Potta päähän ja menoksi?

Labore-blogi Petri Böckerman

Säännöksillä on sekä haluttuja että tahattomia vaikutuksia. Näiden vaikutusten selviminen on hankalaa. Useissa maissa on kiinnitetty huomiota pyöräilijöiden suojavarusteisiin. Tämä on järkevää, koska pyöräilijä on tavallisesti heikoilla rautaratsun kanssa mitellessään. Joissakin maissa on vaadittu kypäräpakkoa.

Suomessa tieliikennelain mukaan sekä polkupyöräilijän että polkupyörän matkustajan on yleensä käytettävä asianmukaista kypärää. Käytännössä Suomessa ei ole kuitenkaan kypäräpakkoa. Ainakin suurimmissa kaupungeissa saa edelleen ajaa potatta, koska kukaan ei valvo kypärän käyttöä.

Yhdysvalloissa on kirjava käytäntö. Kypäräpakko on levinnyt asteittain ainoastaan osaan osavaltioista. Tutkijan kannalta tilanne on otollinen, koska tällöin on ainakin periaatteessa mahdollista eristää kypäräpakon vaikutukset.

Aiheesta hiljaittain valmistuneessa tutkimuksessa on tarkasteltu kypäräpakon vaikutuksia erityisesti nuorten käyttäytymiseen. Yhteensä kahdessakymmenessä Yhdysvaltojen osavaltioista on nuoria koskeva kypäräpakko. Tulokset osoittavat, että kypäräpakko lisäsi pyöräilijöiden kypärän käyttöä ja vähensi liikennevammoja. Politiikot voivat siis hihkua onnesta.

Pottapakolla oli samaisen tutkimuksen mukaan kuitenkin myös tahattomia vaikutuksia, koska se vähensi merkittävästi myös nuorten pyöräilyä. Tämä ei ole tyystin vähäpätöinen ongelma maassa, jossa nuoriso paisuu kuin pullataikina. Yhtenä selityksenä nuorten pyöräilyn vähenemiselle on se, että nuoret eivät halua ajella potta päässä, koska se näyttää höhlältä. Hyvääkin tarkoittavalla politiikalla voi siis olla arvaamattoman ikäviä vaikutuksia.