1. Julkaisuhaku
2. Suhdanteet paranevat sittenkin

Suhdanteet paranevat sittenkin

Euroopan velkakriisin kärjistyminen viime vuoden kesän lopulla alkoi viedä pohjaa pois Suomenkin talouskasvulta. Talousnäkymät olivat synkimmillään syys-lokakuussa. Tämän jälkeen niin Euroopan kuin Suomenkin talouskasvun ennusteita on alennettu vielä pitkälle tähän vuoteen. Tosin näkymä syvästä taantumasta alkoi väistyä sitä mukaa, kun ennakoivien indikaattoreiden pudotus päättyi.

Lohdullisempaa näkymää myös Eurooppaan lupaa erityisesti USA:n kansantalouden käänne kohti parempaa viime lokakuusta alkaen. Euroopan osalta helpotusta tuo myös Euroopan velkakriisin osittainen laantuminen. Osoituksena siitä, että luottamus Espanjan ja Italian valtion kykyyn selviytyä veloistaan on vahvistunut, näiden maiden 10 vuoden lainojen korot ovat pudonneet 1,5–2 prosenttiyksikköä viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun korkeimmilta tasoiltaan.

USA:ssa käänne parempaan – Eurooppa seuraa

Vielä viime kesänä käsitys siitä, että USA:n ja koko maailman talous vajoaisi kaksoistaantumaan, oli verraten yleinen. Aiheen tähän antoivat yhä heikommat luvut niin USA:n kuin Euroopankin talouskehityksestä. USA:n kohdalla suurimpana ongelmana pidettiin yli 9 prosentin tasolle juuttunutta työttömyysastetta, jonka yhdessä hiipuvan kotimaisen kysynnän ja pääomamarkkinoilla kasvavan levottomuuden kanssa uskottiin tempaavan koko globaalitalouden uuteen taantumaan. Euroopan velkakriisin kärjistyminen loppuvuodesta synkensi näkymiä vielä lisää. Loppusyksystä USA:n talouskehitystä ennakoivat indikaattorit kääntyivät kuitenkin nousuun. USA:n reaalitalouskaan ei enää heikentynyt, kun sen bkt kasvoi viime vuoden viimeisellä neljänneksellä 0,7 prosenttia edellisestä neljänneksestä.

Euroopassa kriisimaiden finanssipolitiikan tuntuva kiristyminen hidastaa keskimääräistä talouskasvua. Osin tämän vuoksi euroalue jakaantuu yhä selvemmin kahteen leiriin: niihin, jotka kasvavat ja toisaalta kriisimaihin (Espanja, Italia, Kreikka ja Portugali), joiden kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna. Euroalueen kokonaistuotanto supistui viime vuoden viimeisellä neljänneksellä 0,3 prosenttia edellisestä neljänneksestä, mutta kasvoi 0,7 prosenttia vuoden takaisesta. On mahdollista, että euroalueen kokonaistuotanto supistuu vielä tämän vuoden ensimmäisellä neljännekselläkin niin, että alueen voitaisiin sanoa olevan taantumassa.

EU:n komission tuoreessa (23.2.2012) ennusteessa euroalueen bkt:n arvioidaan supistuvan tänä vuonna 0,3 prosenttia viime vuodesta. Ennuste nojautuu näkemykseen, jonka mukaan eurokriisi hellittää, mutta toisaalta sen jälkivaikutukset – ilmeten muun muassa rahoituksen pullonkauloina – vaikuttavat vielä pitkään. Ilmeisesti varovaisuuden ajatellaan jarruttavan reaali-investointeja Euroopan ulkopuolellakin, mikä myös hidastaa talouskasvua. Tässä ennusteessa otetaan huomioon myös se pieni toipuminen, mikä esimerkiksi USA:n ja Saksan osalta on tapahtunut. Mutta tähän se jää. Nurkan taakse ei juuri kurkisteta. EU:n komission ennuste tukeutuu näin vahvasti viimeiseen havaintoon alueen talouskasvusta. Tältä osin se on mielestäni hyvin varovainen. Suhdanteiden paranemisen ei juuri uskota jatkuvan ja painoa ei juuri anneta sille, että muu maailma antaisi vetoapua Euroopalle.

Viime vuoden syksyn lopun ja tämän vuoden alun talouskäänne kohti parempaa selvimmin USA:ssa mutta myös Saksassa on tullut useimmille asiantuntijoillekin yllätyksenä, koska käänne ei selity Euroopan velkakriisin helpottumisesta (mikä alkaa vaikuttaa parhaimmillaan vasta helmikuusta 2012 lähtien) tai yksittäisistä finanssipolitiikan toimista, jotka ovat lyhyellä aikavälillä pikemmin latistaneet kuin tukeneet talouskasvua. EKP:n toimet, kuten 8.12.2011 tehty päätös alkaa myöntää pankeille 3 vuoden rahoitusta, ovat tukeneet luottamuksen palautumista rahoitusmarkkinoilla ja velkakriisistä irrottautumista, mutta käännettä se selittää vain pieneltä osalta. Jäljelle jää näin jonkinlainen suhdanteiden omaehtoinen elpyminen.

