1. Julkaisuhaku
2. Teollisuustyöntekijöiden asema tulo- ja työaikatilastojen mukaan 1980-luvun alussa

Teollisuustyöntekijöiden asema tulo- ja työaikatilastojen mukaan 1980-luvun alussa

Johdanto

Vuoden 1982 alussa voimaan tulleen maataloustulolain 6 §:n mukaan maataloustuloneuvotteluissa “on otettava huomioon jär­kiperäisesti hoidetulta ja viljelijäperheelle täystyöllisyy­den antavalta viljelmältä maataloudesta saatu vuositulo ja ammattitaitoisen teollisuustyöntekijän vuositulo sekä näiden kehitys”.

Tämän lain tarkoittamaan tulojen vertailuun liittyy lukuisia ongelmia. Toisessa, tämän kanssa rinnakkaisessa tutkimus­raportissa “Viljelmistä ja viljelijöiden työstä ja tuloista 1980-luvun alussa” (TTT:n tutkimusseloste 28) on kartoi­tettu viljelijöiden vuositulon mittaamisen ongelmia. Tässä selvityksessä kartoitetaan puolestaan teollisuuden työnteki­jöiden tuloja, erityisesti palkkatuloja sekä tulojen raken­netta, jakautumista ja niiden hankkimiseen käytettyä aikaa lähinnä 1980-luvun alussa. Myös joitakin kehitystarkaste­luja, jopa 1930-luvulta asti, esitetään.

Teollisuustyöntekijä on määritelty kunkin käytetyn tilaston mukaisesti. Tämä merkitsee Tilastokeskuksen toimialaluo­kituksen koodien 23, 29, 30–39, 40–42 mukaisilla aloilla työskenteleviä henkilöitä (liitteessä on selostettu toimialat kolminumerotasolla).

Toimialaluokitusta käytetään johdonmukaisimmin Tilastokes­kuksen teollisuustilastossa. Suomen työnantajain keskus­liiton (STK) kokoamassa ja myös Tilastokeskuksen julkaise­massa yksityisen sektorin teollisuustyöntekijöiden palk­katilastossa on kokonaistasolla sama luokitus, mutta toi­mialoja on eriteltävissä teollisuustilastoa huomattavasti vähemmän. Teollisuustilaston ja palkkatilaston toimialaryhmien tarkka vertailu ei siten ole mahdollista, Vertai­lua sotkee myös palkkatilaston huonompi kattavuus, mikä johtuu lähinnä järjestäytymättömien työnantajien puuttumisesta. Tilastokeskuksen tulonjakotilasto noudattaa myös toimialaluokitusta, mutta kohdejoukkona on asuntokunta (kotitalous). Siten kysymyksessä ovat asuntokunnan pää­miehen mukaan luokitellut teollisuustyöntekijäasuntokun­nat, joihin voi kuulua myös muiden alojen palkansaajia, yrittäjiä tai ammatissa toimimattomia. Käytetty suhteel­lisen pieni otoskoko ei myöskään anna mahdollisuuksia ko­vin yksityiskohtaisten erittelyjen tekemiseen.

Työvoimaa, ajankäyttöä ja työaikaa koskevia tietoja on saatavissa eri tilastoista tai erillisistä tiedusteluis­ta. Kokonaisuudessaan ne ovat varsin monipuolisia, mutta niiden kytkeminen tuloja koskeviin tietoihin ei ole täy­sin mahdollista. Tämä ei ole edistänyt johtopäätösten tekoa, vaikka tulojen itsensäkään tutkiminen ei ole ollut kaikilta osin helppoa. Tieto-ongelmien takia on paino­piste ollut palkkatuloissa. Mahdollisuuksien mukaan on pyritty myös ansiotulojen, yrittäjätulojen, omaisuustulo­jen ja käytettävissä olevien tulojen tarkasteluun.

Kaikissa yhteyksissä on pyritty suorittamaan vertailua muihin ryhmiin, yleisimmin kaikkiin palkan- tai tulon­saajiin. Tulojen yhteydessä puhutaan tällöin suhteel­lisesta tulotasosta. 

• ISSN: 0357-9603
• ISBN: 951-9281-41-X
• Julkaisu PDF-muodossa