1. T&Y-lehti
2. Hyvin suunnitellussa yhteiskunnassa jokainen kantaa omat riskinsä, vähän toistenkin

Hyvin suunnitellussa yhteiskunnassa jokainen kantaa omat riskinsä, vähän toistenkin

Nassim Taleb on kiistanalainen tilastotieteilijä, akateemikko, riskianalyytikko ja kirjailija, jonka ajattelu yltää monelle elämänalueelle. Twitter-profiilissaan hän kuvailee kiinnostuksiaan sanoilla todennäköisyys (filosofia), todennäköisyys (matematiikka), todennäköisyys (logiikka) ja todennäköisyys (oikea elämä). Hänen suuri intohimonsa on todennäköisyyksistä taisteleminen ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että modernissa maailmassa suurten, mullistavien tapahtumien eli mustien joutsenten todennäköisyys on suurempi kuin ennen.

Twitterissä Taleb on sotinut mm. Steven Pinkerin kanssa sodissa kuolleiden uhrien määrästä. Pinker on kirjoittanut, kuinka sodissa kuolee joka vuosi vähemmän ihmisiä. Taleb vastaa, että havaitulla määrällä ei ole juuri mitään merkitystä, koska jakauman leveässä hännässä on korkea todennäköisyys sille, että me lähes kaikki kuolemme ydinsodassa. Normaalijakauman kautta tapahtuva ajattelu hämää meitä.

Uusimmassa teoksessaan Taleb jatkaa aiemmista kirjoistaan tuttua todennäköisyyksien maailman tutkimista. ”Oma nahka pelissä” tarkoittaa sitä, että kantaa riskin omista toimistaan. Taloustieteellisin termein kenties riskin sisäistäminen voisi kuvata ko. ilmiötä. Suomeksi sanotaan sama myös käänteisesti, että ei ole penniäkään liossa.

Taleb aloittaa kirjan kuvaamalla Robert Rubinia, Citibankin entistä johtajaa, joka teki sille johtajana suuret voitot ja sai hyvät bonukset nousukaudella. Kun kupla puhkesi, veronmaksaja tuli nopeasti apuun. Hän oli ulkoistanut riskin veronmaksajalle, mutta kääri kyllä voitot hyvinä vuosina.

Vastaavaa asymmetriaa Taleb vastustaa yhteiskunnassa. Riskit tulisi jakaa symmetrisesti, kuten rangaistuksetkin. Hän haluaisi, että sillan suunnittelija asuisi itse suunnittelemansa sillan alla antiikin roomalaiseen tapaan. Hammurabin silmä silmästä -filosofia saa häneltä yllättävän positiivisen kannatuksen.

Usein juuri yhteiskunnan huipulla ei kanneta riskejä omista päätöksistä

Tuntuu, että Talebin antamista esimerkeissä erityisesti yhteiskunnan huipulla ihmisillä (byrokraatit, pankkiirit, konsultit, poliitikot) ei ole penniäkään liossa omissa päätöksissään, kun taas toisissa, usein käytännöllisemmissä töissä (yrittäjät, kauppiaat, käsityöläiset, koeasetelmilla tutkivat tutkijat) asetelma on symmetrisempi. Mm. ekonomistit saavat häneltä lokaa niskaansa, kun he ennustavat tarkasti tulevaisuuden talouslukuja, mutta he eivät kärsi millään tavalla, jos ennusteet menevät metsään. Lisäksi on kolmas kategoria, joka maksaa riskeistä muidenkin puolesta. Heillä (sotilaat, ”oikeat” kirjoittajat, vallankumoukselliset, tutkivat journalistit useissa maissa, rohkeat tiedemiehet) on sielu pelissä.

Eräs mielenkiintoinen havainto kirjassa on niin sanottu vähemmistösääntö eli se, että suvaitsemattomin voittaa. Tällä on monta seurausta. Kirjoittaja aloittaa kertomalla, kuinka Yhdysvalloissa lähes kaikki virvoitusjuomat ovat kosher-tuotteita eli täyttävät juutalaisten ruuanvalmistusnormit, vaikka juutalaisia on alle prosentti populaatiosta. Kosher-juomien kyljessä on pieni merkki, jota ei-kosher -kuluttaja ei edes osaa etsiä. Logiikka on se, että koska kosher-tavalla valmistaminen ei maksa juuri mitään lisää, eivätkä muut kuluttajat välitä, onko kyseessä kosher vai ei, suvaitsemattomimpien kuluttajien normi valtaa koko markkinan.

Samalla logiikalla Taleb selittää sen, että hyveellinen toiminta ja korkea moraali leviävät: tarvitaan vain pieni suvaitsematon vähemmistö, joka vaatii hyveellisyyttä ja pystyy täten ajamaan sen välinpitämättömän enemmistön normiksi. Negatiivisena puolena hän näkee sen, että uskonnoista suvaitsemattomimmat leviävät nopeimmin, sillä ne vaativat avioiduttaessa kääntymistä. Hän ennustaa, että salafismi valtaa islamin sisällä alaa, sillä se on islamin muodoista suvaitsemattomin. Salafistit vaativat kaikkia seuraamaan heidän normejaan. Vaikka muille muotoutuu tästä kustannus, vähiten suvaitsevainen ryhmä pystyy asettamaan omat norminsa muillekin useiden sukupolvien aikana. Vähemmistösäännön oppi on se, että pieni aktiivinen vähemmistö, joka todella haluaa vaikuttaa, voi muuttaa maailmaa.

Talebin kirjat ovat kokoelma anekdootteja, vaikka ne yhdessä muodostavat sellaisen tavan nähdä maailma ja ajatella, joka haastaa monia vallitsevia näkökulmia. Hän yhdistää todennäköisyyslaskennan ja moraalifilosofian kiehtovalla tavalla. Hän on kirja kirjalta vähentänyt katkeruutta, mikä tekee uudesta teoksesta emotionaalisesti rennompaa luettavaa. Kirjaa voi suositella lukijalle, joka on valmis haastamaan perinteisiä käsityksiään arkikysymyksistä aina suuriin yhteiskunnallisiin näkökulmiin saakka, siis jolla on Talebin sanoin sielu pelissä. Huonoin puoli Talebin tuotannossa on se, että hänellä on tapana toistaa samoja tarinoita kirjasta toiseen.