1. T&Y-lehti
2. Lisääkö teknologinen kehitys työmarkkinoiden polarisaatiota?

Lisääkö teknologinen kehitys työmarkkinoiden polarisaatiota?

Polarisaatio puhuttaa. Politiikka on polarisoitunutta, keskustelu on polarisoitunutta, kansa on polarisoitunut ja työmarkkinat ovat polarisoituneet. Työn taloustieteilijänä olen tutkinut näistä viimeisintä, työn polarisaatiota. Polarisaatiota on taloustieteessä selitetty monella tekijällä: markkinoiden kansainvälistymisellä, työntekijän aseman heikentymisellä, regulaation vähenemisellä ja ennen kaikkea teknologisen kehityksen aiheuttamalla murroksella.

Työn polarisaation tutkimus syntyi tarpeesta selittää 1980-luvun alussa Yhdysvalloissa alkanut palkkaerojen kasvu. Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat olleet yhteisen kasvun aikaa, jolloin kaikkien palkat ja elintaso nousivat. Tämä yhteisen kasvun aika päättyi 80-luvulla, ja tänä päivänä vailla yliopistotutkintoa oleva amerikkalainen ansaitsee keskimäärin yhtä paljon kuin 40 vuotta sitten. Samaan aikaan korkeasti koulutettujen tulot ovat jatkaneet kasvuaan.

Tuloerojen kasvua selittämään muodostui teoria taitoja korostavasta teknologisesta kehityksestä. Sen mukaan teknologinen kehitys tekee korkeakoulutetuista työntekijöistä aiempaa tuottavampia ja samalla korvaa vähemmän koulutettuja työntekijöitä automaation myötä.

Robotit ja tietokoneet korvaavat etenkin keskiluokkaisia töitä, jotka ovat aiemmin olleet saavutettavissa vähäisellä koulutuksella ja ovat tarjonneet hyvän palkan ja vakaan työsuhteen. Tällaisia rutiininomaisia suoritteita sisältäviä töitä, joita koneen on helpompi automatisoida, ovat esimerkiksi kokoonpanijat tehtaissa sekä kirjurit, sihteerit ja kirjanpitäjät toimistoissa.

Koneiden on taas vaikeampi korvata vaihtelevia työtehtäviä, jotka vaativat ihmiselle luontaista ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja sosiaalista kanssakäymistä. Näitä ammatteja löytyy palkkajakauman molemmista päistä: talonmiehet, vahtimestarit ja siivoojat; asiantuntijat, ohjelmistokehittäjät ja johtajat. Tämä kehitys johtaa työmarkkinoiden polarisoitumiseen, jossa keskiluokkaiset työpaikat häviävät ja työvoima jakautuu huipputuottaviin asiantuntija-ammatteihin ja matalapalkkaisiin palveluammatteihin.

Taitoja korostava teknologinen kehitys suosii ammatteja palkkahaitarin molemmista päistä.

Teoria on myös aina herättänyt kritiikkiä. Samaan aikaan kun palkkaerot lähtivät kasvuun, myös ammattiliittojen asema heikkeni ja minimipalkat laskivat Ronald Reaganin presidenttikaudella. Lisäksi monet murroksen yhteydessä puhutut teknologiset innovaatiot — kuten tietokoneiden yleistyminen työpaikoilla — tapahtuivat jo ennen palkkaerojen kasvua.

Teknologiasta ja sen vaikutuksista puhuttaessa on tärkeää määritellä tarkkaan mitä teknologiaa tarkoittaa. Onko kyse roboteista tehtaalla, tekoälystä vai internetin tuomista mahdollisuuksista? Onko syytä olettaa, että erilaiset teknologiat vaikuttavat työmarkkinoihin samalla tavalla ja hyödyttääkö teknologinen kehitys väistämättä korkean taitotason työntekijöitä enemmän?

Näin ei välttämättä ole, ja vaikutukset riippuvat aina itse teknologiasta. Esimerkiksi teollisen vallankumouksen alettua Englannissa 1800-luvun alussa kehityksen vastustajat, luddiitit, olivat pääasiassa taitavia käsityöläisiä, jotka vastustivat langan ja kankaan tuotannon automatisointia koneilla. Tällöin kyse oli nimenomaan tuotantohintojen tippumisesta ja tiettyjen taitojen arvostuksen heikentymisestä.

Nykyisessäkään teknologisessa murroksessa ei ole selvää, että se suosisi yksinomaan korkeasti koulutettuja. Vaikka uusien innovaatioiden kehittäjät ovat tyypillisesti korkeakoulutettuja, myös muut voivat hyötyä innovaatioista. Esimerkiksi tuotantolaitoksissa koneet hyvin harvoin täydellisesti korvaavat työntekijöitä, vaan ainoastaan yksittäisiä tehtäviä.

Näin ollen työnteosta tulee tehokkaampaa ja turvallisempaa koneiden ansioista, mutta ihmistä tarvitaan edelleen koneen käyttöön ja huoltoon. Tutkimus osoittaakin, että uusiin koneisiin ja robotteihin investoivat yritykset yleensä lisäävät työntekijöiden määrää ja kasvattavat tuotantoaan.

Työmarkkinoiden polarisaatiota on tutkittu myös Suomessa. Vaikka keskituloisissa ammateissa työskentelevien määrä on vähentynyt viime vuosikymmenten aikana, tuloerojen kasvu on ollut hyvin pientä esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna. Tutkimus on myös osoittanut, että toisen asteen ammattikoulutus antaa edelleen hyvät edellytykset työmarkkinoilla pärjäämiseen.

Yhteiskunnallisesti suurin haaste ovat vain perusopetuksen varassa olevat, joiden asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Onkin tärkeää, että entistä harvempi jäisi vain peruskoulun varaan vaan saisi koulutuksen ja taitoja, jotka myös tulevaisuudessa ovat arvokkaita työmarkkinoilla.

Tarvitseeko työn polarisaatiosta Suomessa siis olla huolissaan? Vaikka Suomessa onkin päästy melko vähällä, se ei tarkoita etteikö polarisaatio voisi voimistua tulevaisuudessa. Toisaalta polarisaatio ei myöskään ole väistämätön luonnonlaki vaan ilmiö, joka riippuu tulevista innovaatioista ja niiden vaikutuksista työmarkkinoihin. Siksi joustavilla koulutusratkaisuilla ja yhteiskunnan tuilla voidaan varmistaa, että työn polarisaatiosta ei tule yhteiskunnallinen ongelma Suomessa jatkossakaan.

Aapo Kivinen on nuorempi tutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa ja tohtorikoulutettava (taloustiede) Aalto-yliopistossa. Hänen tärkeimpien tutkimushankkeidensa aiheet ovat: koneiden vaikutukset taitojen kysyntään Suomessa, 1970-luvun rakennemuutos ja maaltamuutto sekä taloudellisen aseman periytyminen.