Onko aikuisten työssäkäyvien henkilöiden koulutus julkisen sektorin vastuulla?
Hallitus päätti kehysriihessä leikata ammatillisesta koulutuksesta 100 miljoonaa euroa. Alkuperäiset ministeriöiden ehdotukset olivat ilmeisesti tätä huomattavasti suurempia. Taustalla on havainto, että Suomessa on panostettu poikkeuksellisen paljon menneinä vuosikymmeninä ammatilliseen koulutukseen. Samaan aikaan tarjonnan lisäyksen kanssa ammatillisesta koulutuksesta saatava palkkahyöty ei ole kasvanut kovinkaan nopeasti.
Mistä tässä on kyse?
Opetus- ja kulttuuriministeriön sivistyskatsauksen mukaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitus vahvistui 1990-luvulla ja jäi pysyvästi aiempaa korkeammalle tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Koska ikäluokat eivät kasvaneet samaan tahtiin tämä on käytännössä tarkoittanut, että aikuisten määrä ammatillisessa koulutuksessa on lisääntynyt merkittävästi. Kuvio 1 näyttää ammatillisen perustutkinnon uusien opiskelijoiden lukumäärän ikäryhmittäin. Vipunen.fi palvelusta saatavat luvut sisältävät vain koko tutkintoa suorittavat ja eivät sisällä oppisopimus- tai koulutusjaksoja. Tämän kuvion on tarkoitus havainnollistaa, että meillä on Suomessa suuri määrä aikuisia henkilöitä opiskelemassa ammatillisessa koulutuksessa. Usealla aikuisista on jo jokin toinen tutkinto.
Mitä taloustieteilijä ajattelee aikuisten koulutuksesta?
On ymmärtääkseni perusteltua keskustella siitä, kuinka paljon julkisen vallan tulee tukea aikuisten, usein jo valmiiksi työssä olevien henkilöiden, koulutusta. Julkisesta taloudesta huolestunut taloustieteilijä näkee tässä monia huomion arvoisia asioita:
- Vaihtoehtoiskustannukset: Mikäli työelämässä olevat ovat tietyn aikaa koulutuksessa, niin tämä aika on pois työmarkkinoilta, mikä näkyy työ- ja verotulojen menetyksenä.
- Tuotto yli elinkaaren: Koulutusinvestointien tuottoa niin yksilölle kuin yhteiskunnalle tulee ajatella yli elinkaaren. Mitä myöhempänä työuran hetkenä henkilö osallistuu koulutukseen, niin sitä lyhyempi on se aika, jolloin on mahdollista saada takaisin koulutukseen käytettyjä tulo- ja veromenetyksiä.
- Syrjäytysvaikutus: Valtaosa työikäisen väestön oppimisesta tapahtuu työssä. Emme tiedä, missä määrin julkiset aikuisiin kohdennetut koulutusinvestoinnit syrjäyttävät yksityisiä koulutusinvestointeja. Yritysten on aina kannattavaa pyrkiä siirtämään kustannuksia henkilöstön koulutuksesta yhteiskunnalle.
- Aikuiset voivat syrjäyttää nuoria koulutuksen ulkopuolelle: Mitä enemmän aikuisten oppimista tuetaan ja heidän pääsyään ammatilliseen koulutukseen (tai muuhun) helpotetaan, niin sitä todennäköisempää on, että nämä henkilöt syrjäyttävät nuorempia ja käyttävät heidän opetuskäytössään muuten olevien resursseja. Itseasiassa tämä oli yksi peruste, miksi aikuiskoulutustuesta päätettiin luopua.
- Vaikuttavuus: Emme tiedä miten tukea kustannustehokkaasti aikuisten jatkuvaa oppimista. Vaikuttavuudesta ei ole uskottavaa näyttöä.
Mihin tämä kaikki johtaa?
Lopulta kyse on pitkälle menevistä arvovalinnoista ja niistä rakenteellisista uudistuksista, jotka ovat edessä väistämättä jossain vaiheessa. Julkinen valta hoitaa jo alaikäisten koulutusta, mutta niukkuuden aikana joudutaan tekemään priorisointeja. Mikä on yksilön vastuu oman koulutuksensa rahoituksesta? Mikä on työnantajien vastuu työntekijöidensä koulutuksesta? Ja missä määrin nykyinen koulutuksen järjestäjien verkosto on mitoitettu väärin väestörakenteen kehitykseen? Poliittiset päättäjät välttelevät näiden päätösten tekemistä, ja siksi ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt budjettiruuvin kiristäminen.
Kuvio 1. Ammatillinen perustutkinto, uudet opiskelijat 2022 (koko tutkinto, ei sisällä koulutus- ja oppisopimusjaksoja). Lähde: vipunen.fi
