The impact of inequality on the municipal income tax in Finland
Tämä tutkimus keskittyy analysoimaan ensisijaisesti kunnallisveroasteen määräytymistä. Tarkastelu ulottuu koskemaan myös kiinteistöverojen määräytymistä. Tähän tutkimukseen sisältyvä tilastollinen analyysi testaa teoreettista hypoteesia, jonka mukaan enemmistöasemaan päässeen mediaanituloisten tuloluokan edut vaikuttavan kunnallisveron asettamiseen. Mediaanitulo saadaan, kun kaikki tulonsaajat laitetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen. Mediaanitulo on tällöin keskimmäisen tulonsaajan tulo. Näin ollen mediaanituloinen ja kaikki, joiden tulot ovat mediaanituloja pienemmät, ovat kunnassa enemmistönä. Keskitulo taas saadaan laskemalla yhteen kaikkien tulonsaajien tulot ja jakamalla näin saatu summa tulonsaajien määrällä. On huomionarvoista, että kaikissa kunnissa mediaanituloisen tulot ovat keskituloja pienemmät. Niinpä jos kuntalaiset äänestävät oman tuloluokkansa edustajia ja jos äänestysprosentti olisi sata, mediaanituloinen pääsisi enemmistöasemaan päättämään kunnallisverosta. Meltzerin ja Richardin (1981) ovat osoittaneet, että mediaanituloisen kannattaa tuolloin nostaa (kunnallis)veroprosenttia sitä enemmän, mitä suurempi on keskitulon ja mediaanitulojen erotus eli mitä vinompi on tulojakauma. Tässä tutkimuksessa näkökulmaa laajennetaan ottamaan huomioon myös äänestyskäyttäytyminen. On ilmeistä, että mitä alempi on äänestysprosentti, sitä suurempituloisille siirtyy äänivalta kunnissa. Tämä pohjautuu havaintoihin siitä, että pienituloiset ovat keskimääräistä laiskempia äänestäjiä. Niinpä, jos äänestysprosentti on matala, on ilmeistä, ettei mediaanituloinen pääse enemmistöasemaan ja siten vaikuttamaan kunnallisveroprosenttiin haluamallaan tavalla.
Tutkimuksen keskeisin tulos on, että tuloerot kunnallisverotuksen alaisissa tuloissa, joita mitataan joko keski- ja mediaanitulojen erotuksella tai gini-kertoimella, pyrkivät nostamaan kunnallisveroprosenttia, mutta taas laskemaan vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosenttia. Tällainen vaikutus syntyy, koska silloin, kun kaikki äänestävät, enemmistövalta kunnanvaltuustossa pyrkii keskittymään niille, joiden tulot yltävät korkeintaan mediaanitasolle. Tämä ryhmä on tulonjaon vinouden vuoksi suurempi kuin se ryhmä, jonka tulot ylittävät esimerkiksi keskitulot. Tutkimus vahvistaa tältä osin Meltzerin and Richardin (1981)1 jo aiemmin esittämän hypoteesin, jonka mukaan tuloerojen kasvaessa enemmistövaltaa käyttävä mediaanituloinen nostaa veroastetta.
Kunnallisverotukseenkin tämä pätee, koska erilaiset vähennykset tekevät siitä progressiivisen. Niinpä tuloerojen kasvaessa yhä suurempi osa veroista koituu suurempituloisten maksettavaksi. Se, että vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero reagoi tuloerojen kasvuun päinvastaisella tavalla, kertonee siitä, että kunnallisveron muutoksen vaikutuksia pyritään vaimentamaan verolla, jota ei kerätä ansiotulojen perusteella. Tuloerojen vaikutuksen osalta edellä saadut tulokset olivat tilastollisesti verraten vahvoja, mutteivät tilastollisin kriteerein aivan kiistattomia. Muun muassa tämän vuoksi tutkittiin erikseen sitä, riippuuko tuloerojen vaikutus kunnallisvero- ja vakituisen asunnon kiinteistöveroprosenttiin äänestysaktiivisuudesta. Tämän tutkimista motivoi tieto siitä, että pienempituloiset ovat laiskempia äänestämään. Onkin ilmeistä, että äänestysprosentin aleneminen siirtää enemmistövaltaa kunnassa suurempituloisille. Niinpä osoittautuikin, että mainitut tulonjaon vaikutukset kunnallisveroprosenttiin riippuvat keskeisesti äänestysprosentista. Tyypillisesti tuloerojen kasvu alkaa nostaa kunnallisveroprosenttia vasta silloin, kun äänestysprosentti ylittää runsaat 60 prosenttia. Tämän mukaan noin puolet väestöstä elää kunnissa, joissa äänestysprosentti jää tämän rajan alapuolelle. Vakinaisen asuinrakennuksen kiinteistöveron määräytyminen ei ole yhtä selvästi ehdollinen äänestyskäyttäytymiselle. Ennakko-olettamusta, jonka mukaan äänestysprosentin nousu vahvistaa pienituloisten ja siten mediaanituloisen valtaan pääsyä, tukevat havainnot äänestysprosentin suorasta vaikutuksesta veroprosentteihin. Saatujen tulosten mukaan äänestysprosentin nousu nostaa kunnallisveroprosenttia ja taas laskee vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosenttia.
Julkaistu: 1.4.2012
ISBN: 978-952-209-101-7
ISSN: 1795-1801