1. T&Y-lehti
2. Nuoret ja lamat

Nuoret ja lamat

Suomen Pankin tutkijoiden Helvi Kinnusen ja Petri Mäki-Fräntin (KMF) Euro & talous -lehden artikkeli nuorten tulokehityksestä on saanut viime aikoina erityisen paljon huomiota. Helsingin Sanomat on vedonnut siihen jo useammassa pääkirjoituksessaan. Esimerkiksi HS:n pääkirjoitus 6.4.2016 väittää, että ”1990-luvun laman ja nykyisen taantuman alkaessa työmarkkinoille tulleet ikäluokat ovat pahimpia väliinputoajia”. Onpa artikkeli myös tarjonnut tilaisuuden vaatia työmarkkinauudistuksia ja julkisen talouden nopeampaa sopeuttamista.

Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoa hyödyntäen KMF:n artikkeli päätyy havaintoon, että ”alle 35-vuotiaiden käytettävissä olevat tulot ovat taantumavuosina keskimäärin pienentyneet”. Alle 35-vuotiaat ovat kuitenkin tulonmuodostukseltaan hyvin epäyhtenäinen ryhmä. Tulokehitys on heikointa alle 25-vuotiaiden joukossa. Tämä ikäryhmä on hyvin erilainen kuin muut ikäryhmät. Sen sijaan 30 ikävuoden jälkeen tuloasema alkaa vakiintua. 30–34 -vuotiaiden ryhmän tulokehitys ei ole ollut keskimäärin mitenkään heikkoa ajanjaksolla vuodesta 1990 eteenpäin. Aivan viime vuosina alle 25-vuotiaiden tulojen heikkenemiselle on kaksi selvää syytä: moni heistä on työtön ja yhä useampi opiskelee. Parikymppiset opiskelijat voivat pitkittää opintojaan, jos töitä ei näytä olevan¹. Tämä pienentää koko ikäryhmän alle 35-vuotiaat keskimääräisiä ansioita.

Kuinka merkittävä rooli menneessä tulo- ja tuloerokehityksessä on ollut ikätekijällä? Tilastokeskuksen tulonjaon otosaineistojen (sama aineisto kuin KMF käyttävät) avulla Riihelä ym. (2014) (RST) tutkivat henkilökohtaisten tulojen ja tuloerojen kehitystä sekä ikäryhmissä että miesten ja naisten keskuudessa. Syitä tulojen kehitykseen eri ikäryhmissä voidaan hakea ainakin kahta kautta: (1) Elinkaarivaikutus eli tulokehitys riippuu tulonsaajan iästä. Kun eliminoidaan muut tekijät, ammattitaidon ja fyysisen suorituskyvyn perusteella tulo/ikä-profiiliin ennustetaan olevan käännetyn U-kirjaimen muotoinen. (2) Kohorttivaikutus syntyy yksilöstä riippumattomista muutoksista taloudessa ja yhteiskunnassa (ks. Riihelä ja Sullström 2006). Erityisesti huono tuuri talouden alamäkien suhteen työuran aikana vaikuttaa tulokehitykseen.

Miten keskimääräinen henkilökohtaisten tulojen ikäprofiili Suomessa on muuttunut vuosien 1990 ja 2011 välillä? RST tarkastelivat henkilöaineistolla 5-vuotisikäryhmien tuloja ikävuodesta 20 vuoteen 64. Oheisissa kuvioissa on esitetty tulojen ikäprofiilit rinnan aktiiviväestölle (työssä oleville) ja koko väestölle kolmena poikkileikkausvuotena 1990, 2000 ja 2011². Kuviosta 1 nähdään, että keskimääräiset ansiotulot noudattavat koko väestössä selkeästi ylösalaisin käännettyä U-muotoa. Aktiiviväestössä käytettävissä olevat tulot eivät ole niin selkeästi käännetyn U:n muotoisia. Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot eivät näytä juurikaan putoavan vanhemmissa ikäluokissa. Kuviosta 1 huomataan, että koko väestön keskimääräistä ansiotulokehitystä kuvaavat vuosien 1990 ja 2000 käyrät ovat lähes päällekkäin, eli keskimääräinen tulokehitys oli kaikissa ikätyhmissä varsin olematonta. Kuvio 1 jo itsessään kumoaa HS:n pääkirjoituksen (ja monen muun kommentaattorin) väitteet, että ”taantumiin valmistuneista ikäluokista 1973–1975 ja 1985–1987 tuli pahimpia väliinputoajia”.

