Itseohjautuvuus ja resurssit: koulutuksen taloustieteilijän kommentti
Keskustelu lasten itseohjautuvasta oppimisesta on ollut taas paljon esillä. Täytyy tunnustaa, että poukkoilevasta keskustelusta on ollut paikoin erittäin vaikea ottaa selvää. Itseohjautuvuudesta jankuttamisen sijaan itse keskittyisin puhumaan peruskoulutuksen resursseista. Emme juuri tiedä, miten resurssit jakautuvat kunnissa eri kouluihin ja oppijaryhmiin.
Oppimistavoilla on kuitenkin varmasti väliä. Haluan korostaa, että en ole aiheen asiantuntija, mutta pyrin itse jäsentämään saatavilla olevaa tutkimusnäyttöä lähes aina kolmen säännön kautta, jotka ovat tässä elämän vaiheessa iskostuneet jo syvälle sieluun.
- Sisäinen validiteetti: Käytännössä tämä tarkoittaa, että mittaako saatavilla oleva tutkimusnäyttö sitä, mitä se väittää mittaavansa. Kaikki ovat kuulleet hokeman, että korrelaatio ei ole todiste syy-seuraussuhteesta. Oppimistulokset saattavat olla keskimääräistä korkeampia jostakin muusta syystä, kuin käytetystä opetustavasta. Ideaalitilanteessa eri opetustapoja kokeiltaisiin satunnaisesti eri kunnissa ja kouluissa, jolloin opetustavan vaikutus suhteessa kontrolliryhmään voitaisiin määrittää suhteellisen luotettavasti. Valitettavasti tämä on mahdollista vain harvoin koulutustutkimuksessa.
- Ulkoinen validiteetti: Tutkimusnäyttö on aina sidoksissa aikaan ja ympäristöön, missä tutkimus on suoritettu. Kuinka tulokset ovat yleistettävissä muualle, on vaikea kysymys ja riippuu paljon tutkimusaiheesta. Esimerkiksi, mikäli uutta opetustapaa on tutkittu Berliinissä tai Lauttasaaressa sijaitsevan koulun luokissa, niin voidaanko silti sanoa, että samanlaiset tulokset voitaisiin saavuttaa myös Pielaveden yhtenäiskoulussa?
- Vaikutukset eri ryhmiin: Eri opetustavoilla voi olla erilaisia vaikutuksia osaaviin ja ei niin osaaviin oppilaisiin. Vaikka tutkimusnäyttö indikoisi keskimäärin positiivista tulemaa, niin tämä voi piilottaa sen, että vaikutukset ovat osalle oppilaita jopa haitallisia.
No, mitä sitten osaan sanoa itseohjautuvuudesta ja sen vaikutuksista Suomessa? En juuri mitään. Olen yrittänyt tutustua aiheen kirjallisuuteen, mutta perehtyminen on perin vaikeaa ja työlästä. Eri tutkimukset vastaavat erilaisiin kysymyksiin paremmin kuin toiset. Tarvitsemme vahvaa tutkimusnäyttöä keskustelun tueksi.
Suurin huolenaiheeni liittyy tutkimustulosten yleistettävyyteen ja tulevaan aikaan. Koulutusresurssit ovat olleet ja tulevat olemaan tiukoilla myös tulevaisuudessa. Vaikka hallituspuolueet eivät sortuisi suoriin koulutusleikkauksiin, niin kunnissa säästötalkoisiin joudutaan jossain muodossa mitä luultavimmin. Onko meillä minkäänlaista käsitystä, kuinka erilaiset opetustavat toimivat luokkaympäristöissä, joissa on pulaa resursseista? Mitkä opetustavat vaativat jo nyt toimiakseen lisää resursseja? Ja mikäli koulutukseen osoitettavia resursseja ei ole mahdollista lisätä, niin miten koulutuksen järjestäjät eli kunnat voivat minimoida mahdolliset vahingot? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin olisi hyvä löytää vastauksia. Opetustapoja ja niiden paremmuutta ei voida arvioida erillään instituutioista ja talouden asettamista rajoitteista.
