Tuottavuuden mittaaminen palvelualoilla
Tuottavuuden kasvu on tärkeä taloudellisen hyvinvoinnin lähde. Tuottavuuden mittaaminen täsmällisesti, erityisesti koko talouden tai toimialojen tasolla, on kuitenkin vaikea tehtävä. Monet mittauksen ongelmista ovat erityisen merkittäviä palvelualojen tuottavuusmittojen kohdalla. Tässä raportissa tarkastellaan tuottavuuden käsitettä yleisemmin ja tuottavuuden mittaamista käytännössä erityisesti palvelualojen näkökulmasta.
Raportin toisessa luvussa selvitetään tuottavuuden käsitettä ja sitä, mihin tuottavuusmittauksella pyritään. Tuottavuus määritellään tuotosten määrän suhteena panosten määrään. Se kuvaa siis jonkin tuotantoyksikön kykyä muuttaa panoksia tuotoksiksi. Käytännössä tuottavuuden mittaaminen edellyttää tarkempia pohdintoja siitä, mitä yksikön tuotokset ja panokset ovat ja miten niitä mitataan. Tuottavuuden mittaamisella pyritään vertailuun yli ajan tai yksiköiden välillä. Kun tuotannossa käytetään useita panoksia ja/tai valmistetaan useita tuotoksia, ne pitää laskea yhteen tuottavuusluvun saamiseksi. Rahamääräisistä mittareita pitää poistaa pelkkien hinnanmuutosten vaikutus tuottavuuden laskemiseksi. Ns. kasvutilinpidolla selvitetään, mikä osa tuottavuuden muutoksesta tulee eri panosten määrän kasvusta. Tavallisin koko talouden tai toimialan tasolla käytettävä tuottavuusmitta on arvonlisäys työtuntia kohden.
Kolmannessa luvussa tarkastellaan palvelualojen tuottavuuden mittaamiseen liittyviä ongelmia ja pohditaan näitä erityisesti PAMin suurimpien toimialojen osalta. Osiossa käydään myös läpi Suomen kansantalouden tilinpitoon perustuvien tuottavuuslukujen takana olevia lukuja näiden toimialojen osalta. Palveluissa erityisesti tuotoksen määrän oikea mittaaminen on ongelmallista. Jokainen tuotettu palvelu voi olla erilainen ja palvelu voi syntyä yhteistyössä kuluttajan kanssa. Kulutuksen aika ja paikka ovat myös palvelutuotteen ominaisuuksia. Palvelun laatu on vaikeasti määriteltävissä ja mitattavissa. Se riippuu myös palvelun käyttäjän kokemuksesta. Puhtaiden hinnanmuutosten laskeminen on em. syistä erityisen vaikeaa palveluille: se hankaloittaa myös tuotoksen määrän ja tuottavuuden mittaamista palvelualoilla.
Kansantalouden tilinpidon lukuja käytetään yleensä toimialakohtaisissa tuottavuuslaskelmissa. Tilinpidossa pyritään arvioimaan tuotoksen ja arvonlisäyksen määrä eli arvosta poistetaan hinnanmuutosten vaikutus, ja laadunmuutokset tulisi ottaa hintaindekseissä huomioon. Palvelualojen erityispiirteet vaikeuttavat osaltaan tarkkojen hintaindeksien laatimista ja laadunmuutoksen huomioonottamista.
Osiossa neljä tarkastellaan mahdollisuuksia tarkentaa tuottavuuden laskentaa tai täydentää sitä muilla indikaattoreilla. Erityisesti pohditaan, onko mahdollista soveltaa erilaisia tapoja mitata tuotosta, parantaa hintaindeksejä laadun kontrolloinnin osalta tai käyttää muuta aineistoa tuottavuusmittojen ohella. Laatumuutokset paremmin huomioivat hinnanmuutosten mittaamiseen kehitetyt indeksit edellyttävät tarkkaa laatuominaisuuksien määrittelyä ja tilastoaineiston keräämistä niistä, joka ei kaikkein palvelujen osalta ole realistisesti toteutettavissa. Tuotosten suora mittaaminen, jota esimerkiksi julkisten palvelujen osalta tehdään, ei sekään olisi yksiselitteisesti parempi menetelmä kuin nykyinen tuottavuusmittaus. Voidaan esimerkiksi pyrkiä tarkastelemaan tuottavuuden kanssa korreloivia tekijöitä kuten työhyvinvointia tai asiakastyytyväisyyttä, joita mitataan työntekijöiden tai asiakkaiden subjektiivisella kokemuksella. Nämäkin kuitenkin ovat epätäydellisiä mittareita tuottavuudelle ja niiden kehityksen tulkinta suoraan tuottavuuden muutoksiksi on vaikeaa. Tuottavuuslukujen ohella voitaisiin kuitenkin käyttää muita indikaattoreita kokonaisvaltaisemman kuvan saamiseksi.
Julkaistu: 2.3.2012
ISSN: 1795-2832
Julkaisu PDF-muodossa