Kansantalouden tilinpidon tiedot tukevat myös näkemystä, että nuoret (esimerkiksi em. ikäluokat) eivät suinkaan olleet ainoat, jotka kärsivät 1990-luvun lamasta. BKT ja erityisesti  kotitalouksien käytettävissä oleva tulo (KKT) sukelsivat vuosina 1991–1994. Vuosien 1992–1995 leikkaukset syvensivät lamaa kasvattamalla työttömyyttä, joka lyhyessä ajassa kipusi ennätyskorkeuksiin. Pahimmillaan työttömyys kasvoi lähes 20 prosenttiin, kun se vuonna 1990 oli ollut 3 prosenttia. Vaikka BKT vuosina 2008 ja 2009 putosi reippaasti, KKT jatkoi edelleen kasvua. Tämä johtui erityisesti siitä, että automaattisten vakauttajien ansiosta käyttävissä oleva tulo pieneni vähemmän kuin kansantalouden kokonaistulo ja että Vanhasen hallitus harjoitti ”vahinkoelvytystä” (ks. Tanninen ja Tuomala, artikkeli ilmestyy T&Y 2/2016:ssa toukokuussa).

Käytettävissä olevan tulon osalta ei selkeää käännettyä U-muotoa löydy aktiiviväestön keskuudesta. Ansiotulojen käännettyä U-muotoisuutta koko väestön keskuudessa korostaa vielä se, että suuri joukko siirtyy työmarkkinoilta pois ennen varsinaista eläkeikää.

Pääomatulojen ikäprofiili on aivan oma tarinansa. Siinä on tapahtunut suuri muutos 1990-luvun alun jälkeen. Vuonna 1990 vain vanhimmassa aktiiviväestön ikäluokassa pääomatulot olivat merkittävät. Aivan nuorimpia ikäryhmiä lukuun ottamatta keskimääräiset pääomatulot ovat kasvaneet vanhemmissa ikäryhmissä. Kasvu on voimistunut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tämä vahvistaa aiempia havaintojamme (Riihelä et al. 2010) pääomatulojen merkittävästä roolista etenkin ylimpien tulo-osuuksien kasvattamisessa. Tämä taas johtui ennen kaikkea vuoden 1993 veroreformista.

Kuvio 1. Henkilökohtaisten tulojen kehitys ikäryhmissä vuosina 1990, 2000 ja 2011

Tuloerot ja ikäryhmät

KMF:n artikkeli toteaa: ”Nuorilla ikäluokilla (alle 35-vuotiaat) tulojakauma painottuu nyt selvästi 1990-luvun alkua enemmän pienituloisiin, joiden käytettävissä olevat tulot jäävät alle puoleen ikäryhmänsä mediaanitulosta”. Keskittyminen alle 35-vuotiaitten ryhmään antaa myös harhaanjohtavan kuvan tuloerojen muutoksesta. Jälleen alle 25-vuotiaat ovat aivan oma tarinansa. Itse asiassa samaisesta Tilastokeskuksen tulonjakoaineistosta selviää, että 30–34-vuotiaiden keskuudessa käytettävissä olevien tulojen erot eivät ole kasvaneet lainkaan vuosien 1990 ja 2011 välillä (kuvio 2).

Keskimääräisten tulojen lisäksi tuloerot eri ikäryhmissä vaihtelevat melkoisesti. Kuviosta 2 huomataan, että ansio- ja käytettävissä olevissa tuloissa suurimmat tuloerot – mitattuna Gini-kertoimilla – ovat ikäluokissa 55–59 ja 60–64. Näin on sekä koko väestössä että aktiiviväestössä. Ansio- ja tuotannontekijätuloissa tuloerot ovat pienimmillään keskimmäisissä ja suurimmillaan ne ovat nuorissa ja vanhoissa ikäryhmissä.

