Onko opintolainajärjestelmä remontin tarpeessa?

Labore-blogi Hannu Karhunen

Suomen julkinen talous on tilanteessa, jossa ikäviltä sopeutustoimenpiteiltä ei voida tulevina hallituskausina välttyä. Samaan aikaan korkeakoulujen aloituspaikkoihin kohdistuu merkittäviä lisäyspaineita, sillä osaajapula on jo nyt kasvun esteenä. On hyvin mahdollista, että opintojen aikaisen elämän rahoittaminen siirtyy aikaisempaa enemmän opiskelijan omalle vastuulle. Käytännössä tämä muutos tarkoittaisi opintolainan roolin kasvattamista aivan kuten kävi jo aikaisemmin vuoden 2017 opintotukiuudistuksen jälkeen. Opintovelallisten määrä ja opintolainojen kokonaismäärä ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti (SVT 2022).

Onko Suomen opintolainajärjestelmä toimiva niin nykyisissä kuin mahdollisissa tulevissa olosuhteissa? Tutkijana nykyisen opintolainajärjestelmän hyötyjä on vaikea arvioida luotettavasti. Hyvän järjestelmän ominaisuuksia voidaan kuitenkin hahmotella tutkimuskirjallisuuden pohjalta (ks. Lochner ja Monge-Naranjo 2016; Uusitalo 2016).

Tarkastelen nykytilaa ja eri mahdollisuuksia kahdesta näkökulmasta, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä:

  1. Opintolainajärjestelmän pitäisi ottaa huomioon väistämättömät riskit, jotka liittyvät epätäydelliseen informaatioon. Emme voi luvata etukäteen nuorelle opiskelijalle, kuinka paljon hänen valitsemansa opintoala tuo työtä ja tuloa tulevaisuudessa. Mikäli epävarmuus tulevasta johtaa siihen, että koulutukseen hakeudutaan ja investoidaan liian vähän, tästä kärsivät niin yksilöt kuin kansantalous.
  2. Rajallisten resurssien maailmassa on tärkeää pyrkiä siihen, että opiskelijat eivät viivästytä valmistumistaan esimerkiksi opiskelijaetuuksien tai ylimääräisen odottelun takia. On nähdäkseni tärkeää pyrkiä etsimään keinoja nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista.

Irvokas opintolainajärjestelmä

Korkeakouluopiskelija voi saada opintorahan lisäksi 650 euroa opintolainaa kuukaudessa, jolloin valmistuessaan 45 opintokuukauden jälkeen vastavalmistuneella nuorella voi olla yli 30 000 euron opintovelka. Lainan korot pääomitetaan opintojen aikana ja valtion takaus on voimassa 30 vuotta. Onko tämä summa paljon, riippuu varmasti paljon yksilöstä ja koulutusalavalinnoista.

Tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden osalta on keskeistä, mitä tapahtuu, kun henkilö ei onnistu maksamaan lainaansa pankille. Tällöin lainan maksaa pankille Kela, joka alkaa periä lainaa henkilöltä lähtökohtaisesti kertasuorituksella maustettuna 4 prosentin korolla. Mikäli takaisinmaksu ei onnistu, velat peritään ulosoton kautta. Näkemykseni mukaan nykyjärjestelmä epäonnistuu poistamaan epävarmuutta ja on epäonnisille ankara (Kohta 1).  

Opintolainasta on mahdollista saada opintolainavähennystä ja opintolainahyvitystä. Opintolainavähennys on verovähennysoikeus (yhtensä noin 18 milj. euroa vuonna 2021) kun taas opintolainahyvitys (40 prosenttia opintolainan määrästä, joka ylittää 2 500 euroa, jopa 6 200 euroon saakka) maksetaan opiskelijalle, mikäli hän valmistuu tavoiteajassa (yhteensä noin 84 miljoonaa euroa vuonna 2021).

Vuonna 2014 käyttöönotetun opintolainahyvityksen tarkoituksena oli kannustaa valmistumaan mahdollisimman nopeasti. Viimeisin kuvaileva analyysi osoittaa, että tavoitteellisessa ajassa valmistuvien osuus on noussut hyvityksen käyttöönoton jälkeen (Nurminen, 2022). Opintolainahyvityksen vaikutuksista opintojen kestoon ei kuitenkaan voida arvioida, sillä samaan aikaan muuttui myös moni muu asia, kuten opintoraha ja enimmäistukimäärä sekä toteutettiin ensikertalaisuudistus.   

On mielestäni todennäköistä, että ne opiskelijaryhmät, jotka viivästyttävät papereiden ulosottamista esimerkiksi opintoetuuksien tai matkustelun takia, reagoivat selvimmin uudistukseen ja saavat näin usean tuhannen euron hyvityksen. Tämä taas ei ole aitoa opintojen nopeutumista vaan puhdasta kikkailua. 

Irvokkaaksi opintolainahyvitysjärjestelmän tekee se tosiasia, että hyvitys kohdentuu määritelmällisesti hyvinvoiville ja varakkaille korkeakouluopiskelijoille. Siis hyötyjiä ovat opiskelijoista ne, joiden ei tarvitse vakavissaan työskennellä toimeentulon takia opintojen aikana. Nämä opiskelijat voivat ottaa opintolainaa rauhassa ja sijoittaa rahat sijoitusmarkkinoille. Sijoituksen tuotto on korkea jo pienellä riskillä, kunhan summaan muistaa laskea mukaan vielä myöhemmin tulevan hyvityksen. En täysin ymmärrä, mitä järjestelmää laatineet virkahenkilöt ovat aikoinaan ajatelleet.

On mielestäni harkitsemisen arvoista, onko tällainen hyvitysjärjestelmä (tai opintolainavähennys) oikeasti haluttu ja järkevä. Julkisen sektorin tulisi kuitenkin kannustaa nopeaan valmistumiseen (Kohta 2). Vaihtoehtoisesti opintolainahyvityksen tilalle voitaisiin asettaa tuntuva opintolainaa kaikille automaattisesti kasvattava maksu riippuen niistä kuukausista, jotka ylittävät säädetyn tavoiteajan. Tässä yhteydessä lainan takaisinmaksu tulisi viimeistään sitoa tulevaisuuden tuloihin.

Lopuksi

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla esitti viimeisimmässään muistiossaan hallitukselle, että opintolainajärjestelmää tulisi kehittää suuntaan, jossa lainan takaisinmaksu on sidottu opintojen jälkeiseen tulotasoon. Tämä suositus on nähdäkseni varsin relevantti. Asiaa vaikeuttaa se, että tulosidonnainen lainajärjestelmä olisi uusi asia Suomessa, ja ei ole selvää kuinka tällaisen järjestelmän suunnittelu ja toteutus onnistuisi yhden hallituskauden aikana.

Julkisen talouden realiteetit ja tarve kerätä lisää resursseja korkeakoulutuksen aloituspaikkoja varten pakottavat päätöksentekijöitä tekemään priorisointeja ja rakenteellisia muutoksia koulutuksen järjestämisessä. Se, mistä näitä resursseja saadaan lisää niin itse opiskelijoille kuin korkeakouluille, tulisi olla nyt laajemmin puheenaiheena muuallakin kuin tutkimuslaitosten ja yliopistojen kahvipöydissä.

Viitteet

  • Lochner, L., & Monge-Naranjo, A. (2016). Student loans and repayment: Theory, evidence, and policy. In Handbook of the Economics of Education (Vol. 5, pp. 397-478). Elsevier.
  • Nurminen, Tuomas (2022). Selvitys opintolainahyvityksestä. Kela/Tutkimusyksikkö 17.1.2022.
  • SVT (2022). Kelan opintoetuustilasto 2021/22. Helsinki, Kela.
  • Uusitalo, Roope. (2016). Opintotuen uudistaminen: Selvitysmiehen raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:7