Luvassa lisää kynttiläillallisia?

T&Y 3/2022 Kolumni Eljas Aalto

Taloustieteilijä ja tavallinen kansalainen minussa näkevät sähkölaskun eri silmin.

Eljas Aalto
Eljas Aalto (Kuva: Anton Kunnas)

Kun nyt talvea vasten katson pörssisähkösopimustamme, ketuttaa, ettei kotiimme ostettu hyvissä ajoin kiinteähintaista sähköä. Miksi piti olla niin tyhmä? Kyllä meitä nyt pitäisi kompensoida ja laittaa sähköyhtiöt kuriin, eikö?

Jyrkän rationaalinen ja puolueeton taloustieteilijäminäni vastaa, että pörssisähkön yleistyminen antaisi tilaa hintamekanismille toimia, mikä tasaisi kulutusta ja tehostaisi markkinan toimintaa. Eikä kiinteää sähkösopimusta laatiessa minulla olisi ollut käytettävissäni sen enempää informaatiota tulevista hinnoista kuin sähköyhtiöilläkään. Eivät yhtiöt hyvän hyvyyttään tarjoa kiinteähintaisia sopimuksia, vaan hinnat muodostetaan odotetun hintakehityksen ja voittojen perusteella. Lottoamistahan se eräässä mielessä on.

Nyt kun sähköautojen konepellin alle melkein kannattaa asettaa aggregaatti, olen miettinyt, miten monimutkainen kokonaisuus koko energiakriisi on; toisaalta energian tarjontashokki ja toisaalta energiasektorin päästöihin liittyvä ilmastokriisi. Venäjän kaasuhanojen sulkeuduttua on käynyt selväksi, ettei substituutio eri energiamuotojen välillä ole kovin nopeaa. Energian kulutuksen radikaali vähentäminen nykytaloudessa ei myöskään käy kovin näppärästi. Nämä kaksi tekijää olisivat kuitenkin ratkaisu ilmastokriisiin: puhtaampien energialähteiden käyttö ja/tai energiaintensiteetin pieneneminen.

Harvemmin esille nouseva ilmiö on energiasektorin oma energiankulutus. Kun mustaa kultaa oli opittu taloudessa käyttämään, saattoi tuotetusta öljystä saada käyttöön jopa yli sata kertaa enemmän energiaa kuin sen tuottamiseen oli käytetty. Tämä kerroin (Energy Return On Investment, EROI) on fossiilisten polttoaineiden kohdalla laskenut huomattavasti vuosikymmenten mittaan, mutta on silti korkeammalla kuin useimpien uusiutuvien energialähteiden kohdalla. Jos siis haluamme tuottaa uusiutuvilla energialähteillä yhteiskunnan käyttöön yhtä paljon energiaa kuin nyt fossiilisilla, tulee energian kokonaistuotantoa kasvattaa. Pelkkä fossiilisten korvaaminen ei riitä, vaan pitää mennä astetta pidemmälle. Energiasektori kannibalisoi nimittäin itseään.

Harvemmin esille nouseva ilmiö on energiasektorin oma energiankulutus.

Siirtymässä esimerkiksi vetytalouteen ei siksi ole ympäristön kannalta ainakaan vielä mitään järkeä, vaikka vetypolttokennojen teknologia onkin jo olemassa. Vedyn tuottaminen ja varastoiminen vaatii moninkertaisesti energiaa siihen nähden, mitä vedystä saadaan käyttöön, eli vedystä saatavan energian EROI on reilusti alle yhden. Koko yhteiskunnan kannalta ratkaisee vain energian nettomäärä eli se, mitä jää energian tuotantosektorin oman kulutuksen jälkeen muun talouden käyttöön.

Väärällä tavalla toteutettu ja tuettu vihreä siirtymä voi siis johtaa tilanteeseen, jossa siirtymä on toteutettava fossiilisten polttoaineiden käytön kasvattamisen avulla. Näin ei saa olla. Puhuttaessa vihreästä siirtymästä olisikin keskityttävä koko yhteiskunnan tasolla enemmän nettoon ja vähemmän bruttoon.