Hiring older employees: Do incentives of early retirement channels matter?
Tutkimuksessa tarkastellaan 1990-luvulla toteutettujen varhaiseläkeuudistusten vaikutuksia. Muutoksilla pyrittiin rajoittamaan ns. työttömyyseläkeputken ja yksilöllisen varhaiseläkkeen käyttöä poistumisväylinä työelämästä. Myös työnantajien maksamien omavastuiden uudistaminen työkyvyttömyyseläkkeiden rahoituksessa tähtäsi samaan päämäärään. Tutkimuksen päähuomio on siinä, miten nämä uudistukset vaikuttivat yritysten halukkuuteen palkata ikääntyneitä työntekijöitä. Kuvaamme aluksi pelkistetyn teoreettisen mallin avulla yksittäisen rekrytoinnin iän mukaista kannattavuutta tilanteessa, jossa yritys ottaa huomioon muun muassa odotettavissa olevan työuran pituuden sekä työttömyys- ja työkyvyttömyysriskin. Tämän mallin avulla tehdyt laskelmat osoittavat, että uudistukset vaikuttavat erityisesti sellaisissa nuoremmissa ikäryhmissä, joihin varhaiseläkeuudistukset eivät suoraan kohdistuneet. Välittömät ikärajamuutokset kohdistuivat työttömyyseläkeputken kohdalla 53–54-vuotiaisiin ja yksilöllisen varhaiseläkkeen kohdalla 55–57-vuotiaisiin. Reformien vaikutukset voivat poiketa myös erikokoisten yritysten välillä näiden eläkkeiden rahoituksen omavastuujärjestelmän ja siihen tehtyjen uudistusten johdosta. Tarkastelemme uudistusten vaikutuksia näin ollen myös yritysten koon mukaan. Empiiristen tulosten mukaan uudistukset ovat lisänneet rekrytointeja erityisesti 51–52-vuotiaiden ikäryhmässä ja suurimmissa yrityksissä. Olemme käyttäneet linkitettyä yritys-työntekijä-aineistoa ja differences-in-differences-in-differences -estimointimenetelmää.
- ISSN: 1795-1801
- ISBN: 978-952-209-092-8
- JEL: J14, J26, J63
- Julkaisu PDF-muodossa
