Globaali talouskriisi ja suomalaiset monikansalliset yritykset
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella suomalaisten monikansallisten yritysten sopeutumista vuonna 2007 alkaneeseen globaaliin talouskriisiin. Erityishuomio kiinnitetään ajanjaksoon 2007–2010. Vaikka kriisivuodet ovat erityiskiinnostuksen kohteena, tutkimuksessa lähdetään siitä, että kriisivuosien analysointi antaa yleisempääkin tietoa kansainvälistyneiden suomalaiskonsernien kansainvälistymiskehityksen nykyvaiheesta ja erityisesti niiden liiketoiminnan painopisteen muutoksista. Keskeisimpänä kiinnostuksen kohteena on kysymys, erosiko konsernien Suomessa toimivien tytäryhtiöiden kehitys ulkomailla toimivien tytäryhtiöiden kehityksestä. Näkyikö liiketoiminnan painopisteen perusjuonteena jo 1990-luvulta ollut suunta Suomesta ulkomaille myös kriisivuosina?
Suomalaiset monikansalliset konsernit vähensivät ajanjaksolla 2007–2010 henkilökuntaansa eri puolilla maailmaa sijaitsevissa tytäryhtiöissä yhteensä 82 000 henkilöllä eli huomattavasti. Siitä valtaosa eli 66 000 toteutui Suomessa. Siten sopeutuminen ei jakaantunut tasaisesti vaan painottui Suomeen.
Suomeen painottuminen ei johtunut viime kädessä siitä, että globaali kriisi johti Suomessa viennin ja kokonaistuotannon romahtamiseen, vaan siitä, että kriisivuosista huolimatta suomalaiset monikansalliset konsernit jatkoivat kansainvälistymisstrategiansa toteuttamista niiden kannalta tärkeillä alueilla eri puolilla maailmaa. Joiltakin osin kansainvälistymiskehityksen tietyt piirteet tulivat kriisivuosina esille selvemmin kuin normaaleina kasvun vuosina.
Teollisuuden eri toimialoilla toimivissa yrityksissä sopeutumistavat ja kehityserot saattoivat kuitenkin vaihdella merkittävästi. Paperiteollisuudessa henkilökunta supistui enemmän Suomessa kuin ulkomailla, mutta myös ulkomailla, esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, henkilöstö väheni huomattavasti. Erot ulkomaiden välillä saattoivat olla suuria. Paperiteollisuuden sopeutumisen tekee erityiseksi globaalin talouskriisin yhdistyminen globaaliin rakenteelliseen murrokseen.
Metalliteollisuudessa henkilöstö supistui Suomessa jonkin verran voimakkaammin kuin ulkomailla. Eri maissa kehitys saattoi kuitenkin olla hyvin erilaista. Henkilöstö supistui esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, mutta toisaalta sen määrä kasvoi Aasiassa, erityisesti Intiassa. Metalliteollisuuskonsernien kehityksessä onkin kuvastunut sekä kansainvälinen talouskriisi, erityisesti euroalueen kriisi, että konsernien liiketoiminnan laajentamisen jatkaminen Aasiassa erityisesti sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa.
Teollisuus ei kuitenkaan ole se toimiala, jolla liiketoiminnan painopisteen muuttuminen ulkomaille on ajanjaksolla 2007–2010 näkynyt kaikkein selvimmin. Suurimmat kehityserot Suomen ja ulkomaiden välillä havaitaan rakentamisessa sekä tietyillä palvelualoilla: esimerkiksi kaupassa, kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimustoiminnassa sekä informaatio- ja viestintä -toimialalla. Näillä palvelualoilla monikansallisten konsernien henkilökunnan lukumäärä supistui kotimaassa mutta kasvoi ulkomailla. Rakentamisessa henkilöstön määrä kasvoi sekä Suomessa että ulkomailla. Se, että Suomessa monikansallisten tytäryhtiöiden henkilöstö supistui ajanjaksolla 2007–2010 selvästi enemmän kotimaassa kuin ulkomailla, selittyykin pitkälti kehityseroilla rakentamisessa ja tietyillä palvelualoilla. Nämä kehityserot tiivistävät suomalaisyritysten kansainvälistymisen nykyvaihetta.
Vaikka teollisuuskonsernit saattoivat globaalista kriisistä huolimatta laajentaa toimintaansa ulkomailla joissakin maissa, toimialoittaisia kehityseroja voikin luonnehtia siten, että rakentamisessa ja tietyillä palvelualoilla korostuvat konsernien kansainvälistymisstrategioita heijastavat erot; teollisuudessa ajanjakson 2007–2010 kehitystä on puolestaan ensisijaisesti muovannut kansainvälinen suhdannekehitys. Teollisuudessa toimialakohtaiset erot liiketoiminnan painopisteen muutoksissa ovat kuitenkin voineet olla huomattavia.
Suomessa henkilöstön supistumista hallitsivat henkilökunnan vähennykset suurten konsernien tytäryhtiöissä: 66 000 henkilön suuruisesta pudotuksesta 32 000 eli lähes puolet toteutui 30 suurimmassa konsernissa. Suurten yritysten merkitys näkyi Suomessa myös siten, että henkilöstövähennykset painottuivat ulkomaita enemmän tytäryhtiöiden sisällä tapahtuneisiin henkilöstövähennyksiin eikä tytäryhtiöiden toiminnan lopettamiseen tai niistä luopumiseen. Suurissa konserneissa Suomen osuus niiden koko henkilöstöstä laski ajanjaksolla 2007–2010 37 prosenttiin eli lähes 5 %-yksikköä.
Julkaistu: 19.6.2013
ISBN: 978-952-209-116-1 (painettu) | 978-952-209-117-8 (pdf)
ISSN: 1795-2832 (painettu) | 2242-6914 (pdf)
Hinta: 13,50 €
Lehdistötiedote
Julkaisu PDF-muodossa