Who Bear the Burden of Wage Cuts? Evidence from Finland during the 1990s

3.10.2003 Työpapereita 191 Petri Böckerman, Seppo Laaksonen, Jari Vainiomäki

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan palkkojen sopeutumista (sekä negatiivisten palkanmuutosten osuutta että niiden kohtaantoa) Suomessa käyttäen yksilötason aineistoja, jotka kattavat pääpiirteissään talouden yksityisen sektorin. Tutkimus täydentää palkkajäykkyyttä kuvaavia estimaatteja keskittymällä tekijöihin, joilla on vaikutusta palkanalennuksen todennäköisyyteen yksilötasolla. Tutkimus perustuu Probit-malleihin, joissa palkanalennuksen todennäköisyyttä selitetään yksilön ominaisuuksilla (kuten ikä, työkokemus, työtunnit, asuinalue ja sukupuoli), työnantajan piirteillä (kuten koko, naisten osuus ja toimiala) ja palkkamuodolla (suorituspohjaisen palkan viivästetty osuus ja muutos siinä). Ainoastaan harvoilla yksilöiden ja työnantajien ominaisuuksilla on samansuuntainen vaikutus nimellispalkan alenemisen todennäköisyyteen käytetyissä aineistoissa (teollisuuden tuntipalkkaiset työntekijät ja toimihenkilöt sekä palvelualan työntekijät). Palkanalennukset ovat harvinaisempia kokoaikaisille. Nimellis- ja reaalipalkan alennukset ovat myös yleisempiä pienissä yrityksissä/toimipaikoissa. Nimellispalkan alennukset ovat lisäksi olleet tilapäisempiä kestoltaan työmarkkinoiden lohkoilla, joissa ne ovat yleisempiä. Nimellispalkan alennukset ovat olleet yleisimpiä tuntipalkkaisille teollisuustyöntekijöille. Teollisuuden toimihenkilöillä ja palvelualojen työntekijöillä nimellispalkan alennukset ovat sitä vastoin olleet huomattavasti harvinaisempia. Maltilliset palkankorotukset 1990-luvun alkupuolella yhdistettynä positiiviseen inflaatioon merkitsivät sitä, että reaalipalkan alennuksia oli mahdollista toteuttaa suurelle osalle työntekijöistä ilman yleissopimusten kautta toteutettavia nimellispalkkojen alennuksia.