Ennenaikaista kiristämistä?
Vaikka maailmantalous on kohentumassa talouskriisin pahimman vaiheen mentyä ohi, elpyminen on vielä varsin huteralla pohjalla. Koska talouskasvua on eri maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, tukenut elvytyspolitiikka, sen lopettaminen saattaisi johtaa maailmantalouden elpymisen tyrehtymiseen alkuunsa.
Elvytyspolitiikan jatkaminen luonnollisesti ylläpitäisi julkisen talouden suuriakin alijäämiä lähitulevaisuudessa. Siksi sen jatkaminen on herättänyt runsaasti arvostelua erityisesti keynesiläisyyttä kammoksuvien keskuudessa.
Kreikasta on tullut maailman suosituin kauhukuvien lähde puheenvuoroissa, joissa pelotellaan julkisen talouden alijäämien seurauksista. Kauhukuvia luonnosteltaessa budjettialijäämiä supistavien menoleikkausten välttämättömyyttä ylikorostetaan ja työllisyyttä tukevan elvytyspolitiikan myönteisiä, myös julkiseen talouteen ulottuvia pidemmän aikavälin vaikutuksia aliarvioidaan. Suomessa pääministeri Matti Vanhanen on jo ehtinyt todeta Kreikan tien voivan olla meidänkin tiemme.
Suomessa käytävässä keskustelussa ei kannata unohtaa omaa lähihistoriaamme. Ovathan 1990-luvun alun lamavuosina saadut kokemukset erittäin opettavaisia, ulkomaiseenkin käyttöön kelpaavia esimerkkejä ylikireän finanssipolitiikan seurauksista. Tuolloin valtiontalouden tasapainottamisesta tuli keskeisin talouspoliittinen päämäärä, jota tavoiteltaessa työttömyyden kasvun hillitseminen jäi toissijaiseksi tavoitteeksi. Politiikka johti sitkeän, pitkään valtiontalouttakin rasittaneen joukkotyöttömyyden syntyyn, jonka kaikista seurauksista ei ehditty toipua ennen uuden kriisin syntyä.
Uusien työllisyystietojen perusteella työttömyyden nousuun on liittynyt myös pitkäaikaistyöttömyyden kääntyminen kasvuun. Vaikka asetelmat ovat selvästi paremmat kuin 1990-luvun alussa, nytkin työttömyysongelma uhkaa sitkistyä.
Halutessaan Vanhasen hallitus pystyisi vielä vaikuttamaan oleellisesti siihen, miten työttömyys kuluvan vaalikauden aikana kehittyy – ja kuinka pahana yhteiskunnallisena ongelmana työttömyys pysyy seuraavan vaalikauden aikana. Hallituksen tuoreessa lisätalousarvioesityksessä työttömyyden pitkittymisen uhkaan ei kuitenkaan suhtauduta riittävän vakavasti. Varoja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvun hillintään olisi pitänyt esittää tuntuvasti enemmän.
Hallituksen linjaus voi näkyä ensi vuoden budjetissa talouspolitiikan ennenaikaisena kiristämisenä ja talouden elpymisen hidastamisena. Myös muissa maissa voidaan tehdä sama virhe.
Taloushistoria tarjoaa hyviä esimerkkejä siitä, kuinka elvytyspolitiikan lopettaminen lopetti myös talouden elpymisen. Näistä ajankohtaisin on presidentti Rooseveltin vuonna 1937 tekemä virhe lopettaa Yhdysvaltojen talouden elvyttäminen liian aikaisin. Virheen seurauksena työttömyys pysyi korkealla koko 1930-luvun lopun ajan. Presidentti Obama saattaa olla tekemässä samaa virhettä.