Tax progressivity and recent evolution of the Finnish income inequality

Työpapereita 246 Ilpo Suoniemi, Marja Riihelä, Risto Sullström

Tiivistelmä

1990-luvun alun laman jälkeen Suomen talous kääntyi nopeaan kasvuun ja samalla myös tuloerot alkoivat kasvaa. Vain muutamassa vuodessa Gini-kertoimen arvo palautui 30 vuotta aiemmin vallinneelle tasolle, kääntäen kehityssuunnan, jolloin tuloerot jatkuvasti tasoittuivat. Tässä työssä tarkastellaan julkisen vallan toimien ja erityisesti verouudistusten luomien kannustimien vaikutusta tulonjaon muutokseen. Esittelemme menetelmän, jolla Gini- ja keskittymiskertoimet voidaan hajottaa väestöryhmittäin ja tutkimme sen avulla tulonjaon muutosta soveltaen hajotelmaa sekä veroja edeltäviin että verojen jälkeisiin tuloihin vuosina 1990– 2004. Verojen jälkeisten tulojen Gini-kertoimen hajotelmat eivät kerro juuri mitään verotuksen aikaansaamasta tulojen uudelleenjaosta. Sitä vastoin verotuksen progressiivisuusmittarit, kuten Reynoldsin ja Smolenskyn (1977) esittämä, osoittavat verotuksen progressiivisuuden merkitsevästi vähentyneen. Tulokymmenyksiin sovellettu väestöhajotelma havainnollistaa, miten eri tulokymmenysten verokohtelu on muuttunut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Suurituloisten ryhmien tulo-osuuksien ja näiden pohjalta laskettujen vero-osuuksien muutokset ovat vaikuttaneet eniten verotuksen progressiivisuuden alenemiseen ja tätä kautta viimeaikaiseen tuloerojen kasvuun. Muutoksiin yhdistyy samanaikainen tuotannontekijätulojen rakenteen muutos. 1990-luvun puolivälin jälkeen pääomatulot ovat kasvaneet voimakkaasti ja ne kertyvät yhä selvemmin kaikkien suurituloisimmille. Vuoden 1993 verouudistus, jossa siirryttiin pääomatulojen eriytettyyn verotukseen, houkutteli muuntamaan muuten ankarasti verotettuja korkeita ansiotuloja pääomatuloiksi ja oli osaltaan tämän muutoksen taustalla. Yllättävä havainto oli, ettei eriytetyn verokohtelun käyttöönotto lisännyt verotuksen horisontaalista eriarvoisuutta, seikka, joka tukee esitettyä tulojen muuntohypoteesia.