Järki voitti

Labore-blogi Reija Lilja

Laajasta työmarkkinaratkaisusta on syntynyt sopu. Toivottavasti sopimus myös tältä pohjalta lopulta syntyy. Tehty ratkaisu on historiallinen siinä mielessä, että sen osana hallitus lupautuu olemaan tietyin osin noudattamatta hallitusohjelmaa. Vuorotteluvapaakorvauksiin ei sopimuksen mukaan tule hallituksen esittämiä muutoksia. Järki voitti.

Vuorotteluvapaajärjestelmän vaikutuksista on Suomessa tehty työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema tutkimus Vuorotteluvapaajärjestelmän työllisyysvaikutukset, joka antoi hyvin kriittisen kuvan järjestelmän työurien pidentämiseen liittyvien tavoitteiden onnistumisesta. Sen mukaan järjestelmästä ovat lähinnä hyötyneet sijaiset, mutta järjestelmä on epäonnistunut tavoitteessaan tukea työssä jaksamista, koska se ei ole lisännyt vuorotteluvapaalla olleiden myöhempää työllisyyttä.

Tehdyssä tutkimuksessa vuorotteluvapaalla olleiden työllisyyttä vapaalla olon jälkeen verrattiin hyvin huolellisesti muodostetun samankaltaisen verrokkiryhmän työllisyyskehitykseen. Verrokkiryhmä haettiin käyttäen laajaa mitattavien ominaisuuksien joukkoa, jonka suhteen vertailtavat ryhmät onnistuttiin tekemään hyvinkin samankaltaisiksi. Tähän sinänsä ansiokkaaseen lähestymistapaan liittyy kuitenkin rajaus, joka tutkimuksen tuloksia tulkittaessa olisi voinut saada enemmän huomiota. Vuorotteluvapaan pitäneet ja vertailuryhmä voivat lähtökohtatilanteessa erota toisistaan myös havaitsemattomien tekijöiden (kuten esimerkiksi perhetilanteen, työskentelyolosuhteiden tai työssä jaksamisen) suhteen, joita tehty tutkimus ei ole voinut mittauksissaan ottaa huomioon. Työministeri Tarja Cronberg tutkimuksen tiedotteessa pohti tutkimustuloksia seuraavin sanoin: “Aina jää kuitenkin pohtimisen varaa siinä, olisiko työstä poisjääminen ollut jopa runsaampaa ilman vuorotteluvapaajärjestelmää”. Tätä on syytä todellakin pohtia.

Vuorotteluvapaalle lähtenyt joutuu maksamaan vapaastaan merkittävän ansioiden ja myös eläkekertymän osittaisen menetyksen. Päätöstä vapaalle lähtemisestä ei tehdä kevyin perustein. Jos työnteko maistuu ja työssä voi toteuttaa itseään ja työilmapiirikin on hyvä, vuorotteluvapaan ottaminen ei tunnu tarpeelliselta. Jos elämäntilanne muuttuu sen vuoksi, että perheen jokin jäsen tarvitsee aiempaa enemmän hoivaa, työn ja perheen yhdistäminen voi alkaa tuntua ylivoimaiselta. Ennen kuin työntekijä uupuu kokonaan kaksoistaakkansa alle, vuorotteluvapaa voi antaa uuden elämäntilanteen edellyttämää väljyyttä. Jos työuupumus jo painaa päälle ja näkymät työpaikalla tuntuvat synkiltä, vuorotteluvapaa antaa mahdollisuuden uudistaa rauhassa voimavaroja ennen kuin tilanne johtaa vakavampaan, työkyvyn menettämiseen. Nyt tehty työmarkkinaratkaisu mahdollistaa toteutuessaan sen, että hallituksen vuorotteluvapaakorvausten kiristämisen vaikutuksia työssä jaksamiseen ei tarvitse jatkossa tutkia. Onneksi. Uskon, että tämän tutkimuksen tulokset tulisivat olemaan synkkiä.