1. T&Y-lehti
2. Onko alhainen työttömyysaste osoitus toimivista työmarkkinoista?

Onko alhainen työttömyysaste osoitus toimivista työmarkkinoista?

Pitkän linjan työmarkkinatutkijan, professori David G. Blanchflowerin uutuusteos on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja työmarkkinoiden toimivuudesta tai oikeastaan niiden toimimattomuudesta. Sen analyysi keskittyy vuonna 2008 alkaneen suuren laman jälkeiseen aikaan. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, ja sen analyysit ja tulkinnat pohjaavat määrällisen ja laadullisen aineiston analyysiin ja aiempaan tutkimukseen.

Blanchflowerin mukaan monet maat ovat toipuneet lamasta hyvin hitaasti. Vaikka työttömyysasteet ovat useissa maissa laskeneet ennen lamaa vallinneelle tasolleen, tämä ei kerro työmarkkinoiden toimivuudesta tai terveydestä. Työttömyysastetta parempi ja tärkeämpi mittari kuvaamaan työmarkkinoiden tiukkuutta ja sitä, mitä työmarkkinoilla oikeasti tapahtuu, on alityöllisten määrä, ts. niiden määrä, jotka haluaisivat tehdä enemmän työtunteja samalla palkkatasolla. Kuten Blanchflower kirjassaan osoittaa, alityöllisten osuudet ovat edelleen monissa maissa korkeammalla tasolla kuin ennen lamaa. Ongelmana on myös se, että useat laman jälkeen syntyneet työpaikat ovat olleet heikosti palkattuja ja epävarmoja.

Alityöllisyyden ohella ongelmana on siis pula kokoaikaisista ”kunnon” työpaikoista (decent jobs), joista maksetaan hyvää palkkaa ja joihin kuuluu eläke- ja muita etuuksia. Kunnon työpaikkojen puute on saanut osan luopumaan työn etsimisestä ja siirtymään työvoiman ulkopuolelle. Blanchflowerin määritelmä kunnon työpaikalle perustuu siis pitkälti palkkaan. Palkka on eittämättä yksi keskeinen kunnon työpaikan indikaattori, mutta kunnon työpaikka/työpaikan laatu on moniulotteinen ilmiö ja sillä on useita eri ulottuvuuksia, minkä olisi voinut tuoda esille.

Työmarkkinoiden toimimattomuudesta kertoo myös hidas palkkojen kasvu. Hätkähdyttävästi Isossa-Britanniassa reaalipalkat eivät ole lainkaan kasvaneet vuosikymmeneen, ja niiden taso on edelleen alempi kuin vuonna 2008. Tämä siitä huolimatta, että Ison-Britannian työttömyysaste on jo painunut ennätyksellisen alas – alle neljään prosenttiin. Yhdysvalloissa työntekijöiden reaaliansiot olivat 2018 yhä alle vuoden 1979 tason.

Moni maa on edelleen kaukana täystyöllisyydestä, sillä alityöllisyyttä on paljon.

Mikä selittää tätä ”mysteeriä”? Puuttuva linkki selityksessä on alityöllisyyden korkea taso, minkä takia palkat eivät ole reagoineet työttömyyden laskuun. Blanchflower toteaakin kirjassa, että toisin kuin ajatellaan, moni maa on itse asiassa vielä kaukana täystyöllisyydestä. Toki palkkojen hitaalle kasvulle näissä maissa esitetään myös muita selityksiä kuten alhainen järjestäytymisaste, globalisaation eteneminen sekä monopsonivoiman kasvu, jotka ovat heikentäneet työntekijöiden neuvotteluvoimaa.

Kirjassa tuodaan myös mielenkiintoisesti esille niitä hyvinvointiseurauksia, joita alityöllisyydellä ja hyvien työpaikkojen puutteella on koetulle hyvinvoinnille. Kaikilla ei todellakaan mene hyvin työmarkkinoilla, mikä on lisännyt toivottomuutta ja pahoinvointia, joilla on puolestaan omat seurauksensa myös maahanmuuttovastaisuuden kasvuun ja politiikkaan. Kirjassa yhdistetään populismin nousu monissa maissa ”eliitin” kyvyttömyyteen vastata tyydyttävästi ihmisten avunpyyntöihin. Olisiko ilman tätä Trump noussut valtaan Yhdysvalloissa ja olisiko Brexit -äänestyksen lopputulos voinut olla toisenlainen?

Kirjassa esitetty suuri kysymys on, kuinka saada takaisin hyvät, hyvin palkatut työpaikat. Minkälaisella politiikalla tähän päästäisiin? Blanchflowerin mukaan avaintekijä on päästä täystyöllisyyteen ja nopeasti, mikä puolestaan kääntäisi palkat nousuun, nostaisi ihmisten elintasoa ja kohottaisi mielialoja. Keinoiksi Blanchflower tarjoaa mm. elvyttävää finanssi- ja rahapolitiikkaa.

Kirjan pääpaino on työmarkkinoiden analyysissa, mutta siinä on myös muita aineksia. Kriittisen käsittelyn kirjassa saa myös mm. useissa maissa harjoitettu talouskuripolitiikka, jonka seurauksena toipuminen lamasta on kestänyt niin pitkään.

On syytä ottaa huomioon, että kirjan työmarkkinoita koskeva analyysi keskittyy ensisijaisesti Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, vaikka kirjassa esitetään myös muita maita koskevia tuloksia. Kirjan johtopäätökset muun muassa kunnon työpaikkojen merkityksestä ja alityöllisyysindikaattorin käytön tärkeydestä kuvaamaan työmarkkinoiden tilaa ovat kuitenkin universaaleja.