Talous toipuu koronasta

Ennustejulkaisut Ennustearviot Ilkka Kiema

Hybridistrategiaa ei noudatettu riittävän johdonmukaisesti

Palkansaajien tutkimuslaitos teki koronakriisin leimaamana vuonna 2020 kaksi talousennustetta. Huhtikuussa julkistetussa ennusteessa arvioimme talouden supistuvan 5,0 prosenttia. Arvio oli muihin tuolloin julkaistuihin ennusteisiin verrattuna poikkeuksellisen optimistinen. Syksyn ennustetta tehtäessä oli selvinnyt, että talouden sukellus on pitkäkestoisempi mutta vähemmän syvä kuin keväällä oletimme. Talouskasvun osalta päädyimme silti syyskuussa 2020 samaan arvioon kuin keväällä, eli tasan 5,0 prosentin suuruiseen talouden supistumiseen.

Viime vuoden sukellus voi olla syvempi kuin nyt näyttää

Tilastokeskuksen neljännesvuositilinpidon uusin julkistus kuvaa vuoden 2020 kolmatta vuosineljännestä. Kuvion 1 kasvuperintölaskelmassa neljännen vuosineljänneksen työpäiväkorjatut, kausitasoitetut erät on oletettu kolmannen neljänneksen vastaavien erien suuruisiksi. Laskelma tuottaa tuloksen, jonka mukaan talous olisi viime vuonna supistunut vain 3,3 prosenttia. Tuotannon suhdannekuvaajaan perustuva vastaava laskelma viittaisi vielä tätäkin vähäisempään talouden supistumiseen.

Kuvio 1. Kasvuperintölaskelma kysynnän ja tarjonnan erille vuonna 2020. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Kuvio 1. Kasvuperintölaskelma kysynnän ja tarjonnan erille vuonna 2020. Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

Viime vuoden lopulla tapahtunut tartuntalukujen voimakas kasvu ei kuitenkaan vielä näy Tilastokeskuksen julkistuksissa tai kasvuperinnössä. Lisäksi Tilastokeskuksen neljännesvuositilinpidon viime vuotta koskevat julkistukset sisältävät ennakkotietoja, jotka ovat nyt poikkeuksellisen epävarmoja useista eri syistä.

Neljännesvuositilinpidon ennakkotietoja laskettaessa Tilastokeskuksella ei ole käytettävissään tietoja yritysten välituotekäytöstä, ja useilla toimialoilla arvonlisäystä joudutaan arvioimaan liikevaihdon perusteella, olettamalla arvonlisäyksen ja liikevaihdon suhde samansuuruiseksi kuin aiemmin. Vuonna 2020 tapahtuneet poikkeukselliset kysynnän muutokset ovat luultavasti muuttaneet arvonlisäyksen osuutta liikevaihdosta voimakkaasti ja vaikeasti arvioitavalla tavalla. Siksi myös yritysten arvonlisäystä koskevat tiedot lienevät viime vuoden neljännesvuositilinpidossa poikkeuksellisen epätarkkoja.

Tuleva talouskasvu riippuu kansainvälisen talouden toipumisesta

Viime syksyn ennusteessa arvioimme, että talous palautuu koronakriisistä kohtalaisen nopeasti: kuluvaksi vuodeksi ennustamamme talouskasvu oli 3,9 prosenttia ja ensi vuodeksi 1,7 prosenttia. Ennusteen toteutuminen riippuu ratkaisevasti sekä koronakriisistä toipumisen vauhdista Suomessa että kansainvälisestä taloudesta.

Tätä kirjoitettaessa (8.1.2021) ensimmäiset koronavirusrokotteet on jo otettu käyttöön. Niiden tuotanto ja jakelu on kuitenkin sujunut Suomessa hitaammin kuin oli odotettu, ja myös hitaammin kuin useissa Euroopan Unionin ulkopuolisissa maissa. Rokotusaikataulua on luultavasti kuitenkin mahdollista nopeuttaa kasvattamalla jo hyväksynnän saaneiden rokotteiden tuotantomääriä tai ottamalla käyttöön muita kuin jo nyt hyväksyttyjä rokotteita. Suomen sisäisen koronaepidemian vakavimmat taloutta supistavat vaikutukset väistynevätkin kuluvan vuoden kesään mennessä.

Suomi, Euroopan Unioni ja useimmat Suomen tärkeimmistä vientimaista ovat reagoineet pandemiaan massiivisilla elvytyspaketeilla. Suomen hallitus teki yhteensä seitsemän lisätalousarviota, joiden määrärahojen kokonaismäärä oli yhteensä noin 10,3 miljardia euroa. Ilman voimakkaasti elvyttävää politiikkaa kriisi olisi johtanut elinkelpoisten yritysten tuhoutumiseen ja työllisyystilanteen nopeaan heikkenemiseen, ja vaikka koronaelvytys onkin kasvattanut julkisen sektorin velkaa, se on ollut pitkällä tähtäimellä julkiselle sektorille edullisempaa kuin vähemmän elvyttävän politiikan tuottama suurtyöttömyys.

Vielä viime vuoden lopulla Suomen vientimaiden talouskehitystä uhkasi mm. hallitsematon Brexit ja rauhanomaisen vallanvaihdon epäonnistuminen Yhdysvalloissa, mutta kumpikaan näistä uhkakuvista ei näytä toteutuvan. Suomella onkin hyvät edellytykset saavuttaa kuluvana vuonna ennustamamme bruttokansantuotteen taso, jos pandemia väistyy kuluvana keväänä myös kansainvälisesti.

