Eikö Ukrainan kriisi vaikutakaan Suomeen?

Labore-blogit Eero Lehto

Ukrainan kriisi kypsyi pikku hiljaa jo viime vuonna, mutta se kärjistyi vasta, kun Venäjä valtasi Krimin viime maaliskuussa. Tunnetusti USA ja EU ovat painostaneet Venäjää tässä konfliktissa pakotteilla, jotka ovat kohdistuneet ensin henkilöihin ja sitten heinäkuusta lähtien venäläisiin pankkeihin, energiasektoriin ja aseyrityksiin. Venäjä vastasi tähän elokuun alussa kieltämällä lähes kaikkien elintarvikkeiden tuonnin pakoterintamassa olevista maista.

Jo keväällä ennen kuin pakotteet olivat syventyneet toimialakohtaisiksi, tällä konfliktilla, jossa olivat osallisina Ukrainan ja Venäjän lisäksi EU, nähtiin olevan laajakantoisia negatiivisia vaikutuksia ainakin Venäjän talouteen. IMF, joka alensi huhtikuussa Venäjä-ennusteensa pariinkin otteeseen kaikkiaan 3 prosentista 0,2 prosenttiin, arvioi, että investoijien ja pääoman valuminen Venäjältä ulos heikentää Venäjän talouskasvua.

Venäjän talous oli toki heikoissa kantimissa jo vuonna 2013, mutta varsin yleisesti sen arvioitiin toipuvan tästä. Niinpä Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos BOFIT arvioi vielä syyskuussa 2013, että Venäjän kasvu nopeutuu 3,3 prosenttiin tänä vuonna. Kuitenkin jo maaliskuussa 2014 tämä ennuste alennettiin 0,5 prosenttiin.

Jo keväällä ennen kuin pakotteet laajenivat toimialakohtaisiksi varsin arvovaltaiset tahot, muun muassa IMF:n pääjohtaja Lagarde varoitti siitä, että pakotekierre vaikuttaisi kaikkiin osallisiin maihin. Viimeistään silloin kun alustavat tiedot euroalueen talouskasvun hyytymisestä tämän vuoden toisella neljänneksellä tulivat ilmi, yhä useampi oli sitä mieltä, että geopoliittisen jännitteen kasvulla on selvä yhteys myös euroalueen notkahdukseen. Päämekanismi lienee tulevaisuutta koskevan epävarmuuden kasvu, minkä myötä niin yritykset kuin kotitaloudetkin ovat Venäjälle paljon vievissä maissa entistä varovaisempia.

Saksan valtiovarainministeriökin näkee sen, että Saksan bkt supistui 0,2 prosenttia toisella neljänneksellä, johtuvan osittain Ukrainan kriisistä. Saksassa, joka ei ole edes samassa mitassa riippuvainen Venäjän viennistä kuin Suomi, jännitteen kasvun yhteys talouskasvun taittumiseen tunnustetaan yleisesti. Muistissa lienee kolme vuotta sitten kärjistynyt Euroopan valtioiden rahoituskriisi, jonka vaikutukset ulottuivat syvälle myös rahoitusasemaltaan vahvaan Saksaan.

Itse Venäjän kokonaistuotanto jää tänä vuonna näillä näkymin suurin piirtein viime vuoden tasolle. Ruplan heikkeneminen on tukenut Venäjän omaa tuotantoa kuten myös elintarvikkeiden tuontikielto. Mutta vastaavasti rahoituskustannusten nousu, rahoituksen saannin vaikeutuminen sekä epävarmuuden kasvu ovat kuitenkin vaikuttaneet toiseen suuntaan ja leikanneet erityisesti kiinteitä investointeja. Kun investoinnit olivat supistuneet viime vuonna 0,3 prosenttia, olivat ne alkuvuonna jo 2,8 prosenttia viime vuoden tason alapuolella. Tämä vähentää suomalaisten ja saksalaisten saamia vientitilauksia Venäjälle.

