat mahdolliset regressiiviset vaikutukset alimmalle tulokymmenykselle.
Kotitalouksien taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa suorien kustannusvaikutusten lisäksi merkittävästi myös työllisyysvaikutukset. Koljonen ym. (2020) tarkastelivat kahta erilaista hiilineutraaliuden vuonna 2035 toteuttavaa skenaarioita ja laskivat niiden alustavia taloudellisia vaikutuksia myös toimialoittain. Kokonaisuudessaan skenaarioiden ei löydetty vaikuttavan talouteen tai työllisyyteen merkittävämmin pitkällä aikavälillä. Työpaikkoja voidaan odottaa syntyvän ilmastotoimien myötä enenevässä määrin esimerkiksi kiertotalouteen, uusiutuvan energian tuotantoon ja kehittämiseen, muita vähähiilisiä ratkaisuja tarjoaviin yrityksiin, (digi)palveluihin ja rakennusalalle.
Toisaalta esimerkiksi turpeen energiakäytön vähentäminen tulee viemään työpaikkoja ja mahdollisesti maataloudessa, ja liikennesektorilla tarvitaan nykyistä vähemmän työntekijöitä. Tammisen ym. (2019) tulokset kestävän kehityksen verosiirtymistä nostavat kuitenkin myös esille, että toimialakohtaiset työllisyysvaikutukset riippuvat kriittisesti tarkoista ilmastopolitiikan keinoista.
Ilmastotoimien aiheuttamat työpaikkojen menetykset saattavat korvaantua uusilla työpaikoilla muilla aloilla.
Eri maissa on jo lähdetty muodostamaan yhdessä sidosryhmien kanssa ”Just Transition”- eli Reilun siirtymän strategioita, joiden tavoitteena on tukea niitä toimialoja, alueita ja kotitalouksia, joihin kohdistuu negatiivisia työllisyys- tai muita merkittäviä talousvaikutuksia ilmastotoimien myötä. Esimerkiksi Espanjassa ja Saksassa nämä strategiat4 ovat kohdistuneet erityisesti kivihiilialueille. Suomessa juuri perustettu turvetyöryhmä etsii reilua siirtymää turvetuottajille ja -alueille uusiin elinkeinoihin.5 Ilmastopolitiikan taloudelliset vaikutukset kotitalouksille riippuvat siten mm. näissä ryhmissä päätettävistä tarkoista ohjauskeinovalinnoista.
Laajemmat hyvinvointinäkökulmat ohjaamaan kaikkia politiikkatoimia
Pelkkien taloudellisten vaikutusten analysointi ja politiikkatoimien perustaminen niihin rajaa näkökulmat kuitenkin väistämättä kovin kapeiksi. Ympäristötoimien sosiaalinen hyväksyntä riippuu myös monista muista tekijöistä (Järvelä ym. 2020, OECD 2019). Tämän takia OECD (2019) suosittelee laajemman hyvinvointinäkökulman käyttämistä ilmastotoimien suunnittelussa. Hyvinvoinnin se määrittelee kattamaan taloudellisten vaikutusten lisäksi mm. sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset, terveyden, koulutuksen, turvallisuuden ja ympäristön hyvinvoinnin sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Se suosittelee, että ilmastotoimien ja muun hyvinvoinnin välille otettaisiin kaksisuuntainen vuorovaikutus. Ilmastotoimien tulisi tukea myös muita hyvinvoinnin tavoitteita ja toisaalta muiden kuin ilmastopoliittisten toimien tulisi tukea ilmastotoimiakin.
Koronakriisin taloudellisten elvytystoimien tulisi tukea myös ilmastotoimia.
Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden vähentäminen pienentäisi myös niistä aiheutuvia ilmansaasteita ja terveyshaittoja. Kiertotalousratkaisut teollisuudessa taas luovat uusia työpaikkoja ja talouskasvua, mutta samalla ne vähentävät päästöjä ja luonnonvarojen ylikäyttöä. OECD:n suosituksista olisi hyvä ottaa ohjenuoraa esimerkiksi nyt, kun mietitään elvytystoimia koronaviruksen aiheuttamasta kriisistä selviämiseksi.
Kirjoittaja
Saara Tamminen
johtava asiantuntija
SITRA
saara.tamminen at sitra.fi
Viitteet
1 Pariisin sopimuksen ja IPCC:n (2018) raportin siihen tuomien lisätietojen myötä.
2 Tuotteet, rakennukset ja infrastruktuuri tulisi suunnitella kiertotalousperiaatteiden mukaisesti käyttämään mahdollisimman vähän materiaalia ja olemaan mahdollisimman kestäviä, muunneltavia ja uudelleenkäytettäviä, ja lopulta materiaalit on voitava helposti kierrättää uusien tuotteiden raaka-aineiksi.
3 Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Laskettaessa kulutusyksiköitä kotitaloudesta kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5, ja 0–13-vuotiaat lapset saavat painon 0,3.