Valittua koronastrategiaa ei ole noudatettu riittävän johdonmukaisesti

Kun Suomen hallitus 16. maaliskuuta 2020 reagoi koronaviruspandemiaan julistamalla Suomen olevan poikkeustilassa, päätös jouduttiin tekemään erittäin huteran tietopohjan varassa. Jälkiviisaudella tarkasteltuina hallituksen linjaukset ja sen tieteellisenä asiantuntijanaan käyttämän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) näkemykset sopivat huonosti yhteen.

Poikkeustilan alkuvaiheessa THL esitti, että ihmisten välisiin kontakteihin kohdistuvien rajoitusten tarkoituksena on tautihuipun loiventaminen muttei tartuntojen määrän olennainen supistaminen muiden kuin ikääntyneiden henkilöiden osalta.  THL:n maaliskuussa 2020 julkistamissa mallinnuksissa 42 – 61 prosenttia väestöstä olisi lopputilanteessa saanut koronavirustartunnan ja tullut taudille immuuniksi. Tämä poistaisi epidemialta edellytykset puhjeta uudelleen myöhemmin.

Sittemmin tällainen laumasuojan tavoittelu on todettu kestämättömäksi ratkaisuksi koronaviruspandemiaan mm. taudin ennakoitua suuremman vaarallisuuden vuoksi. Se sopi huonosti myös poikkeustilan aikana voimassa olleisiin tiukkoihin rajoituksiin, koska ne estivät tehokkaasti laumasuojaan riittävän koronavirustaudin sairastaneiden henkilöiden joukon muodostumisen.

Hallitus teki 6. toukokuuta 2020 periaatepäätöksen koronakriisin hallinnan hybridistrategiasta. Sen mukaan rajoitustoimet puretaan asteittain, tartuntoja estetään ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida” -periaatteella, ja tiukemmat rajoitukset palautetaan tarpeen vaatiessa uudelleen käyttöön.

Valittua strategiaa voidaan pitää onnistuneena, koska Suomessa tartuntojen määrä miljoonaa asukasta kohden, tätä kirjoitettaessa alle 7000, on Euroopan maiden ja ylipäätään maailman kehittyneiden maiden joukossa poikkeuksellisen alhainen. Strategiaa ei kuitenkaan ole noudatettu riittävän johdonmukaisesti: tiukempiin rajoituksiin ei palattu kun tartuntamäärät kääntyivät kasvuun vuoden 2020 syksyllä, ja esimerkiksi hallituksen toukokuisessa periaatepäätöksessä erikseen mainittua riskitasoltaan korkeimmaksi arvioitua ravintolatoimintaa (mm. yökerhotoimintaa) ei keskeytetty riittävän nopeasti.

Suositusten noudattaminen on rajallinen resurssi

Viime vuonna useat tahot, jopa Suomen Pankki, esittivät hallituksen valitseman strategian vaihtoehdoksi taudin tukahduttamista (Euro & Talous 7. 4. 2020). Erittäin hypoteettiset tukahduttamisstrategiaa koskevat laskelmat jättivät usein epäselviksi, olisivatko tukahduttamisen vaatimat rajoitukset yhteensopivia Suomen perustuslain kanssa tai ylipäätään sellaisia, että väestö olisi Suomessa mahdollista saada noudattamaan niitä.

Suomen poikkeukselliseen menestykseen koronakriisin torjunnassa on esitetty useita syitä, eikä niiden merkityksen arviointi ole helppo tehtävä. Lienee kuitenkin ilmeistä, että hyvään menestykseen on olennaisesti vaikuttanut Suomen väestön valmius noudattaa suosituksia ennaltaehkäisevästi. Ilmeistä on myös, että valmius suositusten noudattamiseen on rajallinen resurssi: turhilta tuntuvat suositukset ja kiellot vähentävät kansalaisten valmiutta noudattaa vastaavia suosituksia ja kieltoja tulevaisuudessa.

Syksyllä käynnistyvän mahdollisen uuden tautiaallon uhka oli tiedossa jo keväällä 2020, ja esimerkiksi Iso-Britannian hallituksen käyttämä asiantuntijaorganisaatio SAGE tarkasteli sitä ennusteissaan jo maaliskuussa 2020. Suomessa taudin eliminointia perustelevissa laskelmissa ei kuitenkaan tarkasteltu lainkaan liiallisten rajoitusten tautitilannetta myöhemmin pahentavaa vaikutusta, vaan niissä oletettiin taudin torjunnan kenties arvokkainta resurssia – kansalaisten valmiutta noudattaa suosituksia – olevan tarjolla ilmaiseksi rajattomasti.  

Koronavuonna 2020 Suomessa noudatetulle hybridistrategialle ei olekaan ollut toteuttamiskelpoisia parempia vaihtoehtoja, mutta strategiaa ei noudatettu riittävän johdonmukaisesti. Viime vuoden lopulla viruksesta havaittiin uusia, entistä nopeammin leviäviä muunnoksia, joiden kaikki ominaisuudet eivät vielä ole tiedossa. Tiukempi eliminointiin tähtäävä strategia saattaa olla perusteltu sitten kun rokotusaikataulu ja epidemian jäljellä oleva kesto ovat tiedossa, jos koronaviruksen mutaatiot tekevät koronavirustaudista aiempaa oleellisesti helpommin leviävän tai vaarallisemman.