Uutta tulonjakorintamalla
Joulukuussa julkistettiin useita raportteja tulonjaosta ja sen kehityksestä. OECD:n tutkimusraportti ”Divided we stand, Why inequality keeps rising” tarkastelee, missä määrin talouden muutosvoimat ovat vaikuttaneet lähes kaikissa teollisuusmaissa havaittuun tuloerojen kasvuun 1980-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin. Suomessa tämä kasvu oli nopeimpia. Tärkeimpiä työmarkkinoihin vaikuttaneita muutoksia olivat globalisaatio, koulutettuja suosiva tuotantoteknologian muutos, koulutustason voimakas nousu ja työmarkkinalainsäädännön ja -instituutioiden kehitys sääntelyä vähentävään suuntaan. Työikäisen väestön ansiotuloeroihin vaikuttavat sekä palkkahajonnan että työllisyyden muutokset, joilla eri tekijöitä tarkasteltaessa on usein ollut tuloerojen kehityksen kannalta vastakkaiset vaikutukset.
Vastoin yleistä käsitystä raportissa päätellään, etteivät kansainvälisen kaupan laajentuminen ja rahoitusmarkkinoiden avoimuus ole merkittävästi vaikuttaneet OECD-maissa ansiotuloerojen tai työllisyyden kehitykseen. Sitä vastoin teknologinen muutos ja suorien ulkomaisten investointien kasvu on lisännyt palkkahajontaa jakauman suurempipalkkaisessa osassa. Toisaalta koulutuksen vaikutus näkyy hallitsevana. Koulutetun työvoiman kasvu sekä hillitsi palkkahajonnan kasvun vaikutusta ansiotuloeroihin että nosti työllisyysastetta.
Vaikka tehdyt työtunnit vähenivät tarkastelujaksolla kautta koko palkkajakauman, oli työtuntien vähennys selvästi suurempi jakauman matalapalkkaisessa päässä lisäten ansiotuloeroja. Koko ansiotuloissa havaittu tuloerojen kasvu oli pitkälti tämän vaikutusta. Yleisesti ottaen muutokset pääomatuloissa eivät ole vaikuttanut merkittävästi tuloerojen kasvuun. Vaikka pääomatulojen osuus yleisesti kasvoi, osuus jäi vaatimattomalle, keskimäärin noin 7 prosentin tasolle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pääomatulojen osuus kaikista tuloista laski sekä ylimmässä että alimmassa tulokymmenyksessä. Sitä vastoin ylimmässä tulokymmenyksessä pääomatulojen osuus nousi erityisen voimakkaasti Pohjoismaissa ja Uudessa Seelannissa.
Lisäksi raportista käy ilmi yhteiskunnan instituutioiden ja politiikkavalintojen keskeinen merkitys. Sosiaaliturva, verotus, tulopolitiikka ja työmarkkinoiden säätely vaikuttavat tulonmuodostukseen ja muovaavat tulonjakoa. Talouden muutosvoimat kuten globalisaatio, siis kansainvälisen kaupan ja rahoitusmarkkinoiden laajentuminen ja kasvu, vaikuttavat näiden puitteissa. Aina 1990-luvun puoliväliin asti sosiaaliset tulonsiirrot ja välitön verotus eliminoivat noin puolet markkinoilla muodostuvien tuloerojen kasvusta. Vaikka markkinatulojen eriarvoisuus lisääntyi tämän jälkeenkin, on julkisen vallan tuloeroja tasoittava vaikutus yleisesti ottaen heikentynyt eikä ole kyennyt hillitsemään markkinoilta tulevia tulonjakopaineita.
Suomessa julkistettiin 16.12 tulonjaon kokonaistilaston luvut vuodelta 2010. Suomen tulonjaon kehitys poikkeaa jossain määrin teollisuusmaiden yleislinjasta. Markkinatuloissa Gini-kertoimella mitatut tuloerot eivät ole kasvaneet 1990-luvun puolivälin jälkeen, vaan Suomen tuloerojen kasvu aiheutuu tulonsiirtojen ja välittömän verotuksen progressiivisuuden vähentymisestä. Suomessa kuten myös joissakin muissa teollisuusmaissa ovat ylimmät tulot kasvaneet erityisen voimakkaasti. Suomen ylimmän tuloprosentin tulojen reaalinen kasvu on 1990-laman jälkeen lähes kokonaan kertynyt pääomatuloista, ja niiden osuus heidän kaikista tuloistaan nousi noin 60 prosenttiin.
Vuoden 1993 verouudistus oli tärkein syy huipputulojen kasvulle. Hyvin varakkailla pörssin ulkopuolisten osakeyhtiöiden omistajilla oli ja on edelleen mahdollisuus vaikuttaa tulojensa koostumukseen ja muuntaa ansiotuloina korkealla rajaveroasteella verotettavia tuloja pääomatuloiksi ja heille lievän verotuksen piiriin. Näin ylimmän tuloprosentin keskimääräinen veroaste jäi 2000-luvun puolivälissä alle 30 prosentin.
OECD:n raportti kiinnittää huomiota suurituloisten veronmaksukyvyn lisäykseen ja näkee progressiivisen tuloverouudistuksen mahdollisuudet. Ne voivat olla tehokkaita erityisesti nyt, kun julkisen sektorin tasapainottaminen edellyttää myös verokertymien lisäämistä. OECD:n raportti painottaa, ettei tuloerojen kasvu ole väistämätöntä. Talouden muutosvoimien aiheuttamat paineet voidaan torjua hyvin suunnitellulla politiikalla. Raportin mukaan uudistukset voidaan toteuttaa niin, että samalla kun markkinoiden toiminta tehostuu ja työllisyyden kasvua tuetaan, myös eriarvoisuus vähenee.
