Onko taantumalla vaikutusta väestörakenteeseen?

Labore-blogi Mari Kangasniemi

Erilaisilla sosiaali- ja talouspoliittisilla toimilla voidaan vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, kuten työelämään osallistumiseen ja eläkeiän valintaan, joista väestön ikääntymisen myötä on käyty paljon keskustelua. Kuitenkin olemassa olevien ihmisten määrä ja pidemmällä aikavälillä työikäisten määräkin riippuu ennen kaikkea syntyvyydestä. Syntyvyyden olisi helppo ajatella heijastavan lähinnä ihmisten henkilökohtaisia mieltymyksiä: kuitenkin sen tiedetään vaihtelevan muistakin syistä ja toisaalta siihen pyritään politiikalla myös vaikuttamaan.

Vanhastaan oletetaan usein, että syntyvyys on pitkälti myötäsyklistä, so. lapsia tehdään enemmän nousu- kuin laskusuhdanteessa. Jossain määrin tilastotkin tukevat tätä käsitystä. Olisikin ihme, jos jatkuva huoli talouden tulevaisuudesta ja myös tosiasiallisesti laskevat tulot eivät lainkaan vaikuttaisi ainakin joidenkin ihmisten perheenlisäyspäätöksiin.

Myötäsyklisyys sopii saumattomasti perinteiseen elättäjämalliin, jossa miehen työmahdollisuudet ja ansiot määrittävät sen, onko perheellä varaa hankkia lapsia. Naisten työssäkäynnin on kuitenkin ajateltu voivan jopa kääntää asiat päälaelleen: tällöin työttömyys saattaisi tarjota naiselle mahdollisuuden saada lapsi ilman vastaavaa työtulojen menetystä. Työvoiman määrää ennustettaessa usein myös otaksutaan, että naiset vastaavat työttömyyden kasvuun osittain vetäytymällä työmarkkinoilta. Toisaalta kasvavalla epävarmuudella työpaikkojen pysyvyydestä ja tulevaisuudennäkymistä voisi ajatella olevan negatiivisia vaikutuksia myös naisten lisääntymishalukkuuteen silloin, kun naisten työssäkäynti on normi. Ainakin heidän voisi otaksua pyrkivän siirtämään aiottua lapsen hankintaa vakaampiin aikoihin.

Tänä vuonna uutisoidussa raportissa todetaan, että maailmanlaajuinen taloustaantuma on monissa teollisuusmaissa aiheuttanut syntyvyyden pudotuksen aiempaan trendiin verrattuna joko niin, että trendi on kääntynyt päinvastaiseksi tai niin, että kasvu on pysähtynyt. Samaten Yhdysvalloissa on otsikoitu huolestuttavaa kehitystä syntyvyydessä, ja eniten kärsineet ryhmät ja alueet ovat myös kokeneet suurimpia syntyvyyden pudotuksia.

Suomessa syntyvyys ei Tilastokeskuksen lukujen perusteella lähtenyt merkittävään laskusuuntaan vuonna 2009, vaan ehkä jopa päinvastoin. Kontrolloimatta muita taustatekijöitä ja väestörakennetta on mahdoton arvioida, onko taloudellinen epävarmuus aiheuttanut jonkinlaisen tasosiirtymän vai tilapäisen pudotuksen syntyvien lasten määrässä. Edellisen laman aikana Suomessa koettiin jonkinlainen syntyvyyden nousu, jossa tosin lienee ollut roolinsa myös politiikkatoimenpiteillä. Kristiina Huttusen ja Jenni Kellokummun meneillään olevassa tutkimuksessa on kuitenkin alustavasti todettu, että kun pyritään tarkastelemaan syy-seuraussuhdetta työpaikan menetyksen ja syntyvyyden välillä, erityisesti korkeasti koulutetuilla tai palkatuilla naisilla irtisanominen aiheutti lähinnä syntyvyyden vähenemistä. Vähemmän koulutetuilla vaikutus oli vähemmän merkitsevä, muttei positiivinen. Lama-aikojen synkeillä pilvillä ei siis ole tästä päätellen edes sitä kultareunaa, että ne automaattisesti kohentaisivat väestörakennetta.