1. Julkaisuhaku
2. Työllisyysvaikutusten mittaamisen vaikeudesta

Työllisyysvaikutusten mittaamisen vaikeudesta

Seppo Räty valmistautuu heittämään keihästä olympialaisissa.

Kuuluttaja: Seppo Räty heittää keihästä. Heitto kantaa 84,2 metriä.

Seppo Räty katsoo tuimasti kuuluttajaa, sillä eihän heiton pituutta voi etukäteen tietää. Hän heittää keihään, se laskeutuu 99,5 metriin, komea maailmanennätys!

Kuuluttaja: Seppo Rädyn heitto kantoi 84,2 metriä.

Sama toistuu joka heitolla riippumatta heiton pituudesta. Myöhemmin käy ilmi, että stadionin mittalaitteet ovat hajonneet eikä pituutta voida mitata, joten kuuluttaja kuuluttaa aina Rädyn 100 edeltävän heiton keskiarvon.

Ville Kaitilan, Antti Kauhasen, Tero Kuusen, Markku Lehmuksen, Mika Malirannan ja Vesa Vihriälän tuoreessa ja monilta osin ansiokkaassa julkaisussa esitetään, että ”politiikkatoimet työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ja ns. kilpailukykysopimus selittävät noin puolet työllisyyden paranemisesta noin 100 000 hengellä 2015 lähtien.” Raportissa arvioidaan kilpailukykysopimuksen työllisyysvaikutusta juuri mainitsemallani menetelmällä.

Arvio ei riipu siitä, kuinka paljon kilpailukykysopimus todella vaikutti työllisyyteen. Raportissa todetaankin, että sama arvio on tehty vuonna 2016 eli ennen kuin työllisyysvaikutukset ovat voineet näkyä ja samankaltainen tulos saatiin jo silloin. Pieni ero johtuu samasta syystä kuin jos tarinamme kuuluttaja olisi käyttänyt Rädyn 50 viimeisen heiton keskiarvoa viimeisten 100 sijaan. Tai siis ehkä lähempänä olisi se tilanne, että olisi laskettu keskiarvo, kun Räty heittää 50 kertaa keihästä ja 50 kertaa moukaria ja olisi ennustettu sillä kuulan työnnön pituutta. Meillä ei siis ole aiempia arvioita kiky-sopimuksista, vaan arvioon käytettiin muuta variaatiota.

Olli Kärkkäisen ja Jussi Tervolan arviossa muiden politiikkatoimenpiteiden vaikutuksista on sama haaste käyttäytymisvaikutusten osalta. Sitä tosin ei olisi voinut tehdä etukäteen, koska tarkat kannustinmuutokset oli selvitettävä mikrosimuloimalla.

Työllisyysvaikutuksia ei todellisuudessa voi selvittää useimmissa uudistuksissa, koska emme tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman uudistusta eli emme tunne ”kontrafaktuaalia”. Kikyn tapauksessa emme edes tiedä, minkälainen palkankorotus olisi syntynyt ilman sopimusta eli olemme hyvin kaukana vertailtavasta tilanteesta. Stadionimme mittalaitteet ovat rikki tavalla, jota ei voi korjata. Ainoa tapa korjata mittalaitteet on suunnitella uudistukset etukäteen niin, että niitä todella voidaan arvioida.

Kun kontrafaktuaalia ei Suomen sisällä ole, voidaan sitä yrittää karkealla tasolla etsiä muista maista. Oheisessa kuviossa vertaillaan Suomen kehitystä muihin OECD-maihin. X-akselilla on bkt:n kumulatiivinen prosenttimuutos vuosina 2015–2017. Y-akselilla on työllisyysasteen prosenttikasvu vuosien 2015 ja 2018 ensimmäisten vuosineljännesten välillä. Kuviosta huomataan, että Suomi asettuu työllisyysasteella hieman bkt:n kasvun ennustaman, pisteviivalla esitetyn työllisyysasteen kasvun yläpuolelle. Meillä työllisyys on siis kehittynyt hieman paremmin kuin bkt:n kasvu ennustaisi. Ero on kuitenkin niin pieni, että sitä ei juuri tarvitse erityisolosuhteilla tai -politiikalla selitellä. Voi tietysti olla niin, että Suomessa talouskasvu olisi luonut poikkeuksellisen vähän työllisyyttä ja politiikkatoimet nostivat Suomen muiden maiden joukkoon. Tämä teesi taas vaatii yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

Voidaan myös väittää, että politiikkatoimet ovat kasvattaneet bkt:ta. Suomi ei kuitenkaan ole ollut erityisen nopean bkt:n kasvun maa. Jälleen kerran voidaan väittää, että Suomen bkt:n kasvu olisi ollut erityisen hidasta johtuen esimerkiksi Venäjä-pakotteista. Ja vain politiikkatoimilla bkt:n kasvu on saatu nostettua lähelle verrokkimaita. Tässä tietysti pitää muistaa, että myös Venäjä-pakotteet olivat politiikkatoimi.

Etlan julkaisu antaa lisäksi huomattavasti omaa intuitiotani suuremman painon politiikkatoimille työllisyyden kehityksessä. Jos nuo luvut pitäisivät paikkansa, Suomen tulisi näyttää kuviossa 1 tähtioppilaalta. Näin ei kuitenkaan ole. Argumentin tulisi jotenkin ottaa tämä ristiriita huomioon.

Tällaisia arvioita saa ja voi tehdä jatkossakin, ennen kaikkea ennen uudistusta. Tutkijoiden soisi kuitenkin ymmärtävän ja korostavan arvioiden epävarmuutta. Jälkikäteen tehdyt arviot voisivat lisäksi perustua empiriaan, siis että ne riippuisivat tavalla tai toisella todellisista vaikutuksista.