Liian suuri julkinen
”Suomen julkinen sektori lienee maailman suurin”, kommentoi Presidentti Niinistö vastikään arvovaltaisessa seminaarissa, joka oli kutsuttu koolle Suomen talouden kriisitunnelmissa. Tosiasiassa Suomen julkinen sektori onkin suuri – tarkkaan ottaen se on silti Eurooppaan rajatussa tarkastelussa jaetulla kakkostilalla Ranskan kanssa, kun koko suhteutetaan bruttokansantuotteeseen ja käytetään tuoreinta saatavilla olevaa havaintoa vuodelta 2012. Eurostatin tilastojen mukaan selvästi suurin julkinen sektori Euroopassa on Tanskassa (voi onnettomia), 59,5 prosenttia bkt:sta.
Bruttokansantuotteeseen suhteutettu luku ei varsinaisesti itsessään kerro mitään, sillä julkisiin menoihin lasketaan monia eriä – kuten julkisen velan korkomenot –, joilla ei ole mitään tekemistä bkt:n generoinnin kanssa. Maavertailussa luvulle on jonkin verran käyttöä, mutta ongelmia tulee silloinkin esimerkiksi siinä, verottaako tarkastelun kohteena oleva maa julkisen sektorin maksamia sosiaalietuuksia vai ei. Jos verottaa, ovat julkiset menot usein suuremmat, sillä maksettava vero on huomioitu myös tulonsiirron suuruudessa. Näin tulonsiirrosta maksettava vero vaikuttaa tilastoissa ikään kuin kahteen kertaan: se näkyy niin julkisissa menoissa kuin veroasteessakin.
Toinen maavertailua hankaloittava tekijä on erot eläkejärjestelmissä. Jos eläkkeet maksaa julkiseen sektoriin kuuluvaksi laskettava taho, ovat julkiset menot tietysti suuremmat. Tässä suhteessa eri maissa noudatetaan hyvin kirjavia järjestelmiä, mutta esimerkiksi Suomessa maksetut tavalliset työeläkkeet näkyvät julkisen sektorin menoina.
Julkisen sektorin menot rahoitetaan tietysti pääosin julkisen sektorin keräämillä verotuloilla. Julkisen sektorin kokoa voidaankin tarkastella myös veroasteesta käsin. Maavertailu tällä mittarilla näyttää Suomen kannalta aavistuksen lohdullisemmalta, sillä Suomen veroaste oli vuonna 2012 Euroopan seitsemänneksi korkein. Edelle menevät Tanskan ja Ranskan lisäksi sellaiset maat kuin Belgia, Itävalta, Ruotsi ja Italia.
Tietysti julkisia menoja on jouduttu Suomessa viime vuosina rahoittamaan verotulojen lisäksi ottamalla velkaa – mutta niin on tapahtunut lähes kaikissa muissakin maissa. Toistaiseksi Suomen valtion velanotto vaikuttaa sitä paitsi melko riskittömältä puuhalta, sillä tätä kirjoittaessani Suomen valtion 10 vuoden obligaatiokorko on 2 prosentin tuntumassa eli lainan reaalikorko on käytännössä hyvin lähellä nollaa.
Pienempään julkisen sektorin bkt-suhteeseen ei ole yhtä tietä. Bkt:n kasvu tulevina vuosina hoitanee siitä enemmän kuin pessimistit uskottelevat. Julkisen sektorin suuret rakenneuudistukset, kuten sosiaali- ja terveyspaluiden uudelleen organisointi ja kuntakentän rationalisointi auttaisivat hyvin toteutettuina paljon. Ei pienempi julkinen sektori silti mikään itseisarvo ole – mutta parempi ja tehokkaampi on.