1. Julkaisuhaku
2. Pankkien kansallistaminen etenee

Pankkien kansallistaminen etenee

Palkansaajien tutkimuslaitoksen 3.2. ilmestyneessä talousennusteessa ja sen jälkeen ennustepäällikkö Eero Lehdon blogikirjoituksessa pohdittiin avoimen kriisin oloissa heräävää tarvetta perustaa valtion oma liikepankki tai mennä mukaan pääomituksella Nordeaan yhteistyössä Ruotsin valtion kanssa. Kuten arvata saattoi, tällainen ehdotus torjuttiin julkisissa puheenvuoroissa. Siinä varmaan nähtiin pankkien kansallistamisen tienavaus.

Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että pankkien kansallistaminen on saamassa lisävauhtia maissa, joissa sitä ei ole tähän asti harjoitettu. Esimerkiksi Saksassa ei ole kansallistettu pankkeja sitten vuoden 1930, mutta nyt maan hallitus aikoo sallia sen Hypo Real Estate-pankin kohdalla, joka on tähän mennessä saanut jo 102 miljardia euroa lainatakuita ja jonka osakekurssi on viime syyskuun jälkeen pudonnut 92 prosenttia.

Vasta hiljattain USA:n presidentti Barack Obama torjui pankkien kansallistamisen sanomalla, ettei sellainen ”kuulu meidän kulttuuriimme”. Nyt kuitenkin hänelle – ja ilmeisesti myös valtiovarainministeri Timothy Geithnerille – on valjennut, ettei taida olla muuta vaihtoehtoa. Geithner edellyttää pankeilta ”stressitestiä”, joka todennäköisesti pakottaa ne paljastamaan surkean tilansa. Viimeistään tämän tekevät huhtikuun alussa julkaistavat 1. neljänneksen osavuosikatsaukset.

USA ei nyt halua ajautua ”Japanin tielle”, jolla 1990-luvulla lakaistiin pankkien ongelmat maton alle ja halvaannutettiin niiden riskinotto- ja luotonantokyky pitkäksi ajaksi. Liioin ei USA:ssa enää nähdä mielekkääksi – toisin kuin Bushin hallinnon aikana viime syksynä – syytää pankkeihin lisää rahaa ilman ehtoja. Se valuu hukkaan, pahimmassa tapauksessa omistajille ja johdon bonuksiin. Obama on nyt kallistumassa ”Ruotsin tielle” – Ruotsissahan tapahtui pankkien väliaikaista kansallistamista 1990-luvun alussa.

Todella yllättävää on, että USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan sanoi eilisessä puheessaan USA:n hallituksen voivan joutua kansallistamaan joitakin pankkeja väliaikaisesti. Se olisi hänen mielestään vähiten huono vaihtoehto poliitikoille. Hänen mukaansa tällaista sattuu kerran sadassa vuodessa, mutta se menee ohi.

Greenspanin esittämän kansallistamisen tarkoitus on mahdollistaa pankkien ongelmaluottojen siirtäminen roskapankkiin ilman, että niitä pitäisi hinnoitella. (Financial Times arvioi pankkien lisäpääomitustarpeeksi 800–900 miljardia dollaria.) Tämä juuri onkin ollut USA:ssa ongelma: jos ongelmaluotot siirretään yksityiseltä pankilta roskapankkiin niiden erittäin matalilla nykyhinnoilla, niin se on tuhoisaa pankkien taseille. Jos taas siirto tapahtuu korkeammilla hinnoilla, niin se merkitsee ongelmia aiheuttaneiden pankkien omistajien ja niiden johtajien subventoimista – sekä lähes varmoja tappioita valtiolle. Loppujen lopuksi oikeaa hintaa ei voi määritellä. Kansallistamisessa pankkien omistajat tietysti häviävät, mutta sehän on heille vain oikea rangaistus.

Greenspan oli tähän asti vapaan markkinatalouden ja pankkitoiminnan kannattaja, ja niin ovat olleet myös republikaanisenaattorit. Nyt kuitenkin myös monet jälkimmäisistä, mukaan lukien viime syksyn presidenttiehdokas John McCain ovat valmiita harkitsemaan pankkien kansallistamista. He eivät enää näe muuta järkevää vaihtoehtoa.

Milloin tämä keskustelu ja asennemuutos yltää Suomeen? Meillä toimii kolme isoa pankkia. OP-Pohjola on vakuutellut tappionsietokykyään mutta kertonut avoimesti, että jatkossa tulee takkiin. Nordea ja Sampo Pankki ovat ulkomaisessa omistuksessa, eikä niiden tilanteesta ole kovin tarkkaa tietoa. Ne saattavat kokea suuriakin tappioita Baltiassa, varsinkin jos nämä maat ajautuvat devalvaatioihin, mikä näyttää aika todennäköiseltä. Ruotsin valtio on jo lisännyt Nordean tukea. Kriisin kärjistyessä kansallistaminen tuskin pysyy enää tabuna, sillä eihän se ole sitä enää markkinatalouden pyhätössäkään rapakon toisella puolella. Hyssyttelyn aika on kohta ohi.