Liukumat suomalaisen palkanmuodostuksen joustotekijänä

Työpaperi 334 Paolo Fornaro, Mika Maliranta

Artikkelissa tutkitaan Suomen yrityssektorin palkanmuodostuksen makrojoustavuutta yksilöaineistoilla. Erityisesti selvitellään sitä, missä määrin niin sanotut liukumat, eli sopimuskorotukset ylittävät palkankorotukset, ovat toimineet palkanmuodostuksen joustotekijänä suhdanteissa, alue-eroissa ja työntekijöiden välillä. Kiinnitämme erityistä huomiota mittauksen näkökohtiin. Mittaamme palkkainflaatiota saman työnantajan samassa tehtävässä jatkaneiden työntekijöiden palkkojen vuosimuutoksella henkilötason palkkarakenneaineistoa käyttäen. Arvioimme, että näin liukuma voidaan mitata tarkemmin kuin virallisista palkkatilastoista, koska työntekijärakenteiden muutokset voidaan ottaa huomioon tarkasti. Havaitsemme, että tässä mitattu liukuma on ollut merkittävä joustotekijä suomalaisessa palkanmuodostuksessa. Tarkastelemme myös tehtävää tai työpaikkaa vaihtaneiden työntekijöiden palkkakehitystä ja havaitsemme niiden joukossa monelta osin samankaltaista dynamiikkaa, mutta joissain määrin vielä vahvemmassa muodossa. Tulokset viittaavat siihen, että viime vuosien vahva työttömyyden lasku ja kokoaikatyöllisyyden kasvu eivät johda niin suureen palkkainflaation uhkaan kuin aikaisempien vuosien tilastotietojen perusteella voi odottaa.

Avainsanat: alueelliset erot, mikro-taso aineistot, palkkadynamiikka, rakennemuutos, suhdanne