Tunnetusti uuden nousun edellytysten syntyminen vie aikaa niin, että vasta kun yritysten kannattavuus ja kotitalouksien rahoitusasema on parantunut tarpeeksi, edellytykset uudelle nousulle ovat olemassa. Tähän viimeaikaisessa keskustelussa väheksyttyyn ilmiöön myös J.M. Keynes viittasi pääteoksessaan.

Juuri nyt näyttää siltä, että aika alkaisi olla kypsä tämäntyyppiselle käänteelle, mikä jo näkyy rakentamisen elpymisenä USA:ssa ja Saksassa. USA:ssa asuinrakentamisen kasvu alkoi taittua voimakkaasti jo vuoden 2006 alusta. Vastaavasti Saksassa rakentaminen on ollut laskussa koko tämän vuosituhannen. Molemmissa maissa esimerkiksi kotitalouksilla on ollut aikaa useita vuosia parannella rahoitusasemaansa, jotta ne voisivat taas investoida asuntoihin.

Toiseksi, kun aikaa kuluu, asuntomarkkinoille tulee kokonaan uusi sukupolvi, jolla ei ole vanhoja velkoja rasitteenaan. USA:n talouskasvun voimistumiseen liittyy myös työmarkkinatilanteen odotettua ripeämpi paraneminen, mikä luo edellytyksiä yksityisen kulutuksen elpymiselle. USA:n ja joidenkin Euroopan maiden reaalitaloudessa on näin viriämässä positiivinen kierre, joka on osaltaan auttanut rahoitusmarkkinoiden toimintaa vaikeuttavan luottamuspulan ratkeamista.

Kehittyneiden maiden osalta vuoden 2009 taantumasta toipuminen on pahasti kesken. Vuosina 2010 –2011 näiden maiden osittaista elpymistä ovat aikaansaaneet tukeutuminen kehittyvien maiden vientikysyntään, varastojen sopeuttaminen ja vain vähäisessä määrin kiinteiden investointien tai yksityisen kulutuksen kasvu. Kehittyvien maiden kasvupotentiaali, jonka uskon realisoituvan seuraavan kolmen vuoden aikana, tulee nojautumaan yksityisen kulutuksen ja investointien elpymiseen ja samanaikaiseen työmarkkinatilanteen paranemiseen. Resurssien vajaakäyttöisyyden lasku merkitsisi, että kokonaistuotanto kasvaa nopeahkosti ainakin yhtenä vuotena vuoteen 2015 mennessä.

Lähiajan näkymien kannalta koko Eurooppaa ja Suomeakin ajatellen on myös merkityksellistä, ettei kehittyvien maiden talouskasvu ole romahtanut kuten vuonna 2009. Japanin vajoaminen taantumaan pitkälti poikkeuksellisten tekijöiden kuten Thaimaan tulvien ja jenin vahvistumisen seurauksena ei dominoi Euroopan ulkopuolisen maailman lähiajan kehitystä, joka on selvästi ylöspäin.

Konsensusennusteissa USA:n odotetaan kasvavan noin 2,5 prosenttia tänä vuonna ja siten lähes 2 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin Saksan. Juuri tätä on vaikea ymmärtää tilastojen valossa. Tuskin se, että Saksan viennistä (vain) noin 11 prosenttia suuntautuu kriisimaihin (Italia, Espanja, Portugali, Kreikka ja Irlanti) selittää tätä. Loppuosa selittyykin jonkinlaisella europessimismillä, josta osoituksena Saksan talouskasvua on systemaattisesti aliarvioitu parin viimeisen vuoden aikana. Arvioin, että Saksan kokonaistuotanto kasvaa kuitenkin yli prosentin vauhtia tänä vuonna, mikä myös heijastuu naapurimaihin Ranskaan, Italiaan ja Hollantiin.

Suomen taloustilanne

Tilastokeskuksen ennakollisten tietojen mukaan Suomen bkt kasvoi viime vuonna 2,9 prosenttia. Jonkin verran yllätyksellisesti viime vuoden toinen neljännes oli ainoa, jona bkt supistui. Viennin tuontia hitaampi kasvu hidasti bkt:n kasvua eniten. Mutta se ei ollut odotettua, että vain viime vuoden alkupuoliskolla tavaroiden ja palveluiden nimellinen tuonti ylitti viennin. Loppuvuonna tavaroiden ja palveluiden tase oli tasapainossa. Viimeisellä neljänneksellä kauppataseen alijäämän vastapainoksi syntyi vastaava ylijäämä palvelutaseeseen palveluviennin tuntuvan kasvun ansiosta.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että suuret ja julkisuudessa laajasti raportoidut puheet siitä, että Suomen talous olisi jo loppuvuonna 2011 ollut taantumassa, osoittautuivat puhtaaksi palturiksi. Oheinen kuvio, joka osoittaa, miten kuluttajaluottamuksen ja vähittäiskaupan myynnin kehityksen välinen ristiriita on Suomessa selvästi suurempi kuin euroalueella keskimäärin, kertonee jotain virallisesta pessimismistämme, mikä onneksi ei vaikuttanut kuluttajien ostopäätöksiin.

