Income mobility, persistent inequality and age, recent experiences from Finland
Abstrakti
Tutkimuksessa tarkastellaan laajan rekisteriaineiston avulla Suomen tuloliikkuvuutta vuosina 1995–2004. Aineisto sisältää tietoja tulojen rakenteesta, omaisuus- ja palkkatuloista ja muista tulonlähteistä, erityisesti julkista tulonsiirroista ja maksetuista veroista. Tuloliikkuvuuden mittaaminen perustuu siihen, missä määrin väestön tuloerot pienenevät, kun mittaus perustuu pidemmän aikavälin keskituloihin eikä yksittäisen vuoden antamiin tuloksiin (Shorrocks 1978). Suomessa tulojakauman sisäinen tuloliikkuvuus on merkittävää. Tuloliikkuvuus vähenee iän myötä ja erityisesti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Tuloliikkuvuus pienentyi 2000-luvulle siirryttäessä aiemmasta ja pysyvyys alimmassa tulokymmenyksessä lisääntyi. Suomen tuloerot ovat kasvaneet myös pidempiaikaisia viiden vuoden keskituloja tarkasteltaessa. Muutos oli merkittävä työikäisten ja erityisesti nuorten alle 30-vuotiaiden ryhmässä. Tuloliikkuvuus aleni viisivuotisikäryhmissä 50–54- ja 55–59-vuotiaat samalle tasolle kuin ikäryhmässä 60–64-vuotiaat. Tulokset viittaavat siihen, että elinkaarituloissa mitatut tuloerot ovat kasvaneet. Käytettävissä olevien tulojen dekomponointi paljastaa, että vuosittaisten tuloerojen muutokset näkyvät myös pidemmän ajan tuloeroissa. Pääomatulojen vaikutus pysyvien tuloerojen kasvuun oli samaa luokkaa kuin työtulojen vaikutus, vaikka niiden tulo-osuus oli huomattavasti pienempi. Bruttotulojen Gini-kertoimen dekomponointi paljastaa, että viimeaikainen välittömän verotuksen progressiivisuuden aleneminen vaikutti myös pysyviin tuloeroihin eikä ollut pelkästään vuosittaisten vaihtelujen seuraus.
- ISSN: 1795-1801
- ISBN: 978-952-209-085-0
- JEL: D31, H24
- Julkaisu PDF-muodossa