Suomen vienti Venäjälle supistui tämän vuoden tammi-toukokuussa 14 prosenttia. Kun elintarvikevientikin tyrehtyy, koko vuoden vienti on jäämässä 20 prosenttia edellisvuoden tason alapuolelle. Tätä ennen viime vuonna vienti Venäjälle oli jo supistunut kuusi prosenttia. Tälle vuodelle ladatut odotukset siitä, että vienti ei enää ainakaan supistuisi, eivät näin toteudu. Osaltaan Ukrainan kriisi kolhaisee myös sellaisia Suomen viennin kannalta tärkeitä EU-maita kuten Baltian maita ja Puolaa, joiden osuus Suomen tavaraviennistä on noin 7 prosenttia. Mutta kun myös sellaiset suuret vientimarkkinat kuten Saksa ja Italiakin heikentyvät tämän kriisin seurauksena, koituu tästä jo huomattavat pudotus Suomen vientiin.

Myös sillä on merkitystä Suomen bkt:n kannalta, että yleisen epävarmuuden kasvu leikkaa kotimaista kysyntää, investointeja ja kulutusta. Olen arvioinut aiemmin, että Ukrainan kriisi supistaisi Suomen bkt:ta yhteensä noin prosentin verran, jos tilanne pysyy nykyisen kaltaisena. Näin teollisuuden tilausten osalta hyvin liikkeelle lähteneestä talousvuodesta on siten taas tulossa pettymys. Pidän edellä esitettyä arviota yhä pätevänä, vaikka on syytä korostaa, että se on hyvin epätarkka. Onhan mahdotonta sanoa mitään varmaa siitä, miten Venäjän talous ja eurotalous olisivat kehittyneet ilman tätä kriisiä.

Valtiovarainministeriön johdolla on erikseen selvitetty Venäjä-pakotteiden talousvaikutuksia, jotka ovat tämän raportin mukaan jäämässä marginaalisiksi, 0,01 – 0,2 prosenttia bkt:sta. Ainakin kyseisen selvityksen tulosten uutisointi antoi vähättelevän kuvan koko kriisin talousvaikutuksista. Uutisoinnissa ei juuri tuotu esiin sitä, että arvioinnin kohteena olivat lähinnä vain elintarvikkeiden vientikiellon suorat vaikutukset. Mutta itse raporttikin vähättelee Ukrainan kriisin talousvaikutuksia toteamalla, että ”vaikka länsimaiden talouspakotteet ja Venäjän tuontikielto merkitsevästi heikentävät eräiden yritysten ja sektoreiden näkymiä, ovat niiden vaikutukset sekä Venäjän että sen kauppakumppanien kokonaistaloudelliseen aktiviteettiin kuitenkin vähäisiä”. Tämän arvion kanssa VM on sitten aika yksin. On erikoista, että toisaalla raportissa kuitenkin sanotaan, että ”EU:n pakotteiden epäsuorat vaikutukset ovat merkittävämpiä kuin suorat vaikutukset” (joita VM on arvioinut).

Kiinnittämällä päähuomion elintarvikkeiden tuontikieltoon koko problematiikka geopoliittisen jännityksen ja epävarmuuden kasvusta ja sen heijastumisesta ikään kuin lakaistaan maton alle. Miksi? Eikö juuri se ole merkityksellistä? Haluan lopuksi korostaa, etten tällä kirjoituksella ota kantaa itse siihen, onko pakotepolitiikka Venäjän painostamiseksi ollut järkevää ja olisiko pakotteita nykyisessä muodossa pitänyt asettaa. Meidän oman suhdanne- ja rakennepolitiikkamme vaatimusten kannalta on kuitenkin hyvä saada edes jonkinlainen selko siitä, mistä suhdannenäkymien aivan viimeaikaisessa heikkenemisessä on kyse.