Jatkossakin Suomen kasvu määräytyy pitkälti sen mukaan, miten kansainvälisen talouden ja Suomen vientimarkkinoiden nähdään kehittyvän. Suomen viennistä vain runsaat 5 prosenttia suuntautuu Euroopan kriisimaihin, mikä yhdessä sen kanssa, että tärkeimpien kauppakumppaniemme (Saksa, Ruotsi ja Venäjä) talous kasvaa eikä ainakaan supistu, tukee talouskehitystämme.

Näillä näkymin Suomella on edelleen edellytykset selvästi yli 1 prosentin, jopa kahden prosentin kasvuun tänä vuonna. Yksityinen kulutus tukee yhä kasvua, eivätkä investoinnitkaan supistu. Vienti alkaa elpyä viime vuoden lopun heikoista lukemista jo keväällä, kun erityisesti metallien jalostuksen, puuteollisuuden ja osin paperinjalostuksenkin markkinat elpyvät. Palveluiden vienti pyrkii kuitenkin kasvamaan tavaravientiä nopeammin. Esimerkiksi Nokian sisäiset järjestelyt vaikuttavat juuri tähän suuntaan.

Suomen julkinen talous

Tuoreen ennakkotilaston mukaan Suomen julkisyhteisöjen alijäämä jäi viime vuonna vain 0,5 prosenttiin bkt:sta. Valtion alijäämä oli 5,4 miljardia euroa eli 2,8 prosenttia bkt:sta. Suhteessa bkt:n kehitykseen julkisen talouden rahoitusjäämät olivat selvästi parempia kuin mitä VM ja Suomen Pankki olivat ennustaneet. VM:n ja Suomen Pankin näkemykset muodostavat tavallaan Suomen virallisen kannan, joka pitkälti vaikuttaa siihen, miten Suomen arvioidaan ulkomailla ja pääomamarkkinoilla. On myös huomattava, että valtion velan suhde bkt:hen ei enää kasvanut.

Arviot, kuinka paljon hallituksen täytyy pyrkiä vahvistamaan valtiontalouden rahoitusjäämää, riippuvat aina vuoteen 2015 ulottuvasta ennusteesta koskien sitä, miten bkt ja julkinen talous kehittyvät. Tälle ajalle ominainen epävarmuus tekee vaikeaksi hahmottaa tulevien vuosien suhdanneuraa. Näillä näkymin valtiontalouden alijäämä tulee olemaan vuonna 2015 noin 4,0 miljardia euroa, mikä olisi runsaat 1,7 prosenttia bkt:sta. Tilastokeskuksen tuoreiden viime vuotta koskevien lukujen valossa tätä arviota voidaan pitää jopa hieman varovaisena. Hallitusohjelmassa edellytettiin, että valtion velan bruttokansantuoteosuus kääntyisi laskuun ja että valtion talouden alijäämän bkt-osuus alittaisi vaalikauden yhden prosentin rajan. Ensimmäinen vaatimus näyttäisi näin toteutuvan, mutta toisen vaatimuksen täyttyminen edellyttäisi, että valtiontalouden rahoitusjäämä olisi vuonna 2015 noin 1,8 miljardia euroa arvioitua suurempi.

Hallitusohjelman noudattaminen edellyttäisi 1,8 miljardin euron lisäsopeutusta valtiontalouteen. Hallitusohjelmassa tavoitteet on asetettu yksin valtiontaloudelle eikä laajemmin julkiselle taloudelle, jonka rahoitusjäämiä EU:n vakaussopimukset koskevat. Suomen julkisessa sektorissa työeläkelaitosten ja sosiaaliturvarahastojen rahoitusylijäämä kasvaa koko ajan paistuttaen työeläkerahastoja ilman, että tällä olisi mitään vaikutusta valtion velkaan tai edes niin sanottuun EMU-velkaan.

Entä onko järkevää pyrkiä kasvattamaan valtion rahoitusjäämää 1,8 miljardilla eurolla, jos unohdetaan hallitusohjelma? Ottaen huomioon, että Suomen julkisen sektorin kestävyysvaje on noin 1,3 prosenttia bkt:sta eli vuoden 2015 nimellisen bkt:n mukaan noin 3 miljardia euroa, tämä 1,8 miljardin sopeutus vaikuttaisi sopivalta tavoitteelta tälle vaalikaudelle. Sen toteuttaminen tuskin muodostuisi uhaksi suhdanteiden paranemiselle, jos toimien pääpaino olisi vuosissa 2014 ja 2015, jolloin kansantalouden voidaan jo odottaa olevan nykyistä selvästi vakaammalla pohjalla.