4 Ks. https://www.miteco.gob.es/en/prensa/etj-english-interactive_tcm38-505653.pdf ja Federal Ministry for Economic Affairs and Energy (BMWi) (2019).
Kirjallisuus
Federal Ministry for Economic Affairs and Energy (BMWi) (2019), Commission on Growth, Structural Change and Employment – Final Report, Berlin: Federal Ministry for Economic Affairs and Energy.
Chiroleu-Assouline, M. & Fodha, M. (2014), From Regressive Pollution Taxes to Progressive Environmental Tax Reforms, European Economic Review, 69, 126–142.
DeFries, R. & Edenhofer, O. & Halliday, A. & Heal, G. & Lenton, T. & Puma, M. & Rising, J. & Rockström, J. & Ruane, A.C. & Schellnhuber, H.J. & Stainforth, D. & Stern, N. & Tedesco, M. & Ward, B. (2019), The Missing Economic Risks in Assessments of Climate Change Impacts, London School of Economics and Political Science, The Grantham Research Institute on Climate Change and the Environment.
Hoegh-Guldberg, O. et al. (2018), Impacts of 1.5°C Global Warming on Natural and Human Systems, teoksessa Masson-Delmotte, V. et al. (Eds.): Global Warming of 1.5°C. An IPCC Special Report on the impacts of global warming of 1.5°C above pre-industrial levels and related global greenhouse gas emission pathways, in the context of strengthening the global response to the threat of climate change, 175–311.
Honkatukia, J. & Keskinen, P. & Ruuskanen, O.-P. & Villanen, J. (2020), Dieselin verotuen vaikutusten arviointi, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:4.
IPCC (2018), Special Report: Global Warming of 1.5 Degrees Celcius, Special Report, Intergovernmental Panel On Climate Change (IPCC).
IPCC (2019), Special Report: Climate Change and Land, Special Report, Intergovernmental Panel On Climate Change (IPCC).
Järvelä, M. & Kortetmäki, T. & Huttunen, S. & Turunen, A. & Tossavainen, S. (2020), Ilmastotoimien sosiaalinen hyväksyttävyys, Suomen ilmastopaneeli Raportti 1/2020.
Koljonen, T. & Lehtilä, A. & Siikavirta, H. & Aakkula, J. & Haakana, M. & Hirvelä, H. & Kilpeläinen, H. & Kärkkäinen, L. & Laitila, J. & Lehtonen, H. & Maanavilja, L. & Ollila, P. & Tuomainen, T. & Soimakallio, S. & Honkatukia, J. (2020), Hiilineutraali Suomi 2035 – Skenaariot ja vaikutusarviot, VTT Technology 366.
Laine, A. & Vanhanen, J. & Halonen, M. & Sjöblom, H. (2018), Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja kustannukset Suomelle – Valikoituja esimerkkejä, Gaia Consulting Oy.
Nurmela, J. (2018), Kotitalouksien-aiheuttamat-paastot-ovat-laskusuunnassa, Tilastokeskus, Artikkelit.
OECD (2019), Accelerating Climate Action – Refocusing Policies through a Well-being Lens, Highlights, Paris: OECD.
Pigato, M.A. (Ed.) (2019), Fiscal Policies for Development and Climate Action. International Development in Focus, Washington, D.C.: World Bank.
Seppälä, J. & Savolainen, H. & Sironen, S. & Soimakallio, S. & Ollikainen, M. (2019), Päästövähennyspolku kohti hiilineutraalia Suomea – hahmotelma, Suomen Ilmastopaneeli, Raportti 7/2019.
Sipilä, E. & Kiuru, H. & Jokinen, J. & Saarela, J. & Tamminen, S. & Laukkanen, M. & Palonen, P. & Nylund, N.-O. & Sipilä, K. (2018), Biopolttoaineiden kustannustehokkaat toteutuspolut vuoteen 2030, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 63/2018.
Stern, N. et al. (2006), The Economics of Climate Change: The Stern Review, HM Treasury, Independent Reviews.
Tamminen, S. & Honkatukia, J. & Leinonen, T. & Haanperä, O. (2019), Technical Report: How to Implement a Larger Environmental Tax Reform in Finland? – Potential Instruments and Impacts, Sitra report.
Tuomenvirta, H. & Haavisto, R. & Hildén, M. & Lanki, T. & Luhtala, S. & Meriläinen, P. & Mäkinen, K. & Parjanne, A. & Peltonen-Sainio, P. & Pilli-Sihvola, K. & Pöyry, J. & Sorvali, J. & Veijalainen, N. (2018), Sää- ja ilmastoriskit Suomessa – Kansallinen arvio, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2018.
WHO (World Health Organisation) (2018a), Climate Change and Health.
WHO (World Health Organisation) (2018b), Ambient (Outdoor) Air Pollution.
WMO (World Meteorological Organisation) (2020), WMO Confirms 2019 as Second Hottest Year on Record.
