Valtiosihteeri ajaa ojaan molemmilta pientareilta

Labore-blogi Ilpo Suoniemi

Uusimman tutkimuskirjallisuuden mukaan työttömyysturvan ns. aktiivimallin mukana tuleva muutos heikentää työllistymisen kannustimia ja vakuutusturvaa. Tässä viittaan työttömyysturvan porrastukseen työttömyyden keston perusteella, jos aktiivisuusehdot eivät täyty.

Valtiosihteeri Martti Hetemäki totesi kolumnissaan 15.1.2018: ”Aktiivimalli alentaa työttömyyttä yhtä paljon kuin noin 15 prosentin etuuden pudotus puolen vuoden kohdalla. Se kannustaa työhön ja palveluihin koko työttömyyden ajan, ei vain puolen vuoden kohdalla.” Edellisessä kolumnissaan 10.1.2018 hän kirjoitti: ”Aktiivimallin tavoite on estää työttömyyden pitkittymistä ja lisätä työllisyyttä. Se lievittää väistämätöntä ristiriitaa hyvän työttömyysturvan ja työn kannustimien välillä.”.

Pahempaakin olisi ollut tulossa: kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoitti blogissaan 7.1.2018: ”Aktiivimalli on pieni uudistus, joka kuitenkin suurella todennäköisyydellä hieman alentaa työttömyysastetta pysyvällä tavalla. Vaihtoehtona olisi ollut työttömyysturvan porrastus ajassa ilman ehtoja. Kolmikantakeskusteluissa päädyttiin kuitenkin nyt toteutettuun malliin.” Tämä suuntaus kannusti tähän blogikirjoitukseeni.

Politiikan pitäisi perustua tutkittuun tietoon ja empiiriseen tutkimusnäyttöön. Kansliapäälliköllä on apunaan maan parhaat voimat. Tässä tapauksessa tutkimusnäytön lähteille olisi johdattanut aiempi blogini 24.9.2015, joka kertoi Kolsrudin et al. Ruotsin aineistolla tekemästä tutkimuksesta. Se on sittemmin vertaisarvioitu ja hyväksytty American Economic Review -aikakauskirjaan, joka taloustieteen kaanonissa vastaa vähintään Paavalin kirjeitä. Toistetaanpa vielä sen pääsanoma.

Ruotsissa vuosina 2001 ja 2002 tehty reformi, jossa työttömyyskorvauksen tasoa alennettiin 20 viikon jälkeen, johti hyvinvoinnin vähentymiseen. Sillä saatiin aikaan sekä haitallinen kannustinvaikutus työllistymiseen (korvausasteen nosto keston alkuosalla, jolloin haitalliset vaikutukset ovat suuremmat) että heikompi vakuutusturva silloin, kun sitä eniten tarvitaan (työttömän kulutustaso alenee työttömyyden keston myötä). Ruotsin järjestelmään tehty korvaustason aikauran muutos on sekä vakuutusturvan että työllistymiskannusteiden näkökulmasta muutos (kestosta riippumatonta korvaustasoa) huonompaan suuntaan. Sitä vastoin tulokset viittaavat siihen, että keston myötä kasvava profiili olisi ollut Ruotsissa hyvinvointia lisäävä.

Työttömien ryhmässä toisilla on paremmat mahdollisuudet työllistyä, joten heidän osuutensa työttömistä pienenee, kun työttömiä tarkastellaan työttömyyden keston mukaan. Lisäksi työllistymismahdollisuudet muuttuvat työttömyyden pitkittyessä. Tutkittaessa porrastettua työttömyysturvaa on vaikea erottaa toisistaan aitoa työttömyyden keston vaikutusta ja sitä, miten työttömien koostumuksen muutos vaikuttaa. Klosrud et al. pystyivät järjestelmään tehtyjen muutosten avulla saamaan esiin etuustason aidon kausaalivaikutuksen työttömyyden kestoon.

Valtiosihteerin kolumnin lisänä on kalvoja, joiden mukaan työttömyysturva on jo nykyisellään porrastettu (keskimääräistä työttömyyspäivää (jakaja?) lasketun korvauksen perusteella), kun huomioidaan omavastuupäivät. En ymmärrä tämän laskuharjoituksen merkitystä ja jätän muiden arvioitavaksi, onko omavastuupäivillä vaikutusta työllistymiseen sen jälkeen, kun ne on käytetty. Myös Ruotsissa on vastaavat omavastuupäivät.

Aktiivimallissa on paljon muitakin piirteitä kuin pyrkimys työttömyysturvan porrastamiseen. Ne jätän alan spesialistien arvioitaviksi.