Erilaiset ennusteet
Talousennustajia syytetään usein sopulikäyttäytymisestä eli siitä, että ennusteet ovat hyvin samankaltaisia. Ennustevirheet ovat monesti suuria, mutta kaikki ennustajat erehtyvät samalla tavoin. Tänä keväänä tilanne on toisenlainen. Talouden ennusteet eroavat selvästi toisistaan. Julkista sektoria edustavat ennustajat – joiksi voidaan laskea valtiovarainministeriö (VM), Suomen Pankki (SP) ja juuri maaraporttinsa julkistanut OECD – ovat ennusteissaan joko synkkiä tai ainakin varovaisia. Niiden mukaan Suomen talouteen ei ole odotettavissa nopeaa kasvua viime vuoden syvän romahduksen jälkeen, mistä seuraa että työttömyys ja julkisen talouden vaje muuttuvat pitkäaikaisiksi ongelmiksi. Julkisella puolella synkin arvio on lähtöisin OECD:lta. Synkkien joukkoon on luettava myös Tapiola-pankki.
Useat yksityisen sektorin ennustajat ovat tällä kertaa optimistisempia. Näihin voidaan lukea ETLA, Pellervon taloustutkimus PTT, Nordea ja Palkansaajien tutkimuslaitos PT. Näiden julkaisemien viimeisimpien ennusteiden mukaan Suomen talous kääntyy kohtuullisen ripeään kasvuun vuosina 2010–2011. Ennustajat eroavat kuitenkin toisistaan sen mukaan, minkälaista kasvuprofiilia ennakoidaan. PTT arvioi, että kasvu on tänä vuonna 3,2 prosenttia, mutta ensi vuonna vain 2,5 prosenttia. Toisin sanoen edessä olisi ohimenevä pyrähdys. ETLAn näkemys on vastakkainen: tänä vuonna kasvu jää vielä hyvin hitaaksi, mutta vuonna 2011 ylletään jo 4 prosentin kasvuvauhtiin. Nordea ja PT ennakoivat tasaisempaa kasvu-uraa molemmille vuosille.
Mistä ennusteiden erot voivat johtua? Ainakin julkista sektoria edustavat ennustajat ovat perustelleet synkkiä näkemyksiä sillä, että vuoden 2009 syvän taantuman vuoksi Suomen talouden tuleva kasvupotentiaali on heikentynyt pysyvästi. Tämän perusteella samat tahot ovat myös esittäneet erilaisia politiikkatoimia, joilla kasvupotentiaalia ja tilanteen seurauksia eli julkisen talouden vajetta pyritään korjaamaan.
Selvimpiä suosituksia ovat esittäneet VM ja OECD. Niiden mukaan vuoden 2009 taantuman seurauksena työllisyys heikkenee pysyvästi ja investoinnit jäävät vähäisiksi. Tilanteen korjaamiseksi on tehtävä uudistuksia, joilla lisätään työvoiman tarjontaa: nostettava eläkeikää, tehostettava opintoja, heikennettävä työttömyysturvaa (OECD) jne. Tämän lisäksi vaaditaan veronkorotuksia ja julkisten menojen leikkauksia, koska julkisen talouden näkymät vaikuttavat heikoilta. Taustalla on ajatus, että työvoiman tarjonnan lisääminen yhdessä kireän finanssipolitiikan kanssa muuttuu vähitellen työllisyydeksi. Näin voi tietysti tapahtuakin, vaikka logiikka ei vaikutakaan täysin aukottomalta. Hieman outoa on, että julkiset tahot eivät kuitenkaan esitä mitään muita toimia talouden kasvupotentiaalin parantamiseksi. Onko tavoitteena vain työpanoksen lisäämiseen perustuva kasvu? Ehkä ei, mutta linjaus johtuu ideologisesta valinnasta, jonka mukaan talouspolitiikka ei saa puuttua markkinoiden toimintaan. Poikkeus tehdään oikeastaan vain työmarkkinoiden kohdalla, joiden toimintaan ollaan erittäin halukkaita puuttumaan. Tämäkin on nurinkurista, koska voisi kuvitella hintamekanismin eli palkanmuodostuksen huolehtivan aikanaan siitä, että tulevaisuuden mahdollinen työvoimapula saadaan ratkaistua markkinaehtoisesti.
PT:n ennuste lähtee siitä, että Suomen taloutta kohtasi vuonna 2009 poikkeuksellinen ja ohimenevä kysyntäkriisi, joka johtui ulkoisista tekijöistä. Keskeisten kauppakumppanien talouden elpyessä tilanne palautuu ulkomaankaupan osalta ennalleen. Tämä tarkoittaa sitä, että talous lähtee palautumaan vanhalle kasvu-uralleen.