Koko väestössä vanhemmissa ikäluokissa ansiotulojen erot ovat suuremmat kuin muissa ikäryhmissä. Kuten tulokehitystä tarkasteltaessa havaittiin, merkittävä osa yli 55-vuotiaista tulonsaajista on työmarkkinoiden ulkopuolella, eivätkä he saa enää ansio- eikä muita tuotannontekijätuloja. Käytettävissä olevissa tuloissa Gini-kertoimet näyttävät kasvavan nuorimman ikäryhmän jälkeen iän mukana. Eniten tarkastelujaksolla tuloerot Gini-kertoimella mitattuna ovat kasvaneet vanhoissa ikäluokissa.

Kuvio 2. Tuloerot Gini-kertoimella mitattuna ansio- ja käytettävissä oleville tuloille ikäryhmissä vuosina 1990, 2000 ja 2011

Ikä, sukupuoli ja tuloerot

Jos iän lisäksi otetaan sukupuoli huomioon, tuloerojen taustoista paljastuu lisää. Huomataan, että ansiotuloerot ovat nuoremmissa ikäryhmissä naisilla suuremmat kuin miehillä. Käytettävissä olevissa tuloissa erot taas ovat 25–29-vuotiaiden ryhmää lukuun ottamatta suuremmat miesten keskuudessa. Kun verrataan vuotta 2011 vuoteen 1990, huomataan, että naisten Gini-kertoimet eri ikäryhmissä ovat pysyneet likipitäen samoina. Sen sijaan miesten osalta Gini-kertoimet ovat kasvaneet kaikissa ikäryhmissä. Toisin sanoen tuloerojen kasvu käytettävissä olevissa tuloissa on johtunut pelkästään tuloerojen kasvusta miesten keskuudessa. Tämän taas selittää pääomatulojen entistä voimakkaampi keskittyminen miehille. Kuten edellä todettiin, vuonna 1993 käyttöön otetulla eriytetyllä tuloverotuksella on ollut vuorostaan keskeinen rooli pääomatulojen osuuden kasvattajana (ks. edellä mainittu tutkimus Riihelä et al. 2010).

Kuvio 3. Tulojen ikäprofiilit 1990 ja 2011

KMF-artikkelin tavoin on aihetta olla erittäin huolissaan nuorten tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. Suurten ikäluokkien kohtelu on varoittava esimerkki nykynuorille. Toisin kuin kuvitellaan, ei kaikilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla ole elämä kulkenut aina onnellisten tähtien alla. Suurissa ikäluokissa on paljon henkilöitä, joita sekä 1990-luvun lama että meneillään oleva taantuma ovat kohdelleet tylysti. Joukossa on myös heitä, jotka ovat kokeneet työttömyyttä neljässä talouden notkahduksessa.

Harjoitetulla talouspolitiikalla, erityisesti 1990-luvun lamassa, on ollut iso rooli. 1990-laman leikkauspolitiikka vauhditti työttömyyden kasvua ennätyskorkeuksiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt – kuten edellä todettiin – veropolitiikka, joka on suosinut kohtuuttomasti varakkainta osaa suurista ikäluokista. Usein kuultu väite Suomen ankarasta verotuksesta ei ole koskenut vuoden 1993 veroreformin jälkeen kaikkein varakkaimpia omistajia. Harjoitetun politiikan tuloksina suurissa ikäluokissa tulo- ja varallisuuserot ovat kaikista ikäryhmistä suurimmat. Siellä on eniten köyhiä ja suurituloisia. Samoin kuin alle 35-vuotiaista on erittäin harhaanjohtavaa puhua suurista ikäluokista yhtenäisenä ryhmänä.

Kaikki edellä oleva tuloaineisto perustuu vuosittaiseen tulotietoon. Entistä paremman kuvan saamme eri ryhmien tulokehityksestä ja siitä miten talouden alamäet ovat vaikuttaneet niihin ns. pitkittäisaineiston avulla. Tällöin pystymme seuraamaan samojen ihmisten tulojen kehitystä pitemmällä ajalla. Tätä tutkimusta on jo Suomessa käynnistetty (ks. Suoniemi 2012). Tutkimus jatkuu Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) projektimme (Work, Inequality and Public Policy) konsortiossa.  Käytössämme on 500 000 hengen otosaineisto, missä tulokehitystä voidaan seurata vuodesta 1995 vuoteen 2012. Tuolle välille osuu sekä 1990-luvun lamasta nousun ajanjakso että vuonna 2008 alkanut finanssikriisi.