Miten suomalaisnuoret saataisiin valmistumaan aiemmin?
Vertailimme viime viikolla Turkissa opiskelleen sisareni kanssa suomalaista ja turkkilaista yliopistojärjestelmää. Turkkilaisten yliopistojen kampukset ovat hyvin koulumaisia ja opiskelijat hyvin nuoria, siskoni kuvaili. Suurin osa turkkilaisopiskelijoista menee yliopistoon suoraan lukiosta ja valmistuu varhain maistereiksi. Nuoret siirtyvät työelämään usein vasta opiskelujen jälkeen.
Vertailu sai minut pohtimaan Suomessa käytävää keskustelua opiskeluaikojen lyhentämisestä, sillä suomalaisyliopistojen kampukset ovat hyvin erilaisia paikkoja. Opiskelijat ovat selvästi vanhempia ja opiskelu itsenäisempää. Myös tilastot kertovat tästä erosta. Eurostatin mukaan kaikkien turkkilaisten korkeakouluopiskelijoiden mediaani-ikä on 21,6, kun Suomessa vastaava luku on 24,9 vuotta.
Suomessa valmistutaan yliopistosta maistereiksi OECD:n koulutusraportin mukaan keskimäärin vasta noin 29-vuotiaana. Turkissa keskimääräinen valmistumisikä on 25 vuotta. On yleistä, että suomalaiset opiskelijat pääsevät tekemään oman alansa töitä jo opiskeluaikana.
Keskustelu opiskeluaikojen lyhentämisestä on ollut Suomessa vilkasta etenkin kestävyysvajeesta puhuttaessa. Opiskeluaikojen lyhentämistä on esitetty vaihtoehtona, jolla saataisiin säästöjä aikaan.
Valtiovarainministeriön viime toukokuussa julkaisema raportti sisältää monia politiikkasuosituksia opiskeluaikojen lyhentämiseksi. VM nostaa esille kaksi ongelmaa. Ensinnäkin suomalaiset aloittavat korkeakouluopintonsa liian myöhään verrattuna muihin maihin. OECD:n mukaan Suomessa yliopisto-opintojen keskimääräinen aloitusikä oli 24 vuotta vuonna 2011. Tämä oli noin kaksi vuotta korkeampi kuin EU-maiden ja OECD:n vastaavat luvut. Turkkilaisopiskelijat viimeistelevät samassa iässä opintojaan.
Toisena ongelmakohtana valtiovarainministeriö ilmaisee huolen siitä, että Suomessa opiskelu venyy yli maisteritutkinnolle asetetun tavoiteajan eli yli viiden vuoden. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman raportin mukaan suurin syy opintojen venymiseen on työssäkäynti.
Vaikka suomalaisnuorten opinnot kestävät tavallista pitempään, he pääsevät valmistumisensa jälkeen nopeammin oman alansa töihin. Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan Kivinen ja Nurmi tarkastelivat 12 eurooppalaista maata koulutusta vastaavaan työhön sijoittumisen näkökulmasta. Tarkastelun mukaan suomalaiselta maisteriksi valmistuneelta henkilöltä menee koulutusta vastaavaan työhön siirtymiseen keskimäärin vain runsas vuosi. Itävaltaa ja Norjaa lukuun ottamatta muissa Euroopan maissa (esim. Saksassa, Sveitsissä, Alankomaissa ja Ranskassa) oman alan töihin siirtymiseen kuluu kolmesta kymmeneen vuoteen. Voi siis olettaa, että opiskeluaikana kerätty työkokemus helpottaa siirtymistä työelämään.
On hienoa, että suomalaisilla työpaikoilla luotetaan opiskelijoihin ja heille annetaan vastuuta. Monissa muissa maissa vastuullisiin asemiin pääseminen voi kestää huomattavasti pitempään. Myöskään työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman raportin mukaan opiskeluajan työssäkäynnin vähentäminen ei ole toimivin keino pidentää työuria. Toisaalta on mielestäni tärkeää muistaa, että opiskelu ei saa olla asia, joka hoidetaan vasemmalla kädellä töiden ja muiden harrastusten ohella.
Valtiovarainministeriön analyysi keskittyy lähinnä opintojen nopeuttamiseen, ei aloitusajan aikaistamiseen. Kun tilanne on se, että suomalaiset sijoittuvat oman alan töihin suhteellisen hienosti kansainvälisessä vertailussa, on syytä pohtia, pitäisikö päättäjien keskittyä ennemmin korkeakouluopintoja edeltävien välivuosien vähentämiseen. Monilla haku yliopistoon voi kestää